Tämä tarina kertoo siitä, kun Heli päätti lähteä Suomeen kolmen viikon talvilomalle.
Varoitus: pisin blogiteksti ikinä. Sisältää voimakkaita sanoja, jotka voivat olla haitallisia alle 18-vuotiaille lukijoille.
Tätä suurta talvilomaa odotettiin erittäin suuresti. Ihanaa nähdä kavereita, päästä käymään "kotona" välillä ja uskokaa tai älkää, nii on ollu ikävä ihan jopa talveakin! Jalat jo syyhyää lumilautailemaan, mäenlaskua ja luistelua on myös pakko kokeilla, ja jopa hiihtoa (!!) harkitsin harrastavani. Ainakin kerran tai korkeintaan kahesti.
No lentoliputhan ostettiin jo lokakuun puolella. Rodos - Ateena - Kööpenhamina - Helsinki - Oulu. Aamulla kaheksalta kotoa lähtö ja illalla kymmeneltä Oulussa perillä. Pitkä päivä, mut ei tuo nyt pahalta kuulosta. NO JOO EI KUULOSTA!
Aamuhan alko ihan hyvin, sillä muistin jopa laittaa herätyskellon soimaan seittemäksi. En oo herätyskelloa käyttäny ollenkaan melkeen kahteen kuukauteen, joten illalla meinas se jo unohtua.. Tässä oli ensimmäinen vaara, et koko reissu menee pieleen, mut eipäs mennytkään! Aamulla heräsin ja sain itteni plus matkalaukkuni raahattua jopa linja-autoasemalle oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan.
Joo, ja nää paikalliset linja-autoasemat onki laadukkaita. Suomessahan linja-autoasema on semmonen iso rakennus, missä on yleensä kahvilaa tms. sisällä, voit ostaa lippus sieltä, istua penkissä jalat levällään ja ootella sitä bussias. Vessat löytyy jos hätä iskee, ja suomalaisten suurin murhe on, ku joutuu työntämään sen euron kolikon siihen oveen että pääsee sinne pissalle. Linja-autoaseman pihalla seisoo sitten iso parkkipaikka, missä on ainakin isommilla paikkakunnilla erinäisiä numeroituja laitureita, josta ne bussit starttaa matkoihinsa.
Ja sit on Kreikka, jonka "bus station" on pieni, noin kolmen neliömetrin kokoinen kioskikoppi kadun varressa. Kopissa on pienen pieni luukku, josta voit huudella sinne sisälle että minkä lipun ja minne haluat ostaa. Yleensä et kuule mitä se karva-apina siellä puhuu sulle takas. Bussiaikatauluja? Löytyy, joskus harvokseltaan jostain tolppaan niitattuna, mut eihän niitä kukaan osaa lukea ja bussit kulkee +-15min mututuntumalla, tai joskus jättää tulematta, jos kuskilla sattuu vaikkapa oleen parempaa tekemistä, esimerkiksi tv:stä tulee joku leffa tai vaimo haluaa lähtä ostamaan uuden sohvan. Lentokenttäbusseihin voi kyllä luottaa aikalailla täysin, mutta muihin paikallisia pikkuväyliä kulkeviin ei. Sitäpaitsi kuski ei välttämättä aina jaksa ajaa samaa reittiä edes takas, päivästä toiseen, nii se saattaa joskus oikasta ja jättää muutaman kadun ajamatta kokonaan. Bussiasemalla parkkialuetta tai parkkipaikkoja ei oo missään, bussit ajaa vaan normaalisti katua pitkin siihen pikkuruisen kopin viereen, ja se on sun tehtäväs sitte bongata oikea bussi ja kavuta kyytiin. Sitten myös logiikkaa on erittäin taidokkaasti jätetty käyttämättä mm. lentokentälle menevien bussien kanssa, jotka ei tietenkään voi olla matalaa, helposti kyytiin kömmittävää tyyppiä, vaan heti on ovella vastassa kolme porrasta. Sitä 25kg pinkkiä matkalaukkua onki tosi kiva raahata portaita pitkin, varsinki ku kreikkalaiset on keksinee laittaa vielä kaiteen (??) siihen keskelle, siis jakamaan ikäänkuin kaksi käytävää/väylää heti siihen ovelle. Kaide on vain n. 40cm pitkä ja sitte on loppubussi ihan normi mallia, nii oon päätelly tuon kaiteen olevan joku läskinkarkotin tms. siinä alussa. Jos et mahu tästä sisälle nii jätä tulematta ja kokeile ens viikolla uudestaan.
No, pääsin siis lentokentälle turvallisesti ja hyvässä aikataulussa, joten palloilin siellä, join kahvit sun muuta ja käänsin nokkani kohti Ateenaa. Ateenaan hurautettiin tunnissa, joten ei tuntunu missään. Siellä vaan piti sitten oottaa 3 tuntia seuraavaa konetta, mutta läppäri ja langaton netti autto kummasti. Sit käänsin nokkani kohti Kööpenhaminaa, jonne matkattiin reilussa kolmessa tunnissa.
Ateenassa kuitenkin tajusin, että ei juma... Helsinkiin ku pääsen, nii mullahan pitää hakee matkalaukku hihnalta ja mennä sen kaa uuestaan lähtöselvitykseen, koska Helsinki-Oulu välin lipun ostin eri paikasta entä Rodos-Helsinki. Vaihtoaikaa Helsingissä oli 55min tuohon varattuna, mutta pelotti, että mitenköhän ehin. Otin sitten Norwegianin asiakaspalvelun numeron varalta kännykkään ylös, että soitan Kööpenhaminasta ja kyselen, että riittääköhän mulla aika tai voiko ne siellä lentokentällä automaattisesti hoitaa mun laukun Ouluun asti tai jotain muuta sen semmosta.
No, Kööpenhaminaan lähdettäessä ihmettelin, ku porukkaa alettiin päästämään koneeseen vasta 10min ennen koneen lähtöä. Tämän seurauksena itse kone nousi ilmaan puol tuntia ilmoitettua myöhemmin. Se oli myös perillä Kööpenhaminassa puol tuntia myöhässä. Meikä jo panikoi, että ei juma, ei oo ku puol tuntia aikaa soittaa sinne Norwegianille, mennä taas turvatarkastukseen ja ehtiä Helsingin koneeseen. Vaan oikealle portille syöksyttyäni huomasin, että jaa...jumalauta Helsinkiin lähtevä kone on 35 min myöhässä!!! Miten vitussa nyt ehin Oulun koneeseen, kun vaihtoaikaa jää vaan 20min, en mitenkään! Asiaa paransi entisestään se, että kohta ilmoitettiin Helsinkiin lähtevän koneen olevan 45min myöhässä. No mikäs sen parempi. Älkää suotta kiirehtikö, juokaa vielä kahvit ainaki ennen ku alatte matkalaukkuja sinne koneeseen lastaamaan.
No meikähän sitte päätti soittaa sinne Norwegianille, että onko tässä nyt mitään tehtävissä vai alanko itkemään. No, ensinnäki asiakaspalvelusta sain valita, haluanko palvelua ruotsiksi (tai se saatto olla myös norjaa tai tanskaa) vai englanniksi. Sitten annettiin jo viis eri vaihtoehtoa, että painas numeroo mimmosta palvelua haluat. Ei kait siitä nyt ottanu mitää selvää mitä ne vaihtoehot oli, ku joku akka hönkiny sen puhelinnauhotteen sinne työpäivänsä loppuminuuteilla ja itessää lentokentällä koko ajan hillitön taustamelu nii koita siinä sitte saaha jotain selvää. No, painelin niitä numeroita puoliksi arpomalla, mutta noin kuuden painetun numeron jälkeen luovutin, että eikö tää puhelu voi vittu jo joskus mennä sinne asiakaspalvelijalle!!! Mut ei, ku kauheena vaa vaihtoehtoja vaihtoehtojen perään! Pitäkää tunkkinne!
