Kreikkalainen juhannus ja synttärit!

Huhuhu, ei oo tännekkää taas joutanu/jaksanu/viittiny/kyenny kirjotteleen pitkään aikaan... Vedetään nyt sitten siis tähän väliin semmonen mahollisimman tiivis paketti juhannuksen tohinoista ja omista synttäreistä, jotka kivasti ajottuu just juhannuksen kupeeseen...:)

Mulle juhannus on aina ollu todella tärkeä ja suuri juhla, koska meidän suvussa se on tarkoittanut mummolaan Yli-Iihin menoa, rentoa ja mukavaa yhdessäoloa, kesästä nauttimista, ja paljon hyvää ruokaa. Aikuisiällä on tullut pari juhannusta vietettyä muuallakin, mutta Yli-Iistä ehti muodostua perinteinen juhannuksen viettopaikka, vaikka seurue tuppasikin vaihtumaan joka vuosi :P

Nyt kuitenkin - jo useita kuukausia sitten - tajusin viettäväni tämän juhannuksen Kreikassa. Mitä ihmettä...? Tunteet oli hyvin sekalaiset, väliin mietin sitäkin että tulisin juhannukseksi Suomeen ja sitten taas takaisin Kreikkaan, mutta loppujen lopulta päätin vain pysyä täällä. Totesin, että jos yhden juhannuksen 25:n vuoden välein viettää Rodoksella, niin ei se nyt kovin pahakaan voi olla! Jäin siis mielenkiinnolla odottelemaan mitä juhannus toisi tullessaan tällä puolen maailmaa ^_____^

Erilainen juhannus 2013

No, juhannus toi sitten tullessaan Mega Party Boat bileet!
Tämmösenä suurisuisena, yliaktiivisena ja puheliaana likkana oon tutustunu täällä Kreikassa ollessa moneen moneen uuteen ihmiseen, jonka myötä jotenkin satuin kaverustumaan myös muutaman brittiläisen kans. Kyseiset britit pyörittää kesäisin täällä Rodoksella Mega Party Boattia, joka siis nimensä verosesti on bilelaiva. Kuulostaako hyvältä? Niin minustakin! Jaa että sattuu seilaamaan just juhannuksena? Meikä on messissä!

Tässä ylläolevassa videossa vähän Party Boatin fiiliksiä ja meininkejä, mutta ikävä kyllä tää video ei oo nyt tältä juhannukselta. Kyselin kyllä paatin omistajilta josko ne vois ladata tänä juhannuksena kuvatun videon Youtubeen (pyörii tällä hetkellä vain meidän baarin seinillä screeneillä) niin saisin tosi kivan muiston tästä jussista :) Ja niin, oli muuten super kivaa! Todellakin kannatti viettää (ainakin) yksi juhannus Kreikassa, kyl tämä pesi Yli-Iin mennen tullen! Yli-Iitä kuitenkaan suuremmin väheksymättä :D

Tämä juhannus oli poikkeuksellinen senkin takia, etten ollu pelti kiinni. Normaalisti mun juhannukseen on kuulunu perinteikkäiseen suomalaiseen tapaan alkoholin rankka kittaaminen kaksin käsin läpi yön, mutta Party Boatilla olin selvinpäin ja yöksi menin töihin! Ja siltikin oli niin hauskaa ettei ikinä :P Part boatilla pojat ampu kyllä shottejä suuhun vesipistooleilla, mutta täällä käytetään paljon ns. mehushotteja (laimennettuja, siis) joten eipä tuo ehtiny päähän ees kilistä.

Juhannuspäivään sisältyi siis jahtilaivalla seilaamista, täydellinen sää, hyvä DJ, tanssimista, uimista, snorklaamista, ystäviä... Kerrassaan onnistunut reissu siis! Tänne täytyy mennä kyllä uudestaankin, ja jos joku tulee kesällä Roodokselle lomalle, niin Mega Party Boat on kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen kokemus!! Sopii myös niille, jotka ei jaksa bilettää aamusta iltaan (kuten minä...) sillä botskilla voi nauttia ihan vaan säästä, maisemista, hyvästä seurasta, ja rentoutua... Nauttia elämästä! Sitä mä tein, mutta itelläni toimintatapoihin kuuluu myös se armoton tanssiminen... Taitaa rytmi kulkea veressä tai jotain, kun kroppa alkaa automaattisesti liikkumaan musiikin tahdissa :)

Niin, kuten mainitsinkin, mulla oli juhannuksena myös töitä. Party Boatin jälkeen oli suihkun ja päiväunien vuoro, ja sitten töihin lompsis. Jossain aiemmassa blogipäivityksessäni kirjoittelinkin, et mulle tarjottiin baarista töitä. No, tämä kyseinen työpaikka meni nenän edestä, nimittäin tuohon aikaan olin vielä niin kiireinen kouluhommieni kanssa, etten voinut aloittaa töitä saman tien. Pari viikkoa myöhemmin, kun menin kyselemään töistä, niin mulle sanottiin, ettei enää olekaan työntekijälle tarvetta. Toki ymmärrän tämän, tottakai palkataan semmonen henkilö joka voi alottaa työt heti, joten meikä jäi siinä vaiheessa nuolemaan näppejäni. Ne nimittäin kastuivat niistä shoteista, jotka baarimikko sattu siinä sivussa tarjoamaan mulle ja kaverilleni. ;))

No, eipä siinä kauaa mennyt, kun olin viettämässä iltaa vakkaripaikassani Big Brother Barissa (linkki), ja baarin omistaja tarjos mulle töitä tanssijana. Minähän kysyin, että anteeksi mitä? "Joojoo, tuu töihin tanssijaksi". No tottakai minä siinä 'pienessä sievässä' innostuin ajatuksesta ihan hiiteen asti, ja lupasin tulla töihin kunhan saan kouluhommat tehtyä pois alta. Seuraavana aamuna kuitenkin mieli oli ihan toista maata, ja totesin että emmä hitto mikskää tanssijaksi ole menossa, lol... Mutta tämän jälkeenkin pariin otteeseen kun näin baarin omistajaa, ja hän kyseli milloin aloitan työt tanssijana, niin totesin että hitto viekööt. Tottakai mä tuun tanssijaksi! Kuulostaa uudelta mielenkiintoiselta kokemukselta, ja juuri niitä etsin elämässäni!

