Alkoholilakia kiristetään taas?

Facebookissa leviämään lähtenyt Mikko Rauduksen kirjoitus Suomen ravintolakulttuurista herätti minussa sen verran paljon ajatuksia, että päätin kirjoittaa oman blogitekstin aiheesta. Kopioin Rauduksen kirjoittaman tekstin tähän. Kirjoituksen voi löytää myös Facebookista Rauduksen omalta sivulta.

Tilapäivitys

Käyttäjältä Mikko 'Reiska' Raudus

Jo pidemmän aikaa olen miettinyt kirjoittavani hieman ravintolakulttuurista, työntekijän ja asiakkaan silmin. Luettuani uutiset sosiaali- ja terveysministeriön uusista ehdotuksista alkoholilakiin, aionkin nyt kirjoittaa asiasta vain työntekijän silmin. Olkoot tämä sitten artikkeli, vetoomus tai jonkinlainen itkupotku-raivari.

Sukulaiseni ovat pyörittäneet ravintolaa toistakymmentä vuotta ja olen kasvanut sen rinnalla, nykyään olen töissä kuudetta vuotta ravintola-alalla. Toisin sanoen en pysty jääviytymään tässä asiassa, mutta jos totta puhutaan, ei pysty kukaan muukaan. Jokaisella on mielipide mitä tulee nautiskeluun, juomiseen, ryyppämiseen tai miten tätä perikansallista tapaamme kutsuukaan. Alkoholi koskettaa kaikkia, se on kiistatonta! Olet joko asiakas, työntekijä tai vastustaja. Näitä työntekijöitä on palvelualoista suurin määrä, he ovat töissä paikallisessa pystärissä, lähikauppasi kassalla, yökerhossa, hotellin aulassa, alkossa, ravintolavaunussa, panimossa, ovimiehenä, hanahuoltajana, esiintyvänä artistina - you name it!

Sosiaali- ja terveysministeriö on esittänyt muutoksia ravintola-alan aukioloihin, kauppojen oikeuksiin myydä alkoholituotteita ja verotukseen. Näin ollen kaupat eivät saisi myydä olutta pyhinä tai kuuden jälkeen. Ravintolat joutuisivat sulkemaan aikaisemmin. Verotuksen koventaminen näkyisi suoraan tuotteiden hinnoissa tai työntekijän palkassa.

Tällä alallakin on työttömyyttä, vähäisiä tunteja ja suuri kassavirta valtiolle. Alkoholista verotetaan, myynnistä verotetaan ja työntekijän työstä verotetaan. Saati kaikki oheinen tuohon lisäksi, logistiikasta ja siivouspalveluista lähtien. Valtiomme kärsii jo valmiiksi kasvavasta työttömyydestä, tämä lisäisi sitä huomattavasti!

Mitä verotukseen tulee, se summa mikä jää maahamme, on valtava! Sitä summaa tulee pienentämään kasvava viinaralli ulkomailta, hinnannousuista johtuva kulutuksen pienentyminen kotimaassamme, työntekijöiden tuntien vähentyminen tai pahimmassa tapauksessa kokonaan loppuminen tai yritysten lopettamiset.

Paras skenaario olisi, jos asiakas tulisi ravintolaan ilman kunnon pohjia. Viettäisi aikaa juoden ja seurustellen valvotussa ympäristössä. Kovempien hintojen vuoksi asiakkaat juovat reilusti jo kotona, voi olla joko Virosta tuotua viinaa tai lähikaupasta ostettua. Tämä tuottaa liian nopeaa humaltumista ja ylimääräistä työtä ravintolahenkilökunnalle. Kun anniskeluaikoja tiukennetaan, se tarkoittaa pikkutuntien katoamista. Ihmiset poistuvat baareista aikaisemmin, mutta eivät suinkaan kotiinsa! Alkoholi nautitaan silloin muualla! Kovempi verotus myös saa ihmiset ostamaan pimeitä viinoja, joiden turvallisuutta ei pysty kukaan lupaamaan. Huumeet ottavat myös osansa!