No sit soitin Miialle, että ei vittu tästä tuu mitään ja mä en pääse Ouluun. Pyysin Miiaa soittamaan sinne Norwegianin asiakaspalveluun, koska Suomesta soitettaessa sinne on eri numero ja saa palvelua suomeksikki. Vaa eihän se ollu auki. Tyydyin ite soittamaan uusiksi. Kuuntelin taas uusiksi ne kauheet kaikenmaailman vaihtoehdot, valitsin numeroita numeroiden perään, kunnes... vihdoin ja viimein joku oikea ihminen vastas puhelimeen! Ruottiksi. Vittu mähän valitsin sen saatanan englannin jo heti ekana puhelun alussa. Vittu saatana voi perkele.
Joo, no lopputuloshan oli se, että voi voi ei voi mittää ja et pääse lennolle. Mutta jos sää haluat nii voit sää siirtää sitä lentoa, huomisaamuun, kello seittemään! Oisin saanu oottaa lentokentällä sen reilu 10 tuntia. Ei kiitos.
No, ei kait siinä auttanu ku huulta purra ja aatella, että ei auta itku markkinoilla. Jospa tuota kotia pääsis joskus. Nii, ja ei siitä lennosta mitää rahoja saa takas, se on iteltä pois jos on lentonsa maksanu mut ei sinne mene. Ompa tosiaan kiva. Siinä koitin sitte aatella maailman menoa ja lohdutella itteeni, että ei tää nyt oo niin vakavaa, kunnes kuulin kahen miehen juttelevan mun takana. Toinen sano olevansa Roodokselta, puoleks kreikkalainen ja puoleks suomalainen, ja tää toinen sano olevansa Ruottista. No meikähän bongas heti: Hei mitä asuksä Roodoksella, määki! Jotaki iloa sentään tähänki päivään, ku pysty keskusteleen jonku oikean ihmisen kans muutaman minuutin.
No, sitte saavuttiin Helsinkiin, ja eka ajatus oli, että haista Suomi paska. Mut sit näin lunta ja hymyilin salaisesti ihan vähän. Takana alko karva-apinat huutamaan, että "ooooh so much snow!" johon totesin, että paskat tääl paljoo ole, menkää Ouluun kattoon mitä talavi tarkottaa. No konehan saapui Helsinkiin loppujen lopuksi 50min myöhässä, nii just sain ikkunasta ihastella, kuinka Norwegianin kone teki viimeisiä lähtövalmisteluja. Kentän sisälle päästyäni ja matkalaukkuani odottaessa katsoin sitten, kun kone kohti Oulua nousi ilmaan. Haistakaa paska vaa kaikki.
No, lentokoneessa se mun takana istunu ruottalainen keski-ikänen karju sitte oli hyvinki kiinnostunu minun asioista ja mun matkustamisesta. Kiva sen kans oli jutella, eipä siinä mittään, ja saimpahan ainaki jollekki valitettua kuinka perkele en ehtiny Oulun koneeseen ja nyt vituttaa. Sen kanssa käveltiin sitte kentän toiseen päätyyn, ku totesin, että meikä tarvii muuten tupakkaa. Sen lisäksi, et Kööpenhaminassa meni koneet aivan päin persettä, nii koko lentokenttä oli täysin savuton (!) ja meinas pikkusen ottaa luonnon päälle siellä aivan kikenä nikkiksissä kyykkiä ja ootella helpotusta. No, Helsingin päädyssä tää kikolo sitte välttämättä halus ostaa mulle sen tupakka-askin sillä verukkeella, et hän polttaa siitä yhen. Tupakkia poltellessa se sitten tiedusteli, mitä meinaan nyt tehä ku kone jo lähti, ja tarjosi että hällä on kyllä hänen hotellihuoneessa tilaa jos haluan olla Helsingissä yön yli! Kieltäydyin kohteliasti ja juoksin sisälle kiljuen.
Menin sitte infopojalta kyseleen, voisko se teleportata mut Ouluun, mutta ei lentokenttä vissiin tarjoa semmosia palveluita. Totesin, että käännyn VR:n puoleen, koska toisena vaihtoehtona oli viimeiseen Oulun koneeseen nousu klo 23:59, jonne lippu olisi maksanut vain 400e. Joo, eiku bussilla rautatientorille, kiitos.
Tähän mennessä olin jo hyväksynyt sen tosiasian, että elämä on. Aloin kiinnittämään huomiota joihinkin pieniin yksityiskohtiin. Ensinnäkin, Kööpenhaminan lentokentällä puhuin kreikkaa lentokentän työntekijöille. Helsinkiin saavuttuani puhuin englantia ja kreikkaa, kunnes muistin et ka perkele mähän oon Suomessa. Voin ehkä sanoa "kiitos" sen sijaan et sanoisin "efharisto". No, kun kipusin bussiin Helsingin päädyssä, niin olin iloinen, kun bussi oli matalaa mallia eikä keskellä ollut edes tankoa. Bussikuski oli kyl kolme sitruunaa niellyt, mut tiesin odottaakin sitä Helsingissä, joten tilasin kohteliaasti yhden lipun rautatieasemalle. Sitten tajusin yhden pienen, mutta suuren kulttuurieron, joka minut ensin kohtasi Kreikkaan mennessäni, ja joka taas kohtasi minut:
Kreikassa kun maksaa ostoksiaan käteisellä, niin myyjä laittaa sun vaihtorahat pöydälle. Vaihtoehtoisesti tiskillä saattaa olla sellainen muovinen ns. kouru, mihin asiakas laittaa rahansa ja myyjä antaa mahdolliset vaihtorahat samaan kouruun. Ei kreikassa anneta rahaa kädestä käteen. No tämänhän seurauksena mä kuljin ekat kaks kuukautta Kreikassa koura ojossa, aina valmiina ottamaan vaihtorahat vastaan, mutta aina ne myyjät vaa laitto ne rahat pöydälle. Tunsin itteni nii tyhmäksi.
No, nyt Helsingissä bussilipun ostaessani eipä ollutkaan enää koura vastassa. Bussikuski ajatteli minut tyhmäksi. Haluatko nämä 5,50e vai et? Aa, joo, aivan, kiitos.
No sitten saavuttiin Rautatientorille. Tajusin, että nyt Heli pitää jäähä bussista pois. Mut mikäs tätä toria ympäröivistä rakennuksista nyt onkaan se rautatieasema? Ei jumalauta, miten voi muija pärjätä jossain Ateenassa, mut ei selvii jossai säälittävässä Helsingissä??!! Kylhän se rautatieasema sitten löyty muutaman askeleen päästä, siihen oli vaa pystytetty jotain rakennustelineitä etusivulle nii ei näkyny mitään VR:n kylttejä tai muitakaan. Mut perille oli päästy, huh. Ouluun pääseminen alko näyttämään jo suhteellisen potentiaaliselta tapahtumalta.