Olen siis nyt töissä Big Brother Barissa tanssijana :D Mun työnkuvaan kuuluu asiakkaiden kanssa jutteleminen, tanssilattialla pyörähtely, ja pöydillä tanssiminen. Juoda saan ilmaiseksi, mutta kohtuudella. Toisinsanoen mun työni on armoton bilettäminen. Ja mulle maksetaan siitä! Kelpaa!! :D

Työkaveri // Vähän erilainen työpaikka!

No, töistä lupaan jorista myöhemmin lisää, koska mullahan piti kirjottaa tähän nyt vaan semmonen tiivis paketti juhannuksesta ja omista synttäreistä... Jälleen kerran täytyy todeta, etten osaa selittää mitään lyhyesti :)

Synttärit mulla oli siis 25.6 ja täytin vieläpä sopivasti 25-vuotta, jee! Olo on kyllä edelleenki ku teini-ikäsellä, joten vanhaksi en voi väittää itteeni edelleenkään. Ekat rypyt kyllä otsasta tuli bongattua muutama viikko takaperin, jotka tietenkin järkytti mua melko paljon... Joten ostoslistalla on sitten ryppyvoide heti Suomeen palattua! :D Synttärit osui tällä kertaa tiistaille, mutta juhlin niitä jo maanantai-iltana siinä töiden teon (=bilettämisen) ohessa, ja työvuoroni päätyttyä klo 3 aamuyöllä suuntasimme kreikkalaisporukan kanssa jatkamaan yötä muihin clubeihin. Tiistaina, eli itse synttäripäivänä, otin sitten iisisti ja keskityin vain rentoutumiseen.

Halusin tehdä synttärinäni jotain erikoista, joten marssin rantaan Water Sports kojulle ja lähdin kokeilemaan paraseilingiä. Ootteko koskaan kuullu tämmösestä...? No en minäkään, mut nytpä kävin kokeilemassa!

It's my birthday!!!

Kuvat oikeastaan kertovat kaiken oleellisen, joten totean vain, että olihan tuo aivan mieletöntä. Aluksi omaa vuoroani odotellessani sydän hakkasi ja kädet vähän tärisi, mutta samalla hetkellä kun varjo nousi ilmaan, niin ei pelottanut enää ollenkaan. Maisemat olivat henkeäsalpaavat, ja tää oli aivan ehdottomasti yks mun Kreikkaelämän kohokohdista. Otettiimpa tästä videotakin todistusmateriaaliksi, ja videon voi katsoa täältä: Parasailing . Suosittelen kaikille, joilla ei oo korkean paikan kammoa! Ahh <3

Paraseilingin lisäksi syntymäpäivänäni söin hyvin, herkuttelin, ja kävin kokovartalohieronnassa. Illan päätin rauhallisesti hyvän elokuvan katsomiseen, joten kyllä tuli tänä vuonna hyvinkin poikkeukselliset juhannukset ja synttärit mun kohdalle. Vaan kyllähän minä nautin :)

Nyt on 10 kuukautta takana Kreikkaelämää, ja Suomi kutsuu noin 2,5 viikon päästä... Huhhuh ei tätä voi todeksi uskoa. Aika on kuitenkin mennyt loppujen lopuksi todella nopeaa, ja tuntuu haikealta jo nyt koko ajatus Suomeen paluusta... Saapa nähä pääseekö itku, ja jos pääsee niin voin vannoa, ettei se ainakaan ilosta tule! Ei siis auta kuin pyrkiä nauttimaan loppuajasta täällä, ja lohduttautua sillä ajatuksella, että voihan tänne palata aina uudestaan... Ja varmasti muuten palaankin.

Ajatuksia minusta ja maailmasta

Mietin tosi pitkään otsikkoa tälle blogipäivitykselle. En keksiny mitään pätevää. Ehkäpä siitä syystä, etten ees oikeen tiedä mistä kirjottasin. Tästä tulee siis hajanaisin ja tavallisin blogipäivitys ikinä, joka ei keskity minkään yhden tai kahden keskeisen teeman ympärille... Antaa rönsyillä ajatusten mukana, ja katotaan mitä tässä nyt sitten mieleen juolahtaa!

Reenauksen puolesta on menny nyt...huonosti. Viime viikolla innostuttiin jostain syystä ulkoilemaan (lue: juhlimaan) neljänä yönä, joten treenit kärsi väkisinkin. Ei sillä ettenkö olis salille voinu mennä, parilla drinksulla kulettiin hyvinki pitkälle, mutta sitten kun nukkuu pitkään ja pitää muistaa opiskellakin, niin jätin suosiolla treenaamisesta päiviä väliin. Ajattelin, että on siellä pumpattu melko mukavaan malliin viikkotolkulla, joten yksi ns. "väliviikko" ei ole niin vaaraksi. Kävin kuitenkin kolmena päivänä salilla viime viikolla, joten... Niin, ehkä mun ei tarvis tuntee huonoa omaatuntoa siitä, jos käyn vain kolmena päivänä viikossa salilla, monillehan se voi olla ihan normimäärä :D Mutta, sitten tämän viikon maanantaina nappasin TAAS jonkun kreikkalaisen kurkuntappajaviruksen, ja muhin kuumeessa pari päivää. Tällä viikolla en siis oo ehtiny vielä reenaamaan ollenkaan! Voi juma. Nyt oon kuitenki (fyysisesti) terve, joten huomenna starttaa semmonen salitreeni ettei ikinä...

Mun hieno uus rantakassi!

 No, vakituisten treenien väliinjääminen vaikuttaa mielialaan ja ajatuksiin väkisinkin, koska tästä hommasta on jo tavallaan muodostunu uus elämäntapa. Onneksi en oo kuitenkaan kokonaan jääny pyörimään omantunnontuskiini, vaan nauttinu elämästä sitte muille tavoilla! Rapulapäivinä (kyllä, näitä nyt vaan on joskus) paras tapa tehä ittensä onnelliseksi on tietenki raahautua biitsille. Paitsi niinkuin viime blogitekstissäni mainitsinkin, löydettiin biitsiäkin täydellisempi paikka Casino Hotelin uima-allas alueelta. Kuka sinne biitsille enää ees menee, kun Casinolle vaan uudestaan ja uudestaan...