Kaupat saavat suurimman kassavirran alkoholituotteista, parhaimmat myyntipäivät ovat juuri aatot ja pyhät! Työntekijöiden tunnit vähentyisivät ja pienet kaupat kaatuisivat. Entä jos työskentelee iltaan asti, jolloin ei enää kerkeä ostamaan sitä saunaoluttaan. Tuo johtaisi suurempien erien ostamiseen, joka on omiaan lisämään ongelmajuomista!

Olemme jo nähneet ettei kiellot ja rajaukset ole auttaneet, ongelma ei tule ratkeamaan uusillakaan! Näistä alkoholin aiheuttamista ongelmista tulee ensimmäisenä mieleen puistoissa istuvat tapaukset. Nuo kotinsa menettäneet ja kerjäävät sissimme. Tai sitten otteensa menettäneet, sosiaalituilla elävät ja lähiöissä liikkuvat tapajuoppomme. Alkoholi ei varmasti ole syy kaikkien heidän ongelmiinsa! Se syy on sama mitä nämä uudet ja vanhat asetukset ovat tuodakseen. Työttömyyttä - yhteiskunnasta irtoamista ja köyhyyttä!

En todellakaan tiedä kuka näitä sääntöjä kehittää, mutta selvästi hän ei ole ajatellut asiaa pidemmälle! Minulla ei ole tähän heittää mitään lukuja saati asiantuntijan lausuntoja. Maalaisjärki - Älä jätä!

Tämä kirjoitus on tavallisen tallaajan kirjoittama. Tarkoitus ei ole hakea mainetta tai mammonaa. Olen lähettänyt tämän muutamiin lehtiin, puolueille ja vaikuttajille. Toivon myös, että jakaisit tätä myös täällä facebookissa, jotta tämä saavuttaisi useamman ihmisen, mahdollisesti myös päättäjät! Haluan vain säilyttää oman, ystävieni ja kanssatekijöiden elannon.

Kohti kieltolakia - Mikko Raudus, 24-vuotias isä ja ravintola-alan ammattilainen.

Allekirjoitan tämän täysin!

Kreikassa vuoden asuttuani näin miten siellä pyörii nämä vastaavanlaiset asiat kuin meillä Suomessa. Tässäpä (mahdollisimman) tiivis katsaus aiheeseen:

Aukioloajat
Kreikassa kaupat ja ravintolat saavat olla auki ihan miten itse haluavat. Usein tämä tarkoittaa sitä, että suosituimmat paikat ovat auki lähes vuorokauden ympäri. Aukioloaikojen päättäminen on ihan kauppiaan/yrittäjän omasta harkintakyvystä kiinni. Mikäli kokemus on osoittanut, että asiakkaita riittää jo aamu kymmenestä yöllä kahteen asti, silloin yrittäjä pitää liikettään auki sen mukaisesti. Maalaisjärki on käytössä. Ei kreikkalaiset jaksa töissä olla, jos ei ole asiakkaita - silloin ovet lyödään kiinni ja mennään kotia nukkumaan. Kreikassa on paljon tavernoita, jotka ovat ikäänkuin ravintoloiden ja pikaruokaloiden välimuoto, ja monet suositut tavernat ovat auki noin klo 10-07. Siis mitä? Hyvä, että suomalaisen aivot edes tajuavat tuollaisia kellonaikoja. Niin, jos asiakkaita turistikaudella riittää, taverna on kiinni vain pari tuntia vuorokaudessa. Usein niissä näkee myös aina samat ihmiset töissä, maanantaista sunnuntaihin, aamusta iltaan ja yöhön ja taas aamuun saakka. Kukaan ei mene sanomaan, että nyt sun kuule pitää jo sulkee toi liike kun kello on jo 23:00, eikä kukaan mene valittamaan et työntekijällä pitäis olla yks vapaapäivä viikossa, ja ei ylitöitä saa tehdä noin paljoa. Yrittäjä, kauppias, ja työntekijä itse ovat vapaita käyttämään ihan omia aivojaan kaiken tämän suhteen, ja tekemään niinkuin parhaaksi näkevät.