Päätin siinä laittaa tämän kunniaksi tupakiksi, kunnes kaks sekunttia myöhemmin joku juoppo huumehörhö kömpii siihen lähistölle. Hirvee älämölö päällä koko ajan. En tiiä kenelle mielikuvituskavereistaan se puhu, mut ei ollu kyllä asiat ihan mukavasti heilläkään. Ja eiköhän se sitten kysynyt meikäläiseltä tulta, ja mitäs minä pieni arka lapintyttö siihen muuta vastaamaan, kuin että toki multa tulta löytyy, ja kohteliaan hymynkin väläytin vielä lisäksi. Tätähän seurasi kymmenen minuutin palopuhe siitä, kuinka herkäski flunssa tarttuu ihmiseltä toiselle. Joo-o. Kyllähän se näin on. Aivan. Hymyilen vielä vähän ja menen sisälle niin ehkä se ei sitten tapa minua.
Menin siinä sitten lippuautomaatille ostaan seuraavaan maholliseen Oulun junaan tikettiä. Eiköhän mee kaks sekunttia nii joku huumehörhö muija ilmestyy siihen kylkeen pummaamaan kahta euroa bussilippua varten. Mitäs minä pieni arka lapintyttö siihen muuta vastaamaan, kuin että toki multa kaks euroa löytyy, ja kohteliaan hymynkin väläytin vielä lisäksi. Tätä tapahtumaa ei onneksi seurannut minkäänlaiset jatkokeskustelut, joten pääsin ostamaan itessään sitä lippua, ja kohtasin mukavan tosiasian... Eipä oo mitää semmosta opiskelijakorttia mukana, mitä VR kauheena jaksais katella. Mun Aegeanin yliopiston kirjastokorttikaan tuskin tekee kauheen syvää vaikutusta. Siinä piti sitten aikusen normihintaiseen lippuun kallistua, 76,55e. Voi että on mukavaa. Eiku pihalle hermosavuille. Kaks sekunttia myöhemmin (kyllä, taas) kaks miestä kävelee mun takaa, kunnes toinen niistä huomaa mun läppärilaukun, ja huutaa sellaisella kimeällä pikkutytön äänellä: "Hello Kitty!". Toinen mies sitten kysyi minulta jotain, mutta en saanu sanaakaan selvää ku se puhu niin vahvaa helsingin murretta alias stadin slangia. Tyydyin vaa tuijottaan suu auki ja toteamaan, että joo olis voinu pysyä vaa siellä Kreikassa.
No tässä vaiheessa olin ollu tienpäällä jo 15 tuntia. Pulssi ei enää ollut korkealla, sillä Ouluun lähtö alko jo vaikuttamaan hyvin todennäköiseltä tapahtumalta. Ja L&M:n extra menthol on niin pirun hyvän makusta. Helsingissä olin ollut jo toista tuntia ja saanut yliannostuksen heti kättelyssä. Turha varmaan mainitakkaan, että palelee. Pihalla ku kymmenen minuuttia seiso nii varpaat oli ihan jäässä ja sormet ihan kohmeessa, nokka punasena tärisin menemään. Eihän mul mitään pipoa tai kaulahuiveja ollu, ku Kreikastahan mää lähin ja eihän mun alunperin ois tarvinu olla pihalla muuten, ku ainoastaan Oulunsalon lentokentältä juosta Miian autoon. Vaan toisin kävi. Nii ja mun uudesta pinkistä untuvatakista ei menny vetskari kiinni. Tämähän on erittäin hyvä tilanne Suomeen saavuttaessa. Kun yhdistetään nämä kaikki tekijät, niin loppujen lopuksi olin erittäin iloinen siihen junaan astuessani.
Asetin perseeni tukevasti penkkiin, kaivoin läppärini esille ja valmistauduin mukavaan yhdeksän tunnin junamatkaan kotia kohti. Sitten kuuluu PING! Tämä junayhteys on savuton. MITÄ?????????
Tässä vaiheessa jo kaikki, jotka tiesivät matkan kulustani, nauroivat kotona lattialla kippurassa. "Sori mut tää on jo niin koomista!". Joo nii on! :)))))) Haistakaa kuulkaa (/&%¤##""
No, juna lähti kohti Oulua ja tyytyväisenä junttasin jäiset varpaani patterin kylkeen. Nyt hyvä asento ja kahen tunnin päästä ollaan jo Tampereella, jossa pääsen vaihtamaan junaa, eli tupakille ja nukkumaan. Mutta noin kymmenen minuuttia lähdön jälkeen juna pysähtyy... "Odottelemme hetken raiteiden vapautumista". 40 minuuttia myöhemmin junan seisoessa edelleen paikoillaan aloin näkemään taas punaista. "Joudumme vielä odottelemaan, koska raiteiden vaihtumisen kanssa on ongelmia". NO EI OLE TOTTA
Tampereella junan vaihtoaikaa oli 13min ja loppujen lopuksi juna oli jo 50min aikataulusta myöhässä. Konnari ilmoitti vasta, että kyllä Tampereella juna odottaa pohjoiseen matkustavia, ja tuli antamaan vielä seitsemän euron arvoisen välipalakupongin matkustajille korvauksena henkisistä kärsimyksistä... vaan kyllähän minä sanon että VIIMINEN KERTA KU TUUN SUOMEEN TALVILOMALLE
SAATANA!
Ajatuksia todellisuudesta ja harhakuvista.
tiistai 18. joulukuuta 2012
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Ateena ja Siros
Travelling!!
Elämä Roodoksella alkoi olemaan tämmöstä:
(kirosanat sensuroitu)
Joten päätin, että on aika vaihtaa maisemaa. Kuin tilauksesta muutkin vaihto-opiskelijat, joihin tutustuin syyskuussa Mytilenellä, olivat matkustelemassa, joten päätimme tavata ihanaisen kauniissa ja rauhallisessa Ateenassa.
Se kaupunki on ihan hirvee. Päätin kuitenkin, että jos elän Kreikassa vuoden, nii pitäähän mun Ateenassaki hengata ja ainaki bilettää maan pääkaupungissa. No, kylhän siellä biletettiin 3 vuorokautta, joten tehtävä suoritettu. Ensin vihasin sitä paikkaa, ja kiroilin menemään. On hyvä olla ainut suomalainen joukossa, koska kukaan ei tiedä mitä jupisen menemään. Mutta kyllä sieltä Ateenasta löytyi sitten kivojakin asuinalueita, jolloin totesin, että kyl mä sittenkin tykkään tästä kaupungista. Tunteet meni vuoristorataa, mut sehän on normaalia mulle. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että onhan toi ihan kiva kaupunki, mut en mä siellä haluais asua.
Ateenassa asuu noin viis miljoonaa ihmistä, eli sama väkiluku kuin koko Suomessa. Vaikka Ateenassa on ollu levottomuuksia, me ei törmätty mihinkään mielenosoituksiin tai kahakoihin. Mutta törmättiin kyllä kaikkiin tuttuihin. En voi tajuta, miten niin isossa kaupungissa törmää yhtäkkiä kymmeneen tuttuun! Mentiin ekana iltana, eli viime perjantaina, Ateenassa yhelle pienelle aukiolle, ja yhtäkkiä joku läppäs mua persukselle, ja olin et mitä helv... Ka, eka tuttu (espanjalainen vaihtari) oli bongannu mun blondin tukan, jota ei ole vaikea bongata kreikkalaisten keskeltä, ja pian tämän jälkeen alko vaan lisää ja lisää tuttuja ilmestymään jostain pusikoista. Oli kyl aivan huippua nähä kaikkia erejä ihmisiä keskellä Ateenaa!