Casino Hotel Rodos, taas <3

 Täällä nyt kesän saapuessa on alkanu myös koko saari täyttymään turisteista, mutta on tänne rynniny työntekijöitäki muista maista. Jotenki kummassa oon sitte sattunu tutustumaan juuriki näihin työläisiin, joista suurin osa on eri baareissa töissä. Bongasin tommosen suomalaisenki (kuva ylhäällä) mun salilta, ja kas kummaa ku tultiin hyvin juttuun ja kaverustuttiin :) Ihan huippu tyyppi kyseessä, se on sillee vähä samallain vajaa entä minäki, nii meillä on kuulkaa monesti hauskaa yhessä! ^_____^

Jotenkin oon onnistunu tutustumaan myös yhden vakkari-menomestamme, Big Brother Bar:in, koko henkilökuntaan. Kuvassa näkyvät henkilöt on kaikki brittejä, joten älkää antako ottaan piirrettyjen ruottin lippujen hämätä. Kuvanottohetkellä kenelläkään ei ollut mitään hajua siitä, että miksi heidän piti piirtää just ruottin lippu. Baarin omistajista kun toinen on kreikkalainen, toinen britti, yks baarimikko kans kreikkalainen, ja kaikki loput työntekijät sitte brittejä... Kyllä nääki on siis vähä vajaita jollain tasolla ;) Tää porukka on kyl kans ihan huippu, ja nyt oonki täällä huomannu, et kuinka paljon se baarissa vallitseva fiilis vaikuttaa siihen missä haluaa iltaansa viettää. BB:hen kun mennään, niin jo 30m ennen ulko-ovea alkaa henkilökunta levittelemään käsiä, huutelemaan nimeä, ja toivottavat sinne avosylin vastaan :P Kyl tää matkailu oikeasti avartaa, kun tapaa niin paljon eri ihmisiä eri kulttuureista. Tää on ehdottomasti elämän yksi rikkaus, että on mahdollisuus löytää uusia kavereita ympäri maailmaa, pitää hauskaa yhdessä, ja jakaa erilaisia kokemuksia sekä näkemyksiä!

 Uusimpana tulokkaana bongattiin myös ryhmä australialaisia! Heheei, jengiin vaan mukaan ja baanalle! Eilen Casinon altailla poristiin pitkäänkin matkustamisesta, kulttuurieroista, Australiasta, ja Suomestakin. Sekä varmaan tuhannesta muustakin aiheesta. Musta alkaa ihan oikeasti tuntumaan pikkuhiljaa siltä, että mä en sinne Suomeen aio jäähä asumaan kovin kauaksi aikaa... Kun tapaa uusia mahtavia ihmisiä, kuulee kaikkia mahtavia juttuja matkustamisesta ja maailmasta, niin kyllä siinä herää ihan hirvee himo päästä kokemaan ja näkemään itse lisää ja lisää! Musta tuntuu, että oon niin utelias ja kokeilunhaluinen sielu, että maailman tutkiminen vois olla just se mun juttu. Oon kyllä ennenkin tiedostanu, että paikoilleen asettuminen ja varsinkin 'arjen rutinoituminen', joka hyökkää salakavalasti kuvioon hyvinkin helposti, ei tee mua onnelliseksi. Suomessa ollessani tunsin itteni hyvinkin usein ahdistuneeksi, ja sille tunteelle ei meinannu ihan helpolla löytyä mitään selitystä. Lopulta kuitenkin hoksasin, siis vuosien vaikeroinnin jälkeen, et kaikensorttinen 'tavallisuus' ei passaa mun elämään, ei ollenkaan. Mä haluan vaihtelua, koko ajan, ja uutta tekemistä ja uusia kokemuksia! Odotan innolla mitä tulevaisuus tuo mulle mukanaan!

Kaikenmaailman uusien ulkomaalaisten lisäksi oon tietenkin tavannut myös satakakssataa kreikkalaista, jotka nekin on aivan mahtavia tyyppejä. Ei tietenkään kaikki, mutta monta uutta kaveria on heidänkin joukostaan onnistuttu onkimaan. Mä oon lisäksi rehellisesti sanottuna sitä mieltä, et Kreikan kulttuuri passaa mulle paljon paremmin entä Suomen kulttuuri. Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan kyllä Suomea, ja meillä siellä kotomaassa on aivan äärettömän paljon hyviä, arvokkaita, ja mahtavia asioita. Niitäkin opin arvostamaan vasta kun muutin Suomesta pois...Näinhän se menee :P Mutta itse kun olen tällainen monessakin tilanteessa lähinnä duracell-pupua muistuttava hyperaktiivinen, isosuinen, isoääninen, pöljäilevä ja hullutteleva, elämäniloa purskuva, sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut, rohkea, ja menevä dramaqueen, niin siellä Suomessa kerään osakseni paljon enemmän negatiivisia tai kummastelevia katseita, entä täällä Kreikassa. Täällä kulttuuri on jotenkin paljon avoimempi ja rennompi, ihmiset helposti lähestyttäviä, ja jonkinasteinen dramaattisuus kuuluu jokaisen henkilön tavallisiin käytöstapoihin. Tähän kun lisää paikallisen ilmaston, niin ihmetteleekö joku vielä sitä, etten haluais tulla Suomeen takas enää ollenkaan....?

Syyskuu vs. kesäkuu

Kyllä tuo aika kulkee nopeeta. Tuntuu, niinku olisin ihan vasta vähän aikaa sitten pakannut sen pinkin matkalaukkuni, "hyvästellyt" perheen ja ystävät, ja noussut Ateenan koneeseen. Mutta ei, onhan tuosta jo aikaa kuukausitolkulla!

Eilen vietettiin koko päivä erään hotellin pihalla aurinkotuolia halaillen erittäin tiiviisti, ja välillä uima-altaaseen hyppimällä. Kaveri räpsi muutamia kuvia nurmikolla, jolloin totesin, että ehkä nyt voisin vertailla vähän tarkemmin, että mitä tässä kropassa on oikein tapahtunut näiden kaikkien kuukausien aikana.