Alkoholin saatavuus
Alkoholituotteita on joka paikassa myynnissä, jopa pieneltä vessakopin kokoiselta kioskilta pystyy ostamaan viinaa. Alkoholia pystyy ostamaan mihin vuorokaudenaikaan tahansa, ja joka päivä. Pyhät eivät tee poikkeuksia. Kauppiaasta/yrittäjästä itsestään on kiinni, pitääkö hän liikkeen pyhäpäivänä auki vai ei, mutta koska kreikkalaiset ovat vahvasti uskonnollista kansaa, juhlapyhinä yleensä kaikki on suljettuna, paria pientä kioskia lukuunottamatta. Kauppiaalla itsellään on kuitenkin vapaus valita tämänkin asian suhteen. Erilliset "viinakaupat", siis meidän Alkoamme vastaavat, ovat auki ihan samalla tavalla kuin muutkin liikkeet. Aamuyölläkin ovet voivat olla vielä auki, eli siis minkäänlaisia aikarajoituksia alkoholin myynnin suhteen ei ole. Ei tule sieltä töistäkään kiire kotia, kun "pitää ehtiä ostamaan pari olutta ennen klo 21", ja aamullakin saa janoinen juotavaa ennen kello yhdeksää. Ostaa voi milloin haluaa. Maalaisjärki on jokaisella käytössä.

Baarit
Baarit ovat auki joka päivä, ja niin pitkään kuin asiakkaita riittää. Valomerkkiä ei tunneta. Kesäkaudella suosituimmat paikat avaavat ovensa jo yhdeksältä illalla, ja ovat yleensä auki noin yhdeksään asti aamulla, maanantaista sunnuntaihin. Sisäänpääsymaksuja ei ole, kuin ainoastaan suurilla ja laadukkailla clubeilla. Suurella tarkoitan siis sellaista, jonne mahtuu useita satoja ihmisiä sisälle. Narikkamaksuja ei tunneta. Portsareita ei ole. Kun Suomen laissa sanotaan, että tarjoilla saa vain yhden alkoholiannoksen kerrallaan, niin Kreikassa saat ostaa vaikka 120 shottia, kuten yksi asiakas tilasi siinä baarissa, jossa itse olin töissä. Tupakkaa saat polttaa missä vain, milloin vain, siis baarien lisäksi myös ravintolassa ruokapöydässä.

Ikärajat
Kreikassa ikäraja alkoholin ja tupakan ostamiseen on 18 vuotta, mutta tätä ei käytännössä seuraa kukaan. Papereita minulta ei kysytty ikinä, jonka en kuitenkaan usko johtuvan siitä, että näyttäisin kauhean vanhalta, vaan siitä, ettei niitä papereita yksinkertaisesti kysytä yhtään keneltäkään. Muutamaan otteeseen törmäsin baarissa 17-vuotiaisiin juhlijoihin, kerran jopa 15-vuotiaaseen. Kerran näin, kun arviolta 10-vuotias poika kävi kioskilta ostamassa tupakkaa ja vei sen sitten autoon äidilleen. Kauppiaat ja yrittäjät ovat kiinnostuneita lähinnä omasta palkkapussistaan, siksi tuotteita myydään sille, joka niitä haluaa.

....ja mihin tämä johtaa?
Jos ynnätään nyt kaikki, niin katsotaampa mikä tästä muodostuu kokonaisuudeksi:
Alkoholia voi ostaa kuka tahansa, mistä vaan, milloin vaan, niin paljon kuin haluaa. Rajoituksia kellonaikojen, juoman väkevyyden, tai annoskokojen suhteen ei ole. Alaikäisetkin voi ryypätä. Voit ryypätä ihan missä tahansa, niin pitkään kuin haluat. Kotiinlähtöaika ei tule periaatteessa koskaan, eikä kukaan myöskään heitä sinua baarista ulos jos olet juonut liikaa, eikä kukaan kieltäydy myymästä sinulle lisää liiallisen päihtymistilan vuoksi. Pääset aina baariin sisään, vaikka kantamalla tai konttaamalla. Saat myös ottaa välikuolemat baarin sohvalla, ja sitten taas jatkaa menoa.

