Long time no see!
Emminä mittää blogia oo joutanu kirjottaan, ku on pitäny tapella kreikkalaisten idioottien järjestelmien ja ihmisten kans.
No niin, nyt täällä reikassa on oltu kaks kuukautta. Vielä kaheksan jäljellä. Miinus kolmen viikon joululoma Suomeen ja viikon loma Pariisiin. Joo, tiedän, "kuka helkkari nyt Kreikasta tulee Suomeen lomalle???" No minä. Koska mulla on ihania ihmisiä Suomessa, joista en halua pysyä koko kymmentä kuukautta yhteen putkeen erossa. Plus haluan lumilautailemaan. Pariisiin nyt meen muuten vaan laajentamaan reviiriäni.
Mutta vaikka kaks kuukautta on jo takana, niin tuntuu, etta oisin tullu tänne vasta pari viikkoa sitten. Samaan aikaan tuntuu myös siltä, että jokkai täällä on asuttu ikuisuus. Hassu tunne. Mutta kotia ei oo vieläkkään ikävä, ei pätkän vertaa! Yhessä välissä iski Oulu-ikävä, kun katoin kaupunkielämää-videon juutuubista, mut sekin mielenhäiriö haihtui onneksi äkkiä pois. Miiaa on ikävä, ja Colibria, edelleen. Antaisin puoli valtakuntaa jos vaan pääsisin ajamaan mun autolla ja luukuttaan biisejä vähäksi aikaa. Ei hemmetti, niin idioottia kuin se onkin, nii kaipaan mun ihanaa amiselämää ja mun ihanaa paska-autoa ja mun ihania autoihmisiä... Nimittäin se on elämäntapa, ei vain harrastus. Ja mun koko elämä muuttu täysin sinä päivänä, ku astuin jalallani Kreikkaan. Toki tää kokemus on kultaakin arvokkaampi, enkä vaihtais päivääkään pois mitä oon täällä viettäny, mut kyl mun suomi-elämässä oli niin paljon eri elementtejä, jotka haluun säilyttää itelläni. Ja tää autopelleily on ehottomasti ensimmäinen asia niistä. Heti pyykkikoneen jälkeen.
Jumalauta mä asun siellä hallilla (=autotallissa) ku tuun täältä takas. Nukun Colibrin takapenkillä ja keitän aamupuuroni kuuman moottorin päällä kattilassa, että saan kaikki vuoden aikana menetetyt amishetkeni kurottua sit takas kiinni. Istutan Miian siihen etupenkille, nii saan sitäki katella sit päivät pitkät. Teippaan sen suun kiinni, jos se meinaa jottain vikistä. Ja pesen Colibrin kuus kertaa putkeen ja vahaan viistoista. Ah <3
Joo, mutta takas Kreikkaan. Täällä ei toimi oikeen mikään. Vessanpöntöt on onneksi tähän mennessä toiminu joka kerta, mut ei sinne tosiaan paperia saa nakata. Mut en kyl ihmettele yhtään miks Kreikalla on 390 miljardia velkaa. Ei nää ihmiset vaa osaa hoitaa asioitaan!
Yliopistolla ensinki lokakuun alussa mun piti valita kurssit, mitä haluan opiskella. Kaikki kurssit on kreikaksi, joten sit mun piti mennä jokaiselle luennolle tapaamaan professoria, et voin sopia sen kanssa kurssin suorittamisesta englanniksi. Kuulostaa simppeliltä, eikö? No eipä ole!
Ensinnäkin professorit lakkoili, koska Ateenassa keksittiin, ettei niille oo varaa maksaa palkkaa. Mut pitää silti töitä tehä. Mut siitä ei vaa makseta. Joo, ymmärrän, lakkoilisin itekkin. Vaan opiskelijan näkökulmasta onhan tämä niin prkleen mahtavaa.
Kuukausi siinä meniki, et sain kaikki professorit metästettyä. Neljältä kurssilta mulle sanottiin, että joo et sää voi tätä suorittaa englanniksi ku en mä puhu paljo englantia. Justiin, no piä mahtava kreikkalainen kurssis sitte stna. Syön mielummin vaikka banaania ku opiskelen jotain.... Okei, nyt alkaa meneen liian angstiksi nii vaihetaampas näkökulmaa.
Täällä on lämmintä! Marraskuu ja tänään +30, kelepaa :) Enkö jo kyllästy auringonpaisteeseen ja helteeseen? En, koska kyl täällä on jo syksy ja sattaa ainaki kerran viikossa. Mut joka viikko ei kuitenkaan tarvi sateenvarjoa.