No kolme päivää biletystä Ateenassa sisältää niin erikoisia ja pitkiä tarinoita, joista suurin osa ei sovellu alle täysi-ikäisille lukijoille, joten tyydyn vaan toteamaan: vau mikä reissu!
Kolmen päivän jälkeen jatkoin matkaani Syrokselle, joka on pieni saari Ateenan lähistöllä. Saaren halkaisija kapeimmasta kohdasta on n. 5 kilometriä ja koko saarella asuu n. 50 000 asukasta. Täällä meininki on ihan toista, kuin Ateenassa tai Roodoksellakaan... Niin rauhallista ja huoletonta! Saari on todella kaunis, kuten arkkitehtuurikin, ja tykkään olla täällä paljon enemmän kuin Ateenassa. En ehkä kuitenkaan jaksais asua täällä, liian pieni ja eloton vuoden elämiseen... Joten alan huomata tässä pikkuhiljaa, kuinka hyvin Rodos sopiikaan mulle. Hyvä valinta, Heli!
Tää Siroksen (tai Syroksen) saari on pelkkää mäkeä ja kukkulaa, ja sehän tarkoittaa....portaita. Portaita on loputtomiin. Siis ihan oikeasti, jos asut 2min kävelymatkan päässä keskustasta, se tarkottaa 150 porrasta. Jostakin kyllä kiemurtelee pieniä teitä, että autoilla ja mopoilla pääsee ajeleen minne onkaan menossa, mutta ne kiertelee jostain todella kaukaa kukkuloiden välistä, joten kävelemällä joutuu vaan talsimaan portaita. Oon ollu täällä nyt kuus päivää ja mun persus on tulessa ku saa nuita portaita rampata. Mut tuleepahan reenattua tässä samalla...
Kreikkaan kuuluu jotain 160 saarta, vai miten se oli, ja alkaa todella vaikuttamaan siltä, että jokainen saari on oma maailmansa. Jokainen saari on persoonallinen ja ilmapiiri erilainen, joten ehkä tätä matkustelemista pitää jatkaa ja tutkia Kreikan ja kreikkalaisuuden eri puolia.
Tutkiminen jatkuu nyt seuraavaksi skootterin vuokraamisella, ja en oo koskaan ajanu muuta ku autoa ja rattoria, joten tästä tulee mielenkiintoista... Ehkä pitää ottaa videomateriaalia teille, niin voin todistaa, että on mahdollista ajaa skootterilla ja kiljua yhtä aikaa.
Ta leme!
Elämä Roodoksella alkoi olemaan tämmöstä:
(kirosanat sensuroitu)
Joten päätin, että on aika vaihtaa maisemaa. Kuin tilauksesta muutkin vaihto-opiskelijat, joihin tutustuin syyskuussa Mytilenellä, olivat matkustelemassa, joten päätimme tavata ihanaisen kauniissa ja rauhallisessa Ateenassa.
Se kaupunki on ihan hirvee. Päätin kuitenkin, että jos elän Kreikassa vuoden, nii pitäähän mun Ateenassaki hengata ja ainaki bilettää maan pääkaupungissa. No, kylhän siellä biletettiin 3 vuorokautta, joten tehtävä suoritettu. Ensin vihasin sitä paikkaa, ja kiroilin menemään. On hyvä olla ainut suomalainen joukossa, koska kukaan ei tiedä mitä jupisen menemään. Mutta kyllä sieltä Ateenasta löytyi sitten kivojakin asuinalueita, jolloin totesin, että kyl mä sittenkin tykkään tästä kaupungista. Tunteet meni vuoristorataa, mut sehän on normaalia mulle. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että onhan toi ihan kiva kaupunki, mut en mä siellä haluais asua.
Ateenassa asuu noin viis miljoonaa ihmistä, eli sama väkiluku kuin koko Suomessa. Vaikka Ateenassa on ollu levottomuuksia, me ei törmätty mihinkään mielenosoituksiin tai kahakoihin. Mutta törmättiin kyllä kaikkiin tuttuihin. En voi tajuta, miten niin isossa kaupungissa törmää yhtäkkiä kymmeneen tuttuun! Mentiin ekana iltana, eli viime perjantaina, Ateenassa yhelle pienelle aukiolle, ja yhtäkkiä joku läppäs mua persukselle, ja olin et mitä helv... Ka, eka tuttu (espanjalainen vaihtari) oli bongannu mun blondin tukan, jota ei ole vaikea bongata kreikkalaisten keskeltä, ja pian tämän jälkeen alko vaan lisää ja lisää tuttuja ilmestymään jostain pusikoista. Oli kyl aivan huippua nähä kaikkia erejä ihmisiä keskellä Ateenaa!
No kolme päivää biletystä Ateenassa sisältää niin erikoisia ja pitkiä tarinoita, joista suurin osa ei sovellu alle täysi-ikäisille lukijoille, joten tyydyn vaan toteamaan: vau mikä reissu!
Kolmen päivän jälkeen jatkoin matkaani Syrokselle, joka on pieni saari Ateenan lähistöllä. Saaren halkaisija kapeimmasta kohdasta on n. 5 kilometriä ja koko saarella asuu n. 50 000 asukasta. Täällä meininki on ihan toista, kuin Ateenassa tai Roodoksellakaan... Niin rauhallista ja huoletonta! Saari on todella kaunis, kuten arkkitehtuurikin, ja tykkään olla täällä paljon enemmän kuin Ateenassa. En ehkä kuitenkaan jaksais asua täällä, liian pieni ja eloton vuoden elämiseen... Joten alan huomata tässä pikkuhiljaa, kuinka hyvin Rodos sopiikaan mulle. Hyvä valinta, Heli!
Tää Siroksen (tai Syroksen) saari on pelkkää mäkeä ja kukkulaa, ja sehän tarkoittaa....portaita. Portaita on loputtomiin. Siis ihan oikeasti, jos asut 2min kävelymatkan päässä keskustasta, se tarkottaa 150 porrasta. Jostakin kyllä kiemurtelee pieniä teitä, että autoilla ja mopoilla pääsee ajeleen minne onkaan menossa, mutta ne kiertelee jostain todella kaukaa kukkuloiden välistä, joten kävelemällä joutuu vaan talsimaan portaita. Oon ollu täällä nyt kuus päivää ja mun persus on tulessa ku saa nuita portaita rampata. Mut tuleepahan reenattua tässä samalla...
Kreikkaan kuuluu jotain 160 saarta, vai miten se oli, ja alkaa todella vaikuttamaan siltä, että jokainen saari on oma maailmansa. Jokainen saari on persoonallinen ja ilmapiiri erilainen, joten ehkä tätä matkustelemista pitää jatkaa ja tutkia Kreikan ja kreikkalaisuuden eri puolia.
Tutkiminen jatkuu nyt seuraavaksi skootterin vuokraamisella, ja en oo koskaan ajanu muuta ku autoa ja rattoria, joten tästä tulee mielenkiintoista... Ehkä pitää ottaa videomateriaalia teille, niin voin todistaa, että on mahdollista ajaa skootterilla ja kiljua yhtä aikaa.
Ta leme!
maanantai 5. marraskuuta 2012
Long time no see
Long time no see!
