Tämän treeniblogin pitäminen alkoi erittäin huonosti. Kiitos kreikkalaisen keittiön, kaks viikkoa sitten sunnuntaina sain seksikkään ruokamyrkytyksen. Olin sängyn pohjalla (= vessan lattialla) kaks päivää ja olo oli ihan hirvee. Kolmannen päivän leikin vapaaehtoisesti kuollutta, kunnes sitten keskiviikkona päätin mennä salille kokeilemaan miltä treenaus tuntuisi. Tämähän ei ollut mikään hyvä idea. Kroppa oli ihan väsyny ja puntit ei meinannu nousta ees normaalia pienemmillä painoilla. Urheasti kuitenkin yritin siellä kevyesti jotain tehdä tunnin verran, kunnes menin takaisin kotia mököttämään.
Torstaina oli sitten joogan vuoro, ja tämähän oli vieläkin huonompi idea. Olo oli aivan kauhee ja kroppa ei jaksanu tehä ei sitten mitään. Päätin suosiolla pitää loppuviikon vapaata ja itkeä itseni iltaisin uneen. (P.S. Mahdollisille uusille lukijoille tiedoksi, että olen aika dramaattinen ja sarkastinen joskus.)
Maanantaina marssin taas joogaan intoa puhkuen, ja nyt oli kroppa kunnossa! Ihmeellisen monta päivää menee kropan palautumiseen sairauden jäljiltä, mutta kokeilin jaksaa odottaa parhaimpani mukaan, sillä puolikuntoisena treenaamisestahan on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Vajaan viikon tauon aikana kuitenkin aloin pohtimaan kaikkea treenaukseen liittyvää, ja tulin siihen tulokseen, että pyhitän nyt helmikuun läskien sulattamiselle. "No ei sulla oo yhtään läskiä!", kuulen välillä, mutta tämähän on erittäin törkeä valhe. Asia kun nähkääs on nyt niin, että kovasti oon yrittänyt treenata vatsalihaksia näkyviin, mut eihän ne tuolta parin sentin rasvakerroksen alta voi mitenkään näkyä. Tämä asiahan on ärsyttänyt minua äärettömän suuresti, päivittäin, joten lopputuloksena päätin ryhtyä kokeilemaan miinuskalorijaksoa helmikuun ajan ja sulattelemaan nuita jenkkakahvoja pois.
Kuten (toivottavasti) kaikki treenaajat tietävät, yleinen sääntö on, että painon pudottaminen ja lihasmassan kasvattaminen ei onnistu yhtä aikaa. Läski lähtee miinuskaloreilla ja lihas tulee pluskaloreilla. Toki lihasta kasvattaessa palaa myös jonkinverran sitä rasvaa, eli tapahtuu tätä hienoa "kiinteytymistä", mutta mulla ainakaan ei oo kärsivällisyyttä odotella kuukausitolkulla jenkkakahvojen katoamista. Pyrin nyt kuukauden aikana vähentämään rasvan määrää tietoisesti, ja mikäli tässä onnistun, niin sitten voin taas alkaa keskittymään lihasten kasvattamiseen muutaman viikon kuluttua.
No kinkkiseksi tilanteen tekee tietenkin se, että miten saan nykyiset lihakset pysymään vaikka pudotankin painoa? Kun mennään miinuskaloreilla ja kroppa joutuu ottamaan kehosta sen energian mitä ei saa ruuasta, niin miten varmistan, että kroppa ottaa sen energian rasvakudoksesta eikä lihasmassasta? Maailman parhaimpia vinkkejä otetaan vastaan! Itse tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että pyrin menemään maltillisilla miinuskaloreilla ja harrastamaan suht matalasykkeistä, aerobista liikuntaa, joka polttaa rasvaa. Maltillisilla miinuskaloreilla pyrin varmistamaan sen, että paino putoaa hitaasti ja hallitusti, sillä jos vetäisin kalorit todella reilusti miinuksen puolelle, niin kroppa väistämättä joutuisi ottamaan osan tarvittavasta energiasta myös lihaksista. Aerobisella liikunnalla on tutkitusti rasvaa polttava vaikutus, joten pyrin painottamaan tähän treenausmuotoon. Lisäksi kuitenkin käyn salilla melko normaaliin tapaan, painottaen kuitenkin pitkien sarjojen tekemistä pienemmillä painoilla. Näin pyrin antamaan lihaksille monipuolisesti töitä, aktivoimaan niitä, ja pitämään ne nykyisessä kuosissaan. Lisäksi pitkien sarjojen teko kasvattaa lihasten kestävyyttä, vaikka ei niinkään voimaa tai lihasmassaa, joten en näe tätäkään treeniä turhana!