Ei herranjumala, kai ne on sitte kaikki alkoholisteja, ja sairaalat ja putkat täynnä juoppoja!

Mutta kun ei ole.

Kreikassa ollessani sain tosi paljon kreikkalaisia kavereita ja näin miten he yleensä juhlivat ja juovat. En puhu nyt vain muutamasta esimerkistä, jotka helposti voisivat mennä poikkeustapausten piikkiin, vaan puhun nyt joka ikisestä kreikkalaisesta, kenet tapasin.

Kreikkalaiset menevät baariin selvin päin. Siis pohjia ei juoda. Jos juodaan, niin ehkä kaksi kaljaa, mutta tämä oli äärettömän harvinaista, ja kummallista. Peruskreikkalainen menee baariin siinä yhden aikoihin aamuyöstä, ja lähtee kotia aamu kuuden jälkeen. Kotiinlähdön aikaan drinkkejä on nautittu ehkä muutama. Kukaan ei hoipertele, sopertele, menetä muistiaan, riehu, tappele, oksenna, eikä mitään muutakaan. Ne alaikäiset, joihin baareissa törmäsin, joivat vain yhden tai kaksi drinkkiä koko illan aikana.

Ainoat henkilöt, joilla meni överiksi alkoholin kulutuksen suhteen, olivat (kuten arvata saattaa), turistit. Nämä nuoret skandinaavit saapuvat isoina ryyppäinä Kreikkaan bilettämään, ja biletys on juurikin sitä mitä he tekevät koko lomansa ajan. Voisi kuvitella, että kun suomalaiset ovat niin kovia juomaan, niin heillä varmaan menee ihan höpöksi tuollaisessa 'alkoholin luvatussa maassa'... mutta eipäs asia olekaan näin. Kaikki suomalaiset, mitä Rodoksella tapasin, osasivat kyllä juhlia, ja kyllähän se humaltumistila oli usein melkoisen vahvakin, mutta suomalaiset osasivat oikeasti käyttäytyä. Se ryhmä, josta oli eniten vaivaa ja häiriötä, olivat ruotsalaiset. Niillä meni homma ihan höpöksi. Uskallan sanoa, että joka ikinen sammunut henkilö, joka ikinen kadun konttaaja, oksentelija, alasti juoksentelija, ja riehuja, oli ruotsalainen. Ihan oikeasti.

...mutta jos omassa kotimaassa alkoholin annostelu ja säännöstely on todella rajoittunutta, niin onko se ihmekään, että Kreikassa sitten innostutaan ottamaan kaksin käsin tuplavauhtia? Mielestäni ei. Kreikkalaiset ovat omalla käytöksellään minulle todistaneet sen, että mitä enemmän vapautta annetaan yksittäisille ihmisille - siis kauppiaille, yrittäjille, työntekijöille, kuin heidän asiakkailleenkin - sitä vähemmän ongelmia alkoholin ja tupakkatuotteiden väärinkäytön suhteen ilmenee.

Tämän kirjoituksen tarkoitus oli lähinnä kertoa omista kokemuksista ja tarkastella Suomen osittain järjetöntä lainsäädäntöä. Kun lakeja muodostetaan koko ajan vain lisää ja lisää, niin samalla ihmisten elämää ja valinnanvapautta rajoitetaan rankasti. Maalaisjärjen käyttö vähenee pakotetusti, kun sen käytölle ei ole enää edes tilaa. En väitä, että Kreikan käytännöt olisivat ihanteelliset tai lähelläkään täydelliset - itse asiassa olen aivan satavarma siitä, että Kreikan meininki täällä Suomessa aiheuttaisi vain äärettömän paljon vaaratilanteita ja jopa kuolemantapauksia, liittyen maassamme vahvasti vallitsevaan juomakulttuuriin. Väitän kuitenkin, että jos ihmisille annettaisiin suurempi vapaus valita, heillä olisi myös mahdollisuus valita oikein.

Suomi -________-

Noniin, eipä oo tullu tännekkään kirjoteltua pitkään aikaan...!