Emminä mittää blogia oo joutanu kirjottaan, ku on pitäny tapella kreikkalaisten idioottien järjestelmien ja ihmisten kans.
No niin, nyt täällä reikassa on oltu kaks kuukautta. Vielä kaheksan jäljellä. Miinus kolmen viikon joululoma Suomeen ja viikon loma Pariisiin. Joo, tiedän, "kuka helkkari nyt Kreikasta tulee Suomeen lomalle???" No minä. Koska mulla on ihania ihmisiä Suomessa, joista en halua pysyä koko kymmentä kuukautta yhteen putkeen erossa. Plus haluan lumilautailemaan. Pariisiin nyt meen muuten vaan laajentamaan reviiriäni.
Mutta vaikka kaks kuukautta on jo takana, niin tuntuu, etta oisin tullu tänne vasta pari viikkoa sitten. Samaan aikaan tuntuu myös siltä, että jokkai täällä on asuttu ikuisuus. Hassu tunne. Mutta kotia ei oo vieläkkään ikävä, ei pätkän vertaa! Yhessä välissä iski Oulu-ikävä, kun katoin kaupunkielämää-videon juutuubista, mut sekin mielenhäiriö haihtui onneksi äkkiä pois. Miiaa on ikävä, ja Colibria, edelleen. Antaisin puoli valtakuntaa jos vaan pääsisin ajamaan mun autolla ja luukuttaan biisejä vähäksi aikaa. Ei hemmetti, niin idioottia kuin se onkin, nii kaipaan mun ihanaa amiselämää ja mun ihanaa paska-autoa ja mun ihania autoihmisiä... Nimittäin se on elämäntapa, ei vain harrastus. Ja mun koko elämä muuttu täysin sinä päivänä, ku astuin jalallani Kreikkaan. Toki tää kokemus on kultaakin arvokkaampi, enkä vaihtais päivääkään pois mitä oon täällä viettäny, mut kyl mun suomi-elämässä oli niin paljon eri elementtejä, jotka haluun säilyttää itelläni. Ja tää autopelleily on ehottomasti ensimmäinen asia niistä. Heti pyykkikoneen jälkeen.
Jumalauta mä asun siellä hallilla (=autotallissa) ku tuun täältä takas. Nukun Colibrin takapenkillä ja keitän aamupuuroni kuuman moottorin päällä kattilassa, että saan kaikki vuoden aikana menetetyt amishetkeni kurottua sit takas kiinni. Istutan Miian siihen etupenkille, nii saan sitäki katella sit päivät pitkät. Teippaan sen suun kiinni, jos se meinaa jottain vikistä. Ja pesen Colibrin kuus kertaa putkeen ja vahaan viistoista. Ah <3
Joo, mutta takas Kreikkaan. Täällä ei toimi oikeen mikään. Vessanpöntöt on onneksi tähän mennessä toiminu joka kerta, mut ei sinne tosiaan paperia saa nakata. Mut en kyl ihmettele yhtään miks Kreikalla on 390 miljardia velkaa. Ei nää ihmiset vaa osaa hoitaa asioitaan!
Yliopistolla ensinki lokakuun alussa mun piti valita kurssit, mitä haluan opiskella. Kaikki kurssit on kreikaksi, joten sit mun piti mennä jokaiselle luennolle tapaamaan professoria, et voin sopia sen kanssa kurssin suorittamisesta englanniksi. Kuulostaa simppeliltä, eikö? No eipä ole!
Ensinnäkin professorit lakkoili, koska Ateenassa keksittiin, ettei niille oo varaa maksaa palkkaa. Mut pitää silti töitä tehä. Mut siitä ei vaa makseta. Joo, ymmärrän, lakkoilisin itekkin. Vaan opiskelijan näkökulmasta onhan tämä niin prkleen mahtavaa.
Kuukausi siinä meniki, et sain kaikki professorit metästettyä. Neljältä kurssilta mulle sanottiin, että joo et sää voi tätä suorittaa englanniksi ku en mä puhu paljo englantia. Justiin, no piä mahtava kreikkalainen kurssis sitte stna. Syön mielummin vaikka banaania ku opiskelen jotain.... Okei, nyt alkaa meneen liian angstiksi nii vaihetaampas näkökulmaa.
Täällä on lämmintä! Marraskuu ja tänään +30, kelepaa :) Enkö jo kyllästy auringonpaisteeseen ja helteeseen? En, koska kyl täällä on jo syksy ja sattaa ainaki kerran viikossa. Mut joka viikko ei kuitenkaan tarvi sateenvarjoa.
Muutaman kaverinki oon täältä onkinu, mut aika vaikiaa niitten hankkiminen on. Yleisesti ottaen kreikkalaiset näyttää olevan melko arkoja ton englanninkielen käytön suhteen, ja monet puhuu vain vähän englantia. Vaikia olla ystäviä, jos ei oo yhteistä kieltä. Mut on kai tässä vielä aikaa metästää niitä.
Mun jooga-ope on mun paras kaveri, se on aivan huippu. Rakastan joogaa. Emminä niihin mihinkään asentoihin taivu, mut yrittäminen on tärkeintä ja kroppa tuntuu tosi hyvälle aina tunnin päätteeksi. Sit se joogaope on nii äkänen emäntä, että ihana nähä täällä ainaki yks tomera ihminen, joka laittaa hommat tapahtumaan. Se kuulkaas tulee läpsimään joka puolelle kehoa ja huutaa korvaan että STRETCH, STRETCH!! Sit se läpsii persettä ja huutaa että THIS INSIDEEEE!!! Tuleepahan treenattua! Mutta samaan aikaan se on hurjan kannustava, ja antaa positiivista palautetta heti, ku tekee ees jotain oikein. Ah mikä nainen, siin on mun idoli! Joogaopen pitäs johtaa koko Kreikkaa nii ei olis velkaa ollenkaan, sanokaa mun sanoneen.
Muutenki tää Kreikka on ihan oma maailmansa. Kellään ei oo kiirettä minnekkään. Jos ei jaksa tulla paikalle, nii ei tarvi. Eikä siitä tarvi ilmottaakkaan, jos ei jaksa. Kreikkalaisilla on myös oma aikakäsityksensä, esim "tavataan klo 1:20 Mäkkärillä" tarkottaa, että "tuun sinne ehkä hyvällä tuurilla klo 1:45". Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan, vaikka puhutaankin aamuyöstä.
Vaikka tää onkin melkeen niinku Suomen ja suomalaisuuden vastakohta, nii rakastan tätä. Tuntuu jotenki, et tää istuu mulle ku nyrkki silmään, vaikken vielä ookkaan täysin perillä tästä elämäntyylistä. Mut sen tiiän, et Suomessa on tosi monet asiat liian kireitä ja jännittyneitä. Ja tarkotan siis lähinnä ihmisten asenteita ja ajatuksia erilaisia asioita kohtaan. Kaikkialle kävellään tukka putkella ja suu viivana, mutta onhan se tietenki totista puuhaa jos repii ressiä kaikesta ja keksii sitä vielä oikeen keksimällä lisääkin. Relax, take it easy! Kyse on maailmankatsomuksesta ja arvokäsityksistä, joita on tosi vaikee koittaa selittää sanallisesti tahi kirjottaa blogiin, mut ehkä palaan tähän asiaan myöhemmin, kun keksin jotain yksityiskohtaisempaa kerrottavaa.