Keskustan tuntumassa, ihan rannan vieressä sijaitseva Casino Hotel Rodos tarjosi äärettömän täydelliset puitteet lauantain viettoon. Rehelliselle biitsille ei haluttu mennä, koska ne on aina niin täynnä turisteja ja kaupustelijoita, vessoja on hankala löytää (ja jos löytää niin ne on maksullisia ja oikeasti likaisia) ja nälän yllättäessä ruokaa joutuu lähtemällä lähteä hakemaan jostain hornasta asti. Casinon piha taas oli mukavan suojaisella alueella, laadukkaat aurinkotuolit ja suoraan pöytiin (tai tuoleihin??) tarjoilu toi aivan ihanan luksus-fiiliksen. Uima-allas, paikalla ollut DJ ja huippu seura kruunasi kokonaisuuden, ja tästä tuli kyllä sellainen olo, että nyt mä nautin. Hei, mä oon Kreikassa, vau! Ihana elämä! <3

Casinon piha-alue ei ollut mielettömän suuri, ja selvästikään tavalliset turistit eivät tiedä alueen olevan avoin kaikille (ei siis vain ainoastaan Casino Hotelissa majoittuville), joten paikka ei ollut liian täynnä porukkaa. DJ oli todella hyvä ja soitti ihanaa musiikkia, vaihdellen uusimmista dance-hiteistä vähän rauhallisempaan, ehkä jopa loungeen vivahtavaan tyyliin. Laitettiin merkille, että oikeastaan joka biisi oli jonkinsortin remix, ja mukana oli myös 80- ja 90-luvun joitain klassikkobiisejä. Aurinkotuoleista ei periaatteessa tarvinnut maksaa (niinkuin biitsillä joutuu aina maksamaan), mutta ehtona oli, että jokaisen täytyy tilata vähintään 4 euron edestä jotain syömistä/juomista. Coca Cola Zero kustansi 2,80e, joka on suht perus hintaluokkaa täällä kahviloissa ja ravintoloissa, mutta Chef's salad oli normaalia hintatasoa edullisempi, 4,50 euroa. Persettä ei tarvinnut penkistä nostaa kertaakaan jos ei halunnut, joten paikka ja palvelu saa arvosanaksi täydet pisteet. Suosittelen ehdottomasti kaikille Rodoksella vieraileville henkilöille, kyl tää aina yhen hiekkasen ja tuulisen täyteen turisteja tungetun perinteisen biitsin voittaa, ihan sata nolla!

No niin, nyt kun on pakolliset hehkutukset mun Kreikka-elämästä taas hoidettu... ;) ... niin palataampas tähän tämänkertaisen blogin aiheeseen, eli tilannekatsaukseen. Kuten olenkin jo aiemmin valitellut, en tajunnut ottaa kropastani kunnon kuvia ennen salitreenauksen aloittamista. Kaivelin kuitenkin jostain koneeni syövereistä kuvia syyskuulta, jonka vietin Lesvoksen saarella kreikankielen kielikurssin merkeissä. En tiiä mistä se johtuu, mutta selvästikkin näissä bikini/biitsikuvissa mun kasvojen ilmeet on....kauheita. Mutta koska osaan useinkin näyttää kauhealta, niin eihän tämä ainakaan estä kuvien julkaisemista ^_____^

Tässä yllä olevassa kuvassa näkyy erittäin ihanasti noi jaloissa olevat rusketusrajat, jotka sain ensimmäisenä päivänä Kreikkaan saapuessani, eli 30.8.2012! Aavistuksen taisin polttaa kinttuni, kun laivan kannella istuin shortseissani muutaman tunnin... :D Ja mikä parasta, nää samat rusketusrajat on mun koivissa edelleen. Siis vielä rapiat 9kk jälkikäteenkin. Onneksi oon onnistunut vähän häivyttämään noita rajoja, kylhän toi oli niin kauheen näkönen... :D

No, siinä siis syyskuun tilannetta. Paino huiteli tässä vaiheessa 53-54 kg:n hujakoilla. Lokakuun alussa muutin sitten Rodokselle, ja jostain kumman syystä sain idean alkaa käymään salilla, alkaa hankkimaan vähän lihasta. Aiemmin olenkin maininnut, että en oo ennen salilla ruukannut käydä, enkä oo ollu kiinnostunu lihasten kasvattamisesta, en pätkän vertaa. Mutta jotenkin tästä sitten syntyi uusi, ihana, ja mielenkiintoinen harrastus!

Tilanne tällä hetkellä näyttää seuraavanlaiselta:

Paino nousi kuukausien mittaan parhaimmillaan melkein kuuteenkymmeneen (en oo koskaan painanu niin paljoa, hui!) mutta viimeiset muutama viikkoa oon ollut kevyellä dieetillä, painon ollessa nyt 57 kg:n pintaa.

Rehellisesti sanottuna en oikein tiedä mitä ajatella tästä koko syyskuu vs. kesäkuu hommasta. Musta tuntuu, et kropassa on tapahtunut paljon pieniä muutoksia, mutta loppujen lopuksi kuvissa näkyvät erot ovat mielestäni säälittävän pieniä siihen verrattuna, että reenaamista on nyt virallisesti 8 kuukautta takana. Vai onko omat silmäni vaan sokeutuneet tilanteelle? Joka tapauksessa nyt alko ärsyttämään! :D

Itse väittäisin, että kehittymistä on nähtävissä lähinnä jonkinasteisen kiinteytymisen ja pienen lihaskasvun muodossa. Vatsan suhteen mulla on ollu kovat tavoitteet ja on niitä treenattukin - paljon, mutta vatsalihasten muodot näkyy peilistä lähinnä aamulla ennen syömistä ja lihaksia jännittäessä siihen malliin et tuntuu verisuonten katkeavan päästä. Tilanteelle täytyy selvästi tehdä jotain. Pitää vähän harkita saliohjelman muuttamista, ja kattoa josko parin kuukauden päästä tilanne olisi jo selvästi tyydyttävämpi!