Syykin on hyvin selkeä: muutin takas Suomeen. Ensinnäkin se loppuaika Kreikassa meni melkoisella vauhilla eteenpäin, ja kun halusin nauttia viimeiseen asti siellä olosta, niin eipä tullut nettikahviloissa norkoiltua niin paljoa että olisi blogia jaksanut alkaa näpyttelemään... :)

Mutta siis Suomessa ollaan, ja olihan tänne ihan äärettömän paska palata. "Mitä, eikä??"
Joo. Ihan oikeasti!

En mä olis halunnu tulla tänne takas. Lähtöpäivä kun alko läheneen, niin mun valitus Suomesta ja Suomeen palaamisesta lisääntyi. Kaverit siellä Kreikassa ihmetteli, että eikös se nyt ole kiva päästä takaisin kotiin ja kotimaahan, johon vastaus oli erittäin jyrkkä ei. Tässä nimittäin pääsi käymään sillä tavalla, että Kreikasta tuli mun koti, ja Suomesta muumien mörkö (jota pelkään vielä näin aikuisenakin aika armottoman paljon).

fromfinland.fi

Kreikassa jouduin hyvästelemään parhaan ystäväni Simelan päivää ennen lähtöä, koska hän muutti Rodoksen keskustasta pois oman työharjottelunsa takia. Hyvästit sujui - kuten arvata saattaa - toisiamme halaten ja toistemme olkapäitä vasten itkien. Tai, no Simela nyt on niin lyhyt, et se varmaanki itki mun hauista vasten, mutta kuitenkin.

Tietenki hyvästejä ennen piti käydä viimistä kertaa yhessä bilettämässä, ja ilta sujui hyvinkin tuttuun tapaan baarikadulla seikkaillen... Alkukesän aikana kyllä ehti saada monta monta tuttua, kaveria, ja ystävää nuista baareista, kun siinä tutustui väkisinkin baarimikkoihin, DJ:ihin, pr-tyyppeihin, omistajiin... Monesti ne bileet kääntyikin hetkeksi sitten sinne tiskin toiselle puolelle, kuten esimerkiksi yhessä vakkaripaikassamme Alexander Barissa. Kipuappa Suomessa baaritiskin taa kaateleen pulloista shotteja suoraan suuhun nii lennät aika vauhilla ulos ja heräät seuraavana aamuna putkasta... :D

Simela, baarimikko, ja meikä ihan fiiliksissä :)

Siinä sitten Simelan kanssa jorattiin aamuun asti, päätettiin että nukumminen on heikkojen hommaa, ja raahauduttiin klo 10 Casinon uima-altaalle ottamaan aurinkoa. Sammu tytöt melko hyvin niihin aurinkotuoleihin, vähän kärähdettiinkin auringossa, mutta tarkotuksena oli viettää aikaa mahollisimman paljon yhessä ennen mun Suomeen lähtöä, joten ei sitä kunnolla kerenny nukkumaan...

Viimistä kertaa Casinolla... :/

No, Simelan hyvästelemisen jälkeen kävin vielä lähtöpäivänä (tai siis iltana) hyvästelemässä kaikki tutut baarikadulla. Tulin yölennolla Suomeen, joka lähti Rodokselta kahen aikoihin, joten illalla kymmenen aikaan lähin järjestelmällisesti käymään baareja läpi ja sanomaan heipat kavereille. Niin, siis älkää nyt kuvitelko, että kaikki kaverit oon sieltä hankkinu vaan vakioasiakkaan roolissa ryyppäämällä niin ankarasti (kyllä, olen tehnyt sitäkin, en kiellä :D), mutta ihan rehellisesti sanottuna löysin tosi paljon kavereita mun kuntosalin kautta! NIIMPÄ!!! Salilla ensinnäkin tapasin yhen britin, jonka mukana oli viis muuta brittiä, jotka sattu tulemaan Rodokselle töihin Party Boatin pariin, jonka avulla sitten tutustuin koko Party Boat tiimiin ja heidän yhteistyökumppaninsa Big Brother Bar:in koko henkilökuntaan, jonka kautta pääsin BB:hen itsekin töihin, jonka avulla tutustuin kaikkiin vakioasiakkaisiin, ja.... Lista on loputon. Heitä lampeen pieni kivi ja katso miten ne rinkulat leviää siin ympärillä... :)