Mut sit tää kreikankieli... Samaan aikaan se on sekä pain-in-my-ass, että mä myös rakastan sitä. Viimisen kuukauden aikana en oo oppinu paljoakaan uutta, koska oon koittanu opiskella jottain "oikeitaki asioita", mut kyl mä vaan tykkään tästä kielestä. Ehkä eniten merkkaa se puhetyyli, mitä kreikkalaiset käyttää. Suomalaisethan on tunnettuja siitä, ettei "puhu eikä pussaa". Suomalaiset on juroja ja vähäsanaisia. Sen kummemmin ottamatta kantaa kyseisiin väitteisiin, totean vain, että kylhän sitä meinaa nukahtaa, ku kuuntelee jonkun perus jannun selitystä kuluneesta viikosta. Viikonloput on erikseen, koska suomalaiset ossaa ryypätä ja monet pe-la -iltojen tarinat on vähintäänki huvittavia. Mutta siis kreikkalaiset käyttää puhuessaan koko kroppaa asian kertomiseen ja eri äänensävyjä. Joka päivä katon oikeen haltioituneena, kun jotkut kaverukset puhuu keskenään: kädet huitoo silleen et pelkää saavansa turpaan vahingossa, ja ääni seikkailee vähintään yhtä paljo. Siis se on aivan mahtavaa! Kuten tiedetään, nii meikäki joskus innostuu selittämään tarinaa koko kropalla ja muutenki oon välillä niin dramaattinen, niin Suomessahan tää on aivan kummallista. "Tiiäksää sen Helin, se on ihan ihme tyyppi..." Well guess what, täällä saan huitoo ja hoilata nii paljo ko sydän sietää, ja se on aivan normaalia! Tää on semmonen asia, jonka piän tiukasti itelläni ja tuon sen takas Suomeen, luultavasti vielä korostetummassa roolissa mitä aiemmin. Että olkaahan varuillanne tulevaisuudessakin, Heli jatkaa dramaattisuuttaan maailman loppuun saakka!
Kiitos ja aamen, akku loppuu koneesta. Lähen joogaan!
Emminä mittää blogia oo joutanu kirjottaan, ku on pitäny tapella kreikkalaisten idioottien järjestelmien ja ihmisten kans.
No niin, nyt täällä reikassa on oltu kaks kuukautta. Vielä kaheksan jäljellä. Miinus kolmen viikon joululoma Suomeen ja viikon loma Pariisiin. Joo, tiedän, "kuka helkkari nyt Kreikasta tulee Suomeen lomalle???" No minä. Koska mulla on ihania ihmisiä Suomessa, joista en halua pysyä koko kymmentä kuukautta yhteen putkeen erossa. Plus haluan lumilautailemaan. Pariisiin nyt meen muuten vaan laajentamaan reviiriäni.
Mutta vaikka kaks kuukautta on jo takana, niin tuntuu, etta oisin tullu tänne vasta pari viikkoa sitten. Samaan aikaan tuntuu myös siltä, että jokkai täällä on asuttu ikuisuus. Hassu tunne. Mutta kotia ei oo vieläkkään ikävä, ei pätkän vertaa! Yhessä välissä iski Oulu-ikävä, kun katoin kaupunkielämää-videon juutuubista, mut sekin mielenhäiriö haihtui onneksi äkkiä pois. Miiaa on ikävä, ja Colibria, edelleen. Antaisin puoli valtakuntaa jos vaan pääsisin ajamaan mun autolla ja luukuttaan biisejä vähäksi aikaa. Ei hemmetti, niin idioottia kuin se onkin, nii kaipaan mun ihanaa amiselämää ja mun ihanaa paska-autoa ja mun ihania autoihmisiä... Nimittäin se on elämäntapa, ei vain harrastus. Ja mun koko elämä muuttu täysin sinä päivänä, ku astuin jalallani Kreikkaan. Toki tää kokemus on kultaakin arvokkaampi, enkä vaihtais päivääkään pois mitä oon täällä viettäny, mut kyl mun suomi-elämässä oli niin paljon eri elementtejä, jotka haluun säilyttää itelläni. Ja tää autopelleily on ehottomasti ensimmäinen asia niistä. Heti pyykkikoneen jälkeen.
Jumalauta mä asun siellä hallilla (=autotallissa) ku tuun täältä takas. Nukun Colibrin takapenkillä ja keitän aamupuuroni kuuman moottorin päällä kattilassa, että saan kaikki vuoden aikana menetetyt amishetkeni kurottua sit takas kiinni. Istutan Miian siihen etupenkille, nii saan sitäki katella sit päivät pitkät. Teippaan sen suun kiinni, jos se meinaa jottain vikistä. Ja pesen Colibrin kuus kertaa putkeen ja vahaan viistoista. Ah <3
Joo, mutta takas Kreikkaan. Täällä ei toimi oikeen mikään. Vessanpöntöt on onneksi tähän mennessä toiminu joka kerta, mut ei sinne tosiaan paperia saa nakata. Mut en kyl ihmettele yhtään miks Kreikalla on 390 miljardia velkaa. Ei nää ihmiset vaa osaa hoitaa asioitaan!
Yliopistolla ensinki lokakuun alussa mun piti valita kurssit, mitä haluan opiskella. Kaikki kurssit on kreikaksi, joten sit mun piti mennä jokaiselle luennolle tapaamaan professoria, et voin sopia sen kanssa kurssin suorittamisesta englanniksi. Kuulostaa simppeliltä, eikö? No eipä ole!
Ensinnäkin professorit lakkoili, koska Ateenassa keksittiin, ettei niille oo varaa maksaa palkkaa. Mut pitää silti töitä tehä. Mut siitä ei vaa makseta. Joo, ymmärrän, lakkoilisin itekkin. Vaan opiskelijan näkökulmasta onhan tämä niin prkleen mahtavaa.
Kuukausi siinä meniki, et sain kaikki professorit metästettyä. Neljältä kurssilta mulle sanottiin, että joo et sää voi tätä suorittaa englanniksi ku en mä puhu paljo englantia. Justiin, no piä mahtava kreikkalainen kurssis sitte stna. Syön mielummin vaikka banaania ku opiskelen jotain.... Okei, nyt alkaa meneen liian angstiksi nii vaihetaampas näkökulmaa.
Täällä on lämmintä! Marraskuu ja tänään +30, kelepaa :) Enkö jo kyllästy auringonpaisteeseen ja helteeseen? En, koska kyl täällä on jo syksy ja sattaa ainaki kerran viikossa. Mut joka viikko ei kuitenkaan tarvi sateenvarjoa.
Muutaman kaverinki oon täältä onkinu, mut aika vaikiaa niitten hankkiminen on. Yleisesti ottaen kreikkalaiset näyttää olevan melko arkoja ton englanninkielen käytön suhteen, ja monet puhuu vain vähän englantia. Vaikia olla ystäviä, jos ei oo yhteistä kieltä. Mut on kai tässä vielä aikaa metästää niitä.