Jos tässä lähtis päiväunien kautta opiskeluhommiin ja suuntais illalla tunnin hölkkälenkille. Huomenna vois sitten aloittaa uuden viikon uudenlaisella tarmolla, suunnata sinne salille puhisemaan, ja ei muuta ku lisää treeniä vaan! Niinku oon jo sanonu sata kertaa: lihakset kehittyy aivan tuskaisen hitaasti, ja toi kärsivällisyys ei ole parhaita puoliani...!

Tosielämän Gossip Girlit vauhdissa!

Meikähän muutti Kreikkaan virallisesti 29.8.2012. Täällä on siis oltu jo päälle yhdeksän kuukautta. Välillä kävin Suomessa pyörähtään kolmisen viikkoa ja Pariisissa vajaan viikon, joten periaatteessa oon Kreikassa asunu nyt 8 kuukautta.

Suomen - ja varsinkin Oulun - pölyt on siis hyvin karisseet kintuistani jo pois. Tästäkin huolimatta, vielä näinkin pitkän ajan jälkeen, korviini kuuluu tosielämän Gossip Girlien kokousmateriaaleja!

Niin, se on mielenkiintoista miten ihmiset jaksaa juoruilla. Jopa henkilöstä, joka ei ole ollut maisemissa piiiitkään aikaan. Ja mikä on vieläkin ihmeellisempää, on se, että ne juorut kantautuu tänne Rodokselle asti. 3300 kilometrin välimatka ei sekään ole liian pitkä, etteikö juorut kantautuisi korviin!

Kaikkihan meistä varmasti tiedostaa, että juorut elää aina. Sinusta puhutaan, minusta puhutaan, varsinkin naapurista puhutaan. Tuo puhuu, nuo puhuu, mutta puhut sinäkin, ja puhun kyllä minäkin välillä. Joka tapauksessa tässäkin hommassa pitäisi mun mielestä mennä jokin raja. Niiden tosielämän Gossip Girlien pitäisi itse ymmärtää se jokin raja, josta pitää kiinni. Mutta ehei, joillakin heistä ei ole mitään rajoja. Pääasia, että juorut kulkee ja kantautuu mahdollisimman pitkälle!

Lopputuloksena siis sain eilen suomipuhelimeeni tekstiviestin, jossa ilmoitettiin että juttua on kuultu. Vau, siis siitä piti oikeen lähettää mulle tekstiviesti?! No, kyseinen neiti X olisi varmasti ilmoittanut asiastaan feispuukissa, mutta perkele ku menin bloggaamaan tämän henkilön siellä muutama päivä sitten. Mikä neuvoksi? Lähetämpä tekstiviestin, joo!

Kyseessä ei siis ollut hyvä suomalainen ystäväni, joka velvollisuuden tunteessaan ilmoittaisi minulle ihmisten puhuvan paskaa minusta. Ehei, vaan Gossip Girl neiti X päätti ihan itse ilmoittaa, että juttua on kuultu. Tekstiviesti ei tietenkään paljastanut sitä, että mitä siellä minusta on oikein kuultu, mutta pääasia kuitenkin, että jotain on kuultu! Ja toinen pääasia, tästähän pitää ilmoittaa asianomaiselle itselleen, että nyt on kuultu jotain!

Tekstiviestin ollessa luonteeltaan erittäin veemäiseen sävyyn kirjoitettu, ja selvästi tarkoitettu loukkaamaan minua erittäin syvästi, tyydyin vastaamaan siihen nasevan sarkastiseen sävyyn lyhyesti. Toki tällaisessa on aina se vaara, että vastaanottaja ei ymmärrä viestin sarkastista luonnetta vaan ottaa sen kirjaimellisesti, mutta tässä tapauksessahan parhaimmat naurut saa minä itse.

Joka tapauksessa, tiedän neiti X:n lukevan blogiani (pakkohan sen on lukee, jos mun vanha Oulun elämä kiinnostaa noin paljon, että juoruillaan ja lähetetään siitä mulle vieläpä tekstiviestiä Kreikkaan asti!) niin täten haluan tarjota vielä kattavan vastauksen tähän vastaanottamani tekstiviestiin tämän blogini kautta. Esitän vastaukseni pienen tarinan muodossa....:

Tiesittekö, että Afrikan länsirannikolla juuri Kamerunin vieressä sijaitsee valtio nimeltä Päiväntasaajan Guinea. Se koostuu mantereella sijaitsevan pienen aluuensa lisäksi useista pienemmistä saarista. Yksi näistä saarista on nimeltään Annobón, jonka koko on vain 17 neliökilometriä.

www.skyscrapercity.com

Annobónin saarella asuu noin 5000 asukasta, joista osa elää alkukantaiseen tyyliin perinteikästä heimo-elämää saaren keskiosan sademetsissä. Yksi näistä heimoista on nimeltään Naftali, johon kuuluu vajaa 40 henkilöä.

personal.telefonica.terra.es

Naftalin heimo on asunut alueellaan jo vuosisatojen ajan. Heimon ylpeyden aihe on esi-isien esi-isien pystyttämä toteemipaalu, joka sijaitsee pienellä aukiolla juuri heimon kylän ulkopuolella. Heimo kerääntyy toteemipaalun ympärille juhlimaan, uhraamaan ruokaa jumalille, ja rukoilemaan.

en.wikipedia.org

 Vanha legenda kertoo, että henkilö, joka onnistuu kiipeämään toteemipaalun huipulle ja koskettamaan sen päälakea kädellään, saa ikuisen onnen, joka kestää vielä kuoleman jälkeenkin. Toteemipaalu on niin korkea, että vain yksi henkilö koko heimon historian aikana on onnistunut kiipeämään sen huipulle saakka. Tämä henkilö oli nuori mies nimeltä Pipa, joka eli Naftalin heimossa jo vuosisatoja sitten. Urotyönsä kunniaksi Pipa asetti toteemipaalun päälaelle kauniin kiven, jonka hän oli kerännyt rannalta samana aamuna.

www.goodreads.com

Ja sitä vitun pientä kiveäkin kiinnostaa, että mitä juttua siellä Oulussa minusta on oikein kuultu.

Joskus on hyvä olla Heli!

Hahaa, kyllä tämä on taas melko mielenkiintoista välillä!