Muutaman kaverinki oon täältä onkinu, mut aika vaikiaa niitten hankkiminen on. Yleisesti ottaen kreikkalaiset näyttää olevan melko arkoja ton englanninkielen käytön suhteen, ja monet puhuu vain vähän englantia. Vaikia olla ystäviä, jos ei oo yhteistä kieltä. Mut on kai tässä vielä aikaa metästää niitä.
Mun jooga-ope on mun paras kaveri, se on aivan huippu. Rakastan joogaa. Emminä niihin mihinkään asentoihin taivu, mut yrittäminen on tärkeintä ja kroppa tuntuu tosi hyvälle aina tunnin päätteeksi. Sit se joogaope on nii äkänen emäntä, että ihana nähä täällä ainaki yks tomera ihminen, joka laittaa hommat tapahtumaan. Se kuulkaas tulee läpsimään joka puolelle kehoa ja huutaa korvaan että STRETCH, STRETCH!! Sit se läpsii persettä ja huutaa että THIS INSIDEEEE!!! Tuleepahan treenattua! Mutta samaan aikaan se on hurjan kannustava, ja antaa positiivista palautetta heti, ku tekee ees jotain oikein. Ah mikä nainen, siin on mun idoli! Joogaopen pitäs johtaa koko Kreikkaa nii ei olis velkaa ollenkaan, sanokaa mun sanoneen.
Muutenki tää Kreikka on ihan oma maailmansa. Kellään ei oo kiirettä minnekkään. Jos ei jaksa tulla paikalle, nii ei tarvi. Eikä siitä tarvi ilmottaakkaan, jos ei jaksa. Kreikkalaisilla on myös oma aikakäsityksensä, esim "tavataan klo 1:20 Mäkkärillä" tarkottaa, että "tuun sinne ehkä hyvällä tuurilla klo 1:45". Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan, vaikka puhutaankin aamuyöstä.
Vaikka tää onkin melkeen niinku Suomen ja suomalaisuuden vastakohta, nii rakastan tätä. Tuntuu jotenki, et tää istuu mulle ku nyrkki silmään, vaikken vielä ookkaan täysin perillä tästä elämäntyylistä. Mut sen tiiän, et Suomessa on tosi monet asiat liian kireitä ja jännittyneitä. Ja tarkotan siis lähinnä ihmisten asenteita ja ajatuksia erilaisia asioita kohtaan. Kaikkialle kävellään tukka putkella ja suu viivana, mutta onhan se tietenki totista puuhaa jos repii ressiä kaikesta ja keksii sitä vielä oikeen keksimällä lisääkin. Relax, take it easy! Kyse on maailmankatsomuksesta ja arvokäsityksistä, joita on tosi vaikee koittaa selittää sanallisesti tahi kirjottaa blogiin, mut ehkä palaan tähän asiaan myöhemmin, kun keksin jotain yksityiskohtaisempaa kerrottavaa.
Mut sit tää kreikankieli... Samaan aikaan se on sekä pain-in-my-ass, että mä myös rakastan sitä. Viimisen kuukauden aikana en oo oppinu paljoakaan uutta, koska oon koittanu opiskella jottain "oikeitaki asioita", mut kyl mä vaan tykkään tästä kielestä. Ehkä eniten merkkaa se puhetyyli, mitä kreikkalaiset käyttää. Suomalaisethan on tunnettuja siitä, ettei "puhu eikä pussaa". Suomalaiset on juroja ja vähäsanaisia. Sen kummemmin ottamatta kantaa kyseisiin väitteisiin, totean vain, että kylhän sitä meinaa nukahtaa, ku kuuntelee jonkun perus jannun selitystä kuluneesta viikosta. Viikonloput on erikseen, koska suomalaiset ossaa ryypätä ja monet pe-la -iltojen tarinat on vähintäänki huvittavia. Mutta siis kreikkalaiset käyttää puhuessaan koko kroppaa asian kertomiseen ja eri äänensävyjä. Joka päivä katon oikeen haltioituneena, kun jotkut kaverukset puhuu keskenään: kädet huitoo silleen et pelkää saavansa turpaan vahingossa, ja ääni seikkailee vähintään yhtä paljo. Siis se on aivan mahtavaa! Kuten tiedetään, nii meikäki joskus innostuu selittämään tarinaa koko kropalla ja muutenki oon välillä niin dramaattinen, niin Suomessahan tää on aivan kummallista. "Tiiäksää sen Helin, se on ihan ihme tyyppi..." Well guess what, täällä saan huitoo ja hoilata nii paljo ko sydän sietää, ja se on aivan normaalia! Tää on semmonen asia, jonka piän tiukasti itelläni ja tuon sen takas Suomeen, luultavasti vielä korostetummassa roolissa mitä aiemmin. Että olkaahan varuillanne tulevaisuudessakin, Heli jatkaa dramaattisuuttaan maailman loppuun saakka!
Kiitos ja aamen, akku loppuu koneesta. Lähen joogaan!