Mun jooga-ope on mun paras kaveri, se on aivan huippu. Rakastan joogaa. Emminä niihin mihinkään asentoihin taivu, mut yrittäminen on tärkeintä ja kroppa tuntuu tosi hyvälle aina tunnin päätteeksi. Sit se joogaope on nii äkänen emäntä, että ihana nähä täällä ainaki yks tomera ihminen, joka laittaa hommat tapahtumaan. Se kuulkaas tulee läpsimään joka puolelle kehoa ja huutaa korvaan että STRETCH, STRETCH!! Sit se läpsii persettä ja huutaa että THIS INSIDEEEE!!! Tuleepahan treenattua! Mutta samaan aikaan se on hurjan kannustava, ja antaa positiivista palautetta heti, ku tekee ees jotain oikein. Ah mikä nainen, siin on mun idoli! Joogaopen pitäs johtaa koko Kreikkaa nii ei olis velkaa ollenkaan, sanokaa mun sanoneen.
Muutenki tää Kreikka on ihan oma maailmansa. Kellään ei oo kiirettä minnekkään. Jos ei jaksa tulla paikalle, nii ei tarvi. Eikä siitä tarvi ilmottaakkaan, jos ei jaksa. Kreikkalaisilla on myös oma aikakäsityksensä, esim "tavataan klo 1:20 Mäkkärillä" tarkottaa, että "tuun sinne ehkä hyvällä tuurilla klo 1:45". Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan, vaikka puhutaankin aamuyöstä.
Vaikka tää onkin melkeen niinku Suomen ja suomalaisuuden vastakohta, nii rakastan tätä. Tuntuu jotenki, et tää istuu mulle ku nyrkki silmään, vaikken vielä ookkaan täysin perillä tästä elämäntyylistä. Mut sen tiiän, et Suomessa on tosi monet asiat liian kireitä ja jännittyneitä. Ja tarkotan siis lähinnä ihmisten asenteita ja ajatuksia erilaisia asioita kohtaan. Kaikkialle kävellään tukka putkella ja suu viivana, mutta onhan se tietenki totista puuhaa jos repii ressiä kaikesta ja keksii sitä vielä oikeen keksimällä lisääkin. Relax, take it easy! Kyse on maailmankatsomuksesta ja arvokäsityksistä, joita on tosi vaikee koittaa selittää sanallisesti tahi kirjottaa blogiin, mut ehkä palaan tähän asiaan myöhemmin, kun keksin jotain yksityiskohtaisempaa kerrottavaa.
Mut sit tää kreikankieli... Samaan aikaan se on sekä pain-in-my-ass, että mä myös rakastan sitä. Viimisen kuukauden aikana en oo oppinu paljoakaan uutta, koska oon koittanu opiskella jottain "oikeitaki asioita", mut kyl mä vaan tykkään tästä kielestä. Ehkä eniten merkkaa se puhetyyli, mitä kreikkalaiset käyttää. Suomalaisethan on tunnettuja siitä, ettei "puhu eikä pussaa". Suomalaiset on juroja ja vähäsanaisia. Sen kummemmin ottamatta kantaa kyseisiin väitteisiin, totean vain, että kylhän sitä meinaa nukahtaa, ku kuuntelee jonkun perus jannun selitystä kuluneesta viikosta. Viikonloput on erikseen, koska suomalaiset ossaa ryypätä ja monet pe-la -iltojen tarinat on vähintäänki huvittavia. Mutta siis kreikkalaiset käyttää puhuessaan koko kroppaa asian kertomiseen ja eri äänensävyjä. Joka päivä katon oikeen haltioituneena, kun jotkut kaverukset puhuu keskenään: kädet huitoo silleen et pelkää saavansa turpaan vahingossa, ja ääni seikkailee vähintään yhtä paljo. Siis se on aivan mahtavaa! Kuten tiedetään, nii meikäki joskus innostuu selittämään tarinaa koko kropalla ja muutenki oon välillä niin dramaattinen, niin Suomessahan tää on aivan kummallista. "Tiiäksää sen Helin, se on ihan ihme tyyppi..." Well guess what, täällä saan huitoo ja hoilata nii paljo ko sydän sietää, ja se on aivan normaalia! Tää on semmonen asia, jonka piän tiukasti itelläni ja tuon sen takas Suomeen, luultavasti vielä korostetummassa roolissa mitä aiemmin. Että olkaahan varuillanne tulevaisuudessakin, Heli jatkaa dramaattisuuttaan maailman loppuun saakka!
Kiitos ja aamen, akku loppuu koneesta. Lähen joogaan!
tiistai 2. lokakuuta 2012
Rodos
Jalitulijallaa ja hilipatihei!
Kreikankielen kurssi Mytilenellä loppui, onneksi! Aloin olemaan jo kurkkua myöten täynnä sitä. Kauheena hommaa ja vapaa-aikaa ei ois saanu olla yhtään. Mutta tottakai sitä oli silti. Kurssin loppuarvosanaksi kilahti ysi, joten oon vallan mainion tyytyväinen siihen. Pieni perfektionisti-puoleni kyl inisee jossain korvien välissä, että olisin voinu opiskella enempiki, mut hiljensin sen lihanuijalla.
No kurssin lopuksi koulu järjesti meille muhkeat bileet. Juhla sisälsi (melkein) loputtomasti viiniä, hyvää ruokaa ja tanssiesityksiä. Kaikki oli kännissä ja oli hirviän ilosta. Huonokuntoiset väsähti jo juhlassa, mutta turboporukka (minä + pari muuta) jatkoi kaupunkiin vielä bilettämään. Vähä yli kuuteen asti siellä jorasin, koska täällä baarit on auki ainaki seittemään asti aamulla. Yks kaiffari oli heränny aamulla klo 8:15 keskustasta jalkakäytävältä, eikä sillä ollu mitään muistikuvaa miten se oli sinne jääny :D Mutta pääsi sekin sieltä sitte kotia!
Viime sunnuntaina sitten pakkasimme laukkumme ja lompsimme satamaan. Kymmenkunta vaihtaria lähti samalla laivalla Mytilenestä kohti Ateenaa. Osittain tunnelma oli vähän haikea, sillä oltiinhan me kaikki vietetty kuukausi saman katon alla, ja nyt kaikki vaan levähtäisivät eri puolille kreikkaa opiskeluiden takia. Ja meikä reppana ainoana lähin kohti Roodosta. Paitsi oikeasti oon onnellinen, että lähin tänne yksin, niin ei oo ketään jonka käsipuolessa roikkua ja jonka korvaan kuiskia, että hihi kato mikä patsas. Saapi tulla ja mennä ihan miten ite tykkää, nauraa hihittää yksinään niin paljo ku kerkee, ja tutustuu paikallisiinki paremmin, kerta on pakko. Tai ei kai se pakko oo, voihan täällä 9kk yksinkin kämpillä murjottaa ja opiskella, mut mää voisin ehkä kaverin tai kaks hankkia.
No, hypättiin siis laivaan ja matkattiin 10 tuntia kohti Ateenaa. Laivalla oli kivan lepposa tunnelma ihanien ihmisten kanssa :) Ateenan päässä olin varannu hotellin läheltä satamaa, Piraeukselta, joten kävin siellä pyörähtään ja ma-aamuna starttasin kohti lentokenttää. On se Ateena aika iso paikka, nimittäin satamasta lentokentälle meni tunti (!) metrolla. Assuu siellä tietenki 5 miljoonaa ihmistäki, nii pakko kai sen olla vähä isompi mihin oon tottunu.
Ateenasta ei ollu ku tunnin lentomatka Roodokselle. Täältä olin varannu kans hotellin kaheksi yöksi, ihan rannasta ja läheltä keskustaa. Hotelli on ihan peruskiva, kivalla alueella, ihana ravintola löytyy heti vierestä! Kreikkalainen ruoka on btw muutenki tosi hyvää, paitsi jotaki ihme juttuja oon maistellu, joista en oo tykänny. Ja nää työntää oliiviöljyä joka paikkaan litratolkulla, siihen mun pittää vielä totutella, nimittäin inhoon oliiveja.