Viimeaikaisten tapahtumien johdosta useamman päivän kestävä masennuskausi laskeutui niskaani, kun vasta päättyneen parisuhteen taakka kaatui päälle ja voimalla. Toisaalta musta tuntuu, että erot on aina hankalia, mutta joskus ne sattuu olemaan todella todella hankalia. Vaikka itessään ero sujuikin asiallisesti ja aikuismaisesti, niin jälkikäteen syntyvältä sekametelisopalta ei vältytty tälläkään kertaa. No, ei siitä sen enempää, riitaan tarvitaan aina kaksi, ja tällä mun temperamenttisellä luonteella on vaikea pysyä rauhallisena äärimmäisissä tilanteissa. Joka tapauksessa, tarinan pointti siis on se, että elämä tuntui potkivan päähän ja pahasti.

Juuri kun ajattelin, että onhan tämä niin syvältä ja seuraavaksi muutan Ugandaan lammaspaimeneksi, niin päätimme lähteä taas ystäväni Simelan kanssa tuulettamaan korvien väliä ja nauttimaan elämän pienistä suurista asioista. Parhaan ystävän yksi piirre on se, että hän nostaa sinut ylös sieltä pimeästä kuopasta, jos sinne olet langennut. "Nyt Heli, perse ylös, mä tuun hakemaan sut 10 minuutin päästä ja lähetään kauppaan!"

Vaikkakin kauppareissu voi kuulostaa maailman tavallisimmalta ja tylsimmältä asialta, jonka aikana ei ainakaan elämän pienistä asioista nauttiminen ole kovin todennäköistä, ei tämäkään yleinen olettamus päde Rodoksella. Kuten oonkin joskus aiemmin maininnut, lähin oikea ruokakauppa on vajaan puolen tunnin kävelymatkan päässä, mutta nyt olemme alkaneet käymään toisessa supermarketissa, jonne on ehkä 40 minuutin kävelymatka. Osaatteko kuvitella, kuinka paljon tuollainen 1,5h kävelylenkki parhaan ystävän kanssa voi piristää mieltä? Se todellakin nostaa mut sieltä kuopasta pois, ja vauhilla!

Katsaus ympärille, "Hey can you take a picture of me?", syvä huokaus, ja elämä tuntuu heti jo vähän paremmalta!

Tämäkin on otettu kauppamatkan varrelta. Kattokaas mitä löysin kioskilta, oli pakko ostaa! :D

No, toinen mikä auttaa alakuloiseen mieleen, on tietenkin juhliminen! ;) Aina löytyy syytä juhlia, ainakin jos minulta kysytään, sillä jos ei ole mitään oikeaa syytä juhlimiselle, niin aina voi keksiä tekosyyn! Mehän sitten kiskottiin taas mekot korviin ja suunnattiin maanantaina yhteen kivalta vaikuttavaan pubiin "yhdille". Tarjoilija suositteli raspberry-daiquiria, joka osoittautui parhaimmaksi drinkiksi mitä oon ikinä maistellut! Ah, tuonne pitää palata vielä monta kertaa takaisinkin, sillä koko paikka oli aivan mielettömän kiva tunnelmaltaan, musiikiltaan, palvelultaan, ja juomiltaan. Jos joku Rodoksen suunnalla reissailee, niin kyseessä on baari nimeltä Jack's!

Maku: 10+ !!!

No nyt tiedän tässä vaiheessa jo sen, että moni lukija päivittelee tätä mun juhlimistahtia. Joojoo, kyllä me käydään paljon ulkona, ja nyt kesän tullen useamminkin entä kerran viikossa. Joojoo, salitreenit kärsii ja alkoholi on pahasta jnejne, kaikkihan tämän tietää. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että oon nyt Rodoksella. Mun aika täällä on rajotettua, joten aion nauttia siitä niin paljon kuin ikinä on mahdollista. Osaan nauttia elämästä myös ilman alkoholia, mutta nautin siitä myös alkoholin kera. Niin yksinkertaista se on, ei niiden tarvi kumota toisiaan. Lisäksi mainitsemisen arvoinen asia on se, että täällä juomakulttuuri on täysin eri entä Suomessa. Suomessahan bileilta aloitetaan parhaimmillaan kuuden aikaan korkkaamalla se eka kalja. Yhen aikaan aamuyöstä on jo mäyräkoira tyhjä, ja vodkapullosta menny puolet. Kovimmilla kundeilla on vielä muisti tässä vaiheessa tallessa, jolloin suunnataan iloisessa nousuhumalassa sinne lempibaariin tilaamaan uus pullo vodkaa ja muutamat snapsit. Kotia kontataan neljän pintaan aamuyöstä, jos sinne löydetään. Tai jos kaveri kantaa.

Baarissa - taas!

Mutta Kreikkalainen juomatapa on jotain aivan muuta. Lisäksi oon ollut täällä jo niin kauan, että oon tottunut tähän paikalliseen tyyliin äärettömän hyvin. Saapa nähä osaanko ees Suomeen tullessa enää palata takaisin niihin "normaaleihin", suomalaisiin perseenvetotouhuihin! ;) Mutta täällä kukaan ei juo ollenkaan pohjia ennen baariin menoa. Baari-ilta saattaa mennä yhden tai kahden kaljan voimalla, monet ei juo ollenkaan muuta kuin vettä koko illan. Baarit on kyllä auki parhaimmillaan aamu kahdeksaan, mutta kukaan ei ryömi tai konttaa baareista ulos, kukaan ei sammu tai oksenna... Herranjumala en oo varmaan nähny kenenkään edes hoipertelevan kotiinlähdön aikaan! Täällä bilettäminen on jotain muuta, kuin alkoholin kittaamista kilpailuvauhtia. Täällä nautitaan juomasta, oli se alkoholipitoista tahi ei, ja nautitaan ystävien seurasta. Enemmän kai sitä voikin nauttia, kun ei oo tukka silmillä koko aikaa!

Kaks treenaajaa tyytyväisenä juhlimassa. Huomenna salipäivä, joten kahdella kaljalla mennään koko ilta!