Toinen kinkkinen homma miinuskaloreilla kulkemisessa on se, ettei mulla ole mitään mahollisuutta laskea syömiäni kaloreita ihan tarkkaan. Ensinnäkään, mullei oo keittiövaakaa, jolla voisin punnita syömiseni. Sellaisia toki saa kaupasta (jos jaksaa etsiä ko. luksustavaraa myyvää kauppaa ympäri kaupunkia koko päivän), mutta toiseksikkin nämä kreikkalaiset eivät tunne mitenkään tärkeäksi asiaksi merkitä energiasisältöjä paketteihin ja pakkauksiin. Esimerkiksi lihaa/kalaa/kanaa myydään vain isoissa "hypermarketeissa" (lue: tavallinen ruokakauppa), mutta sieltä kun ostaa tavaran lihatiskistä, niin tuotteen kalori/proteiini/hiilari/rasvamäärästä ei ole mitään tietoa. Jauheliha on jauhelijaa ja sillä siisti, tuskin nämä on kuulleetkaan että sitäkin vois valmistaa vähärasvaisena. En ihmettelis vaikka niillä olis takahuoneessa se lehmä mistä ne käy tunnin välein hakemassa lisää tavaraa tiskiin. Mitään lihatuotteita ei ole myytävänä kylmätiskissä valmiissa paketeissa, kuten meillä Suomessa, vaan kaikki ostetaan tuoreena lihatiskiltä. Ehkäpä voisin opetella kysymään Kreikaksi vaikka sitä rasvaprosenttia, mutta epäilen vahvasti ettei lihatiskin työntekijätkään tiiä tuotteistaan yhtään mitään yksityiskohtia...
No, kun miinuskaloreilla kulkeminen, tai ylipäänsä kaloreiden laskeminen on vaikeaa, niin joudun perustamaan ruokavalioni arvioiden pohjalle. Apuna käytän ruokapäiväkirjaa, joka löytyy osoitteesta http://kalorilaskuri.fi/ruokapaivakirja . Suomessa ollessani huomasin tämän melko hyväksi avuksi ruokavalion suunnittelussa, mutta tämä ohjelma ei toki kreikkalaisia pöperöitä tunne. Lisäksi tulee aina muistaa se, että kun meistä jokainen on yksilö ja tuo ohjelma ei tiedä kuka siellä toisessa päädyssä niitä tietoja näpyttelee, niin ohjelman antamat lukemat ovat vain arvioita. Kukaan ei pysty tarkalleen määrittelemään päivän tarkkaa aktiivisuustasoa ja harrastamaansa liikunta niin, että tämä ohjelma voisi tarkalleen kertoa montako kaloria olet päivän aikana kuluttanut. Joka tapauksessa ohjelman tekemä arvio päivän kulutuksesta on melko hyvin suuntaa antava, ja ohjelmaan merkityt energiasisällöt ovat kyllä kattavia ja luotettavia.
Olosuhteiden pakosta siis pyrin arvioimaan ja laskemaan syömiseni mahdollisimman tarkasti, ja pyrin syömään noin 1500kcal päivässä. Liikunnalla sitten pyrin varmistamaan sen, että päivän kalorisaldo tippuu jonkin verran miinuksen puolelle. Olen kuitenkin sellainen ihminen, että inhoan nälkää ja minähän kyllä syön jos vatsa huutaa ruokaa. Lisäksi luotan omaan kehooni, joten jos on kauhee nälkä, niin kyllä se on sen merkki, että kroppa tarvii sapuskaa. Ratkaisevaa on se, millaista sapuskaa sinne turpaansa tunkee. Jos valitsee vähäkalorisia tuotteita, niin ihan rohkeasti voi syödä sen 5-6 kertaa päivässä ja silti pysyä tavoitteellisissa kalorilukemissa. No, omalla kohdallani todellisuudessa syön varmaan sen 1500-2000 kcal/päivä, riippuen lähinnä siitä mitä vedän lämpimillä aterioilla. Pyrin nyt helmikuun ajan laskemaan kalorit mahdollisimman tarkkaan ja etsimään itselleni sopivaa ruokavaliota, sellaista, jolla saisi rasvakudosta vähän sulateltua pois. Proteiineja pyrin hankkimaan n. 100g/pvä ja tällä tavalla varmistamaan sen, että lihakset saa tarpeeksi polttoainetta treenin ohessa. Hiilareita en pelkää, koska nehän ovat tärkeitä liikuntaa harrastaessa, mutta pyrin kuitenkin syömään hallittuja määriä leipää, pastaa jne. Maitorahka on ehkä maailman paras keksintö, ja sitä saa jopa täältä (!!!), joten eiköhän silläkin päästä jo melko pitkälle! :)
Katsotaan miltä maaliskuun alussa näyttää, olenko onnistunut sulattelemaan rasvaa vaiko en. Eihän se muu auta, kuin kokeilla etsiä sopivaa ruokavaliota itselleen. Kyllä se tästä!