No niin, takaisin itse asiaan. Hyvästejä siellä baarikadulla sanoessa mulla pääsi tietenkin itku (taas), ja siellä sitten kävelin kadulla itkien kun vaihdoin paikkaa baarista toiseen... Hyvä puoli tässä oli se, että sain ensinnäkin paljon haleja ja lohduttavia kommentteja, mutta toiseksikkin jokaisessa baarissa ne aina päätti tarjota mulle jäähyväis-drinkin. Voitte siis kuvitella kuinka baarikadun kauimpaan päätyyn saavuttuani olin jo ihan iloisella ja hilpeällä tuulella! :D

Lentokentälle raahauduin apein mielin, taksissa katselin maisemia koko ~20min matkan ajan, ja kiinnitin huomiota ihan uusiin yksityiskohtiin, mitä en ollu ees aiemmin huomannu. Koko ajan mielessä pyöri sellaisia ajatuksia, että "nyt mä viimeistä kertaa nään tuon rannan.... tuon ravintolan... ajan tätä tietä pitkin....". Polttelin siinä tupakkaa (tottakai Kreikassa saa takseissa polttaa tupakkaa), tuulen tuivertaessa avoimesta ikkunasta tukkaani, katselin taivaalle, hengittelin syvään... Ja olin edelleenkin sitä mieltä, että en halua lähteä.

Hei hei naapurirannan maisemapolut :/

Kuka täältä nyt haluaa pois lähteä???

Lentokoneeseen raahauduin jonkinsortin pienen hiprakan ja masennuksen välitilassa, mutta huomasin ilokseni, että mun penkkirivillä ei istunu ketään muuta niin pääsin vaihtamaan paikkaa käytävän vierestä sinne ikkunan viereen. Tykkään hirveesti lentokoneissa istua just ikkunan vieressä ja katella maisemia, etenkin nousun aikana. Kiinnitin turvavyön, hengitin syvään, ja sitten.... pääsi taas itku. Katoin ikkunasta sinne Rodoksen pimeälle kiitoradalle, nieleskelin kyyneliäni ja pyyhin niitä hihalla pois poskilta... Huomasin kerääväni jo muutamia kummistuneita katseita kanssamatkustajilta, mutta ei mua kiinnostanu. Kaippa sitä kaikki älyää, että tytöllä on suru puserossa, ehkäpä sinne Rodokselle jäi jotain rakasta. Ja niin jäikin: itse Rodos.

Klo 6 tiistai-aamuna kone laskeutui Helsinkiin. Haista Suomi paska.

Mutta niin, täällä sitä nyt ollaan. Helsingistä tulin Ouluun jatkolennolla, ja ainut hyvä puoli tässä koko Suomeen-paluu-jutussa oli se, että paras ystäväni Mallu haki minut kentältä. Mallua en ollu nähny puoleen vuoteen, joten kivahan se oli palata ystävän syleilyyn :) Yksi paras ystävä jäi Kreikkaan, mutta toinen paras ystävä on taas täällä läsnä. Sillä pääsee jo pitkälle - nimittäin ystävien voimalla!

Nyt oon ollu Suomessa jo kuukauden, ei vitsit että aika kyllä kuluu nopeeta... Paljon mä oon täälläkin ehtinyt jo hommaamaan, mutta kirjoittelempa niistä taas joku toinen kerta ihan ajan kanssa.

Ja niin, mitenkäs fiilikset on nyt tänä päivänä koko Kreikka vs. Suomi -asian suhteen? Vaikka tän kertainen blogiteksti olikin kyyneliä ja suomi-angstia täynnä, niin voin rehellisesti sanoa, että oon ihan pirun tyytyväinen taas elämääni tällä hetkellä :) Ehkä se Suomi nyt kuitenkin on se ensimmäinen koti, ja Kreikka vaikkapa sitten se toinen koti...

Blondi kuittaa!