Mutta jotta en kuulostaisi liian enkeliltä (saatan joskus ehkä näyttää siltä, mutta kuten kaikki tietää niin en sitä ole ;), voin myös paljastaa että joskus tälläkin tytöllä sattuu "vahinkoja". Yksi suuri tekijä näihin lipsahduksiin on se, koska blondina likkana täällä hyppiminen tuo mukanaan sellaisen etuuden, että monissa miehissä syttyy palava halu tarjota juoma. Jotenkin tähän suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu sellainen ajatus, että ilmaisesta juomastahan ei kieltäydytä! Tämän suhteen siis mulla on vielä paljonkin harjoiteltavaa :D Montakin baari-iltaa on menty niin, ettei oma rahapussi oo keventynyt lainkaan, kun niitä juomia satelee vähän väliä joka suunnasta. Täällä myöskään juoman tarjoaminen ei tarkoita suoraan "haluan viedä sinut kotiin tänä yönä", vaan joku saattaa tuoda drinkin käteen, sanoa ole hyvä, ja poistua paikalta. Hmm...kiitos!

© Tasos Pasalaris // On siellä irroteltukin välillä!

No, joka tapauksessa, maanantai ja tiistai mentiin molemmat illat parin juoman voimilla. Tämän illan suunnitelmista ei ole vielä tietoa, kyllähän tuossa jo nousi esille ehdotus "yhdestä drinkistä"... Mutta sitä ennen suuntaan kyllä salille nauttimaan erillä tavalla elämästä :)

Salitreenin suhteen motivaatio on ollut.... kuollut. Todennäköisesti tämä on johtunut ihan tästä yleisestä masiksen fiiliksestä, mutta eilisen jälkeen sain taas sellaista puhtia mieleeni, että eiköhän se tästä! Maanantaina (joka on muuten viikon paras päivä, koska reeniohjelmassa on vatsa+hauis+olka) näppäsin yhden huonon kuvankin peilin kautta, mutta kyllä sitä taas jonkinlaista kehittymistä on huomattavissa! Eiku etiäpäin vaan, motivaatio kohilleen, ja kovaa reeniä jatkamaan! Jospa sitä parin viikon päästä uskaltaisi julistaa jo "virallisen kesäkunnon" tälle vuodelle...:P

Ja vaikka tässä nyt on jo hehkutettu useammastakin elämän pienestä suuresta ilon tuojasta, niin eilisillan kruunasi kyllä se, että mulle tarjottiin töitä! Kello oli jo kolmen pintaan aamuyöstä, kun päätin lähteä kotia kohti nukkumaan, mutta päätin käydä ostamassa kioskilta lisää tupakkaa (lopetan edelleen, joskus!). Tässä vaiheessa joku mies lampsi luokseni, kyseli mistä olen ja kuinka kauan olen Rodoksella jne, kertoi omistavansa kaksi baaria ja tarjosi mulle työpaikkaa! Siis VAU! Lupauduin menemään töihin, kunhan vain saan opiskelut alta pois, ja katsotaan nyt sitten mitä tästä tulee, vai tuleeko yhtään mitään :P Samainen herrasmies myös ehdotti, että peruisin lentolippuni Suomeen, joka muuten olis 16.7. Tässä vaiheessa kerroin, etten voi peruuttaa lentoani, koska en saa siitä rahoja takasi, mutta baarin omistaja lupasi maksaa mulle lipun hinnan jos päätän jäädä tänne töihin koko kesäksi!

Joten täten ilmoitan virallisesti, että lentolippuni Suomeen on 16.7, mutta en edelleenkään tiedä milloin tuun kotia! ^______^

Nyt on fiilis katossa, joten aika pakata salikassi ja lampsia salille hymy korvissa! Motivaatio, sainko sinut takaisin? <3

Voi v***n ämmä!!!

Se ois nyt niinkuin toinen kuudetta, eli joko pitää julkisesti myöntää kesän saapuneen?

Rodoksella ilmat alko olemaan ihan asialliset jo huhtikuun puolenvälin jälkeen, mutta viimeiset pari viikkoa on täällä ollu ihan ihmeelliset. Melkeen joka päivä on pilvistä, vai vähintäänkin jotain ihmeellistä pilvihöttöä taivaalla, ettei aurinko pääse suoraan porottamaan. Lämpötilat on kuitenki 25:n paremmalla puolella, mut eipä täällä aurinkoa oo päässy paljon ottamaan. Oon varsin hyvin tietoinen siitä, että Suomessa tai ainaskin Oulussa on ollu kunnon kesäkelit viime aikoina, joten mun puolesta voitte haistaa paskan! Nauttikaa nyt siellä sitte, meikä kiroaa Rodoksen säät maanrakoon! Ehkä mun pitäis tulla täältä sinne aurinkolomalle! :D

Niin, no kyllä täällä silti on rannalle raahauduttu, vaikka pilvet onki ollu taivaalla haitolla... Onnistu sieltä jopa tarttumaan pienet rusketusrajat parissa tunnissa, joten tämä oli ihan kelpo tapa viettää rapulapäivää ;) Kyllä biitsillä makoilu kavereiden kans on sitä elämästä nauttimista, ei voi muuta sanoa! Suomen kamaralla en oo tätä paljoa harrastanu, koska oon aina sanonu A) olevani liian kiireinen, ja B) se on hyödytöntä hommaa. Vaan kyllä tää Kreikassa eläminen on muuttanu mun mielen ihan täysin, voin kertoa! Tästä eteenpäin minusta saa AINA biitsikaverin, jos en satu olemaan töissä! Ja jos ei oo talvi! :D

Mehän taas perjantaina tietenkin kiskottiin mekot korviin ja korot koipiin, ja lähettiin humppaamaan keskustan baarikadulle. Perjantaina kuitenkin iski iso shoppailuvimma. Siis kaikki naiset tietää varmasti tän tunteen. Se tulee täysin yhtäkkiä, varoittamatta, ja yhtäkkiä vaan tuntuu sisällä semmonen vahva pakonomainen tunne shoppailla. No, tässä välissä nainen tietenkin tarvii jonkun tekosyyn shoppailemiselle... Ehkä sitä ei kaikki tarvi, mut mulle tulee jotenkin syyllinen olo, jos vaan shoppailen menemään ja 'tuhlailen' mun rahoja vaatteisiin ja kenkiin... Sit jos on oikeen hyvä tekosyy shoppailla, niin sen voi tehdä hyvällä omallatunnolla! ;)

Mun tekosyy tällä kertaa oli se, että olin täydet kaksi viikkoa, siis neljätoista päivää syömättä minkäänlaisia herkkuja. Kuulostaako uskomattomalta? Niin minustakin. Siis monelle tää on ihan tavallinen asia, mikäs tossa. Ei vaan syö. Miks tota nyt pitäs hehkuttaa. Mut mun kohalla asia ei oo näin yksinkertanen. Mä oon niin kaamee sokerihiiri, ettei tosikaan, ja yleensä vedän joka päivä turpaani jotain herkkua. Kaikki makee menee alas, ja vauhilla. Mulla on ollu tämän kanssa ihan oikeita, aikuisten kokoisia ongelmiakin, mut ei siitä sen enempää. Joka tapauksessa, siis kaks viikkoa ilman minkäänlaisia herkkuja on mulle hyvä saavutus. It's shopping time!

Jotenkin kuitenkin tän vanhuuden (köh köh) myötä on tullu semmonen homma, ettei tule enää shoppailtua ihan päättömästi. Ennen sieltä kaupungilta tultiin kotia niin monen kassin kanssa, että kaverin piti kantaa niistä osa. Nyt mukaan tarttui vain yksi mekko ja yhdet kengät. Mutta ei siinä mitään, voimpahan mennä sit ens kerralla hyvällä omallatunnolla shoppaileen, koska nyt ei tullu osteltua niin paljoa!

Tällä kertaa lähettiin söpön tyttömäiselle linjalle. Kivaa vaihtelua, tää on nimittäin jotain uutta mun tavanomaiseen vaatetyyliin verrattuna :)

Vaan olihan tää muija saaha sovituskopissa sydärin... Rekistä poimin tietenkin kyseisen mekon S-koossa. Oon ollu S-kokoa niin kauan kuin muistan, siis tyyliin jostain 14- tai 15-vuotiaasta saakka. Mutta sovituskopissa kun koitin alkaa mekkoa kiskomaan ylle, niin ei menny ei mitenkään. Siis otti jo hartioista kiinni. Tässä vaiheessa aloin kiljumaan ystävälleni Simelalle, että mä en suostu olemaan ämmä kokoa!!! Loppujen lopuksi kuitenkin alistuin kohtalooni, ja ostin sitten sen ämmä koon. Juma. Oonko mä kasvanu? Tai siis, oonko mä lihonu? Oonko mä luoja LIHAVA???

Järki onneksi puuttui peliin, ja vakuutteli, että joissakin vaatteissa saattaa nuo kokomerkinnät olla vähän ihmeelliset. Juma, onhan mulla yks mekko L-koossakin! Se on kylläkin oikeasti tunika, jonka varastin äitiltä, ja käytän sitä ite mekkona... Mut noin niinku yleisesti ottaen kuitenkin. Järkeilin myös, että käyn salilla, joten koita nyt hyvä tyttö tottua siihen ajatukseen, että tarkoituksena on kasvattaa niitä lihaksia, jolloin tulevaisuudessa voi oikeasti olla edessä isompaan vaatekokoon siirtyminen. So what. Lihakset on kivoja. Luotetaan nyt, ja tulevaisuudessakin, siihen peilikuvaan, eikä mihinkään kokolappuun joka pyörii siellä mekon reunuksessa. Mielenrauha on saavutettu.

No, kaks viikkoa kun meni ilman herkkuja, niin oli myös tiedossa mun ensimmäinen virallinen vapaasyöntipäivä. Parempi nimitys tälle voisi kuitenkin olla mässypäivä. Olin jo etukäteen päättänyt, et seuraava mässypäivä on 1.6, joten kun tämä vihdoin ja viimein koitti eilen, olin henkisesti valmistautunut ahmimaan kilotolkulla suklaata, leivoksia, jätskiä, ja keksejä. Loppujen lopuksi kuitenkaan ei edes tehnyt niin paljon mieli mässäillä. No mitäs ihmettä... O________O Minä, vanha sokerihiiri jo lapsesta lähtien, ei halua syödä suklaata sillon ku olis lupa? Ka, ehkä se mieli alkaa oikeesti tottumaan ilman herkkuja olemiseen, jos tämä on lopputulos! Hyvä vaan, oikeasti tosi tosi hyvä vaan, koska valitettava tosiasia on se, ettei treenaaja pysty mättään mässyjä kovin paljoa, jos haluaa kunnon kuosin saavuttaa ja siinä pysyä. Ehkäpä olen taas askeleen lähempänä sitä tavoitetta, hehehe!

No, mässypäivän kohdalla kuitenkin mieli teki vohvelia, joten lampsin mun vakkarikahvilaan ja tilasin tällaisen unelman. Olihan se hyvää, ei voi muuta sanoa... Lisäksi onnistuin mättämään pienen paketillisen suklaakeksejä, mutta oiskohan siinä ollu joku kuus keksiä tai jotain semmosta. Eihän tota melkeen ees lasketa herkuksi, nehän loppuu jo ennenku huomaakaan...;) Illalla menin vielä Mäkkäriltä hakemaan McFlurry smartiesin, koska se vaan yksinkertaisesti on mielettömän hyvää. Muuten söinkin päivän normaalisti, joten mässypäivä päättyi kivasti täyteen mahaan ja iloiseen fiilikseen. Seuraavan kerran mässäillään sitten synttäreillä, eli 25.6! Nyt edessä siis hurjat 24 päivää ilman herkkuja, saapa nähä miten tytön käy :D

Eipä tässä sen kummempia, koitan jaksaa vielä opiskeluiden kans pari viikkoa ja löytää vähän aikaa myös elämästä nautiskeluun biitsillä. Jotenki itestä tuntuu, etten oo ees ehtiny ruskettumaan, mut kyl mä tänä aamuna tajusin jo olevani aika ruskea. Paljon ruskeampi, entä suurin osa mun kreikkalaisista kavereista, hih! :D Kuvissa tämä ei ikävä kyllä näy (voi &#%%¤##), josta syytän valaistusta tai jotain muuta huonoa tekosyytä. Ehkä ens kerralla sitten.... :)

Ah my Simela <3

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, hyvää virallisen kesän alkua kaikille!