Mut joo, Roodokselle saavuin eilen ja empä oo vielä paljoa ehtiny nähä. Ilma on ollu kakka verrattuna Mytilenelle. Tottakai lämmintä on edelleen, mutta pilvistä??? Mitä helkattia pilvet tekee mun reviirillä, menköö pois! Mutta sain jopa yliopistolta maanantaina sähköpostia: "Ensimmäinen tapaaminen on huomenna klo 13...". Jee, kiva, ette voinee tästäkään aiemmin ilmottaa? :D No onneksi satuin jo olemaan täällä ja tänään sitten seikkailin tieni yliopistolle. Nenä kiinni kartassa sai kulkea, koska nää kreikkalaiset ei oo käyttänee kovin paljo logiikkaa rakentaessaan keskustan pikkuteitä, mutta perille löysin ja hotellista oli ehkä 15-20min kävelymatka. No, yliopistolla sitten kuuntelin tunnin luennon kreikaksi (ymmärsin noin 5 sanaa) ja sitten metsästin käsiini oikean professorin. Tämä vaa totes, että tuu huomenna klo 11 nii järjestetään sun asiat. Joopa joo, tää on niin tämmöstä! Kaikki on oikeasti aina "no problem, no problem, tomorrow tomorrow!" Tuskin huomenakaa mitään tapahtuu. Sanokaa mun sanoneen!
Nii ja sain muuten asunnonki hankittua. Eilen olin ollu tällä saarella 5 tuntia ja hankin jo asunnon siinä ajassa :D Pirun hyvin ottaen huomioon, et lentokentältä kesti joku 1,5 tuntia tulla hotellillekki, sitte kävin ravintoassaki syömässä ennenku lähin sitä kämppää kattomaan. Näi sitä kuulkaa hommat hoidetaan! Se asunto on melkee keskustassa, ehkä 15min kävelymatka yliopistolle, ja vaikutti olevan suht kivalla alueella (kalliita merkkiliikkeitä koko katu täynnä). Kämppä on ihan mukavan kokonen, oisko jotai 30 neliöö, mutta ei se mikää tyylikäs ole. No, toki pitää muistaa, että ollaan Kreikassa ja koko maa on ihan perse auki, joten perus kämppä toi kreikkalaiseksi on. Vanha, mutta varmaankin ihan toimiva ja ajaa asiansa. Jos ei aja, nii etin paremman. Plus siin kämpässä menee parveke KOKONAAN ympäri, nii voin juosta ja kiljua siellä onnessaan :D Älkää huoliko, otan varmasti videota ja laitan feispuukkiin!
Nii ja tänää kävelin tyytyväisenä kadulla, lompsis lompsis, ku yks mies pysäytti mut.
"Where are you from? Finland?"
Yes.
"My son is free tonight, he is really good-looking."
Nii, että kaikki sinkkunaiset, tulukaa tänne, täältä saa varmasti miehen itelle!!
(Nauroin ehkä 15min ton tapahtuman jälkee. Kreikka <3)
Kreikankielen kurssi Mytilenellä loppui, onneksi! Aloin olemaan jo kurkkua myöten täynnä sitä. Kauheena hommaa ja vapaa-aikaa ei ois saanu olla yhtään. Mutta tottakai sitä oli silti. Kurssin loppuarvosanaksi kilahti ysi, joten oon vallan mainion tyytyväinen siihen. Pieni perfektionisti-puoleni kyl inisee jossain korvien välissä, että olisin voinu opiskella enempiki, mut hiljensin sen lihanuijalla.
No kurssin lopuksi koulu järjesti meille muhkeat bileet. Juhla sisälsi (melkein) loputtomasti viiniä, hyvää ruokaa ja tanssiesityksiä. Kaikki oli kännissä ja oli hirviän ilosta. Huonokuntoiset väsähti jo juhlassa, mutta turboporukka (minä + pari muuta) jatkoi kaupunkiin vielä bilettämään. Vähä yli kuuteen asti siellä jorasin, koska täällä baarit on auki ainaki seittemään asti aamulla. Yks kaiffari oli heränny aamulla klo 8:15 keskustasta jalkakäytävältä, eikä sillä ollu mitään muistikuvaa miten se oli sinne jääny :D Mutta pääsi sekin sieltä sitte kotia!
Viime sunnuntaina sitten pakkasimme laukkumme ja lompsimme satamaan. Kymmenkunta vaihtaria lähti samalla laivalla Mytilenestä kohti Ateenaa. Osittain tunnelma oli vähän haikea, sillä oltiinhan me kaikki vietetty kuukausi saman katon alla, ja nyt kaikki vaan levähtäisivät eri puolille kreikkaa opiskeluiden takia. Ja meikä reppana ainoana lähin kohti Roodosta. Paitsi oikeasti oon onnellinen, että lähin tänne yksin, niin ei oo ketään jonka käsipuolessa roikkua ja jonka korvaan kuiskia, että hihi kato mikä patsas. Saapi tulla ja mennä ihan miten ite tykkää, nauraa hihittää yksinään niin paljo ku kerkee, ja tutustuu paikallisiinki paremmin, kerta on pakko. Tai ei kai se pakko oo, voihan täällä 9kk yksinkin kämpillä murjottaa ja opiskella, mut mää voisin ehkä kaverin tai kaks hankkia.
No, hypättiin siis laivaan ja matkattiin 10 tuntia kohti Ateenaa. Laivalla oli kivan lepposa tunnelma ihanien ihmisten kanssa :) Ateenan päässä olin varannu hotellin läheltä satamaa, Piraeukselta, joten kävin siellä pyörähtään ja ma-aamuna starttasin kohti lentokenttää. On se Ateena aika iso paikka, nimittäin satamasta lentokentälle meni tunti (!) metrolla. Assuu siellä tietenki 5 miljoonaa ihmistäki, nii pakko kai sen olla vähä isompi mihin oon tottunu.
Ateenasta ei ollu ku tunnin lentomatka Roodokselle. Täältä olin varannu kans hotellin kaheksi yöksi, ihan rannasta ja läheltä keskustaa. Hotelli on ihan peruskiva, kivalla alueella, ihana ravintola löytyy heti vierestä! Kreikkalainen ruoka on btw muutenki tosi hyvää, paitsi jotaki ihme juttuja oon maistellu, joista en oo tykänny. Ja nää työntää oliiviöljyä joka paikkaan litratolkulla, siihen mun pittää vielä totutella, nimittäin inhoon oliiveja.
Mut joo, Roodokselle saavuin eilen ja empä oo vielä paljoa ehtiny nähä. Ilma on ollu kakka verrattuna Mytilenelle. Tottakai lämmintä on edelleen, mutta pilvistä??? Mitä helkattia pilvet tekee mun reviirillä, menköö pois! Mutta sain jopa yliopistolta maanantaina sähköpostia: "Ensimmäinen tapaaminen on huomenna klo 13...". Jee, kiva, ette voinee tästäkään aiemmin ilmottaa? :D No onneksi satuin jo olemaan täällä ja tänään sitten seikkailin tieni yliopistolle. Nenä kiinni kartassa sai kulkea, koska nää kreikkalaiset ei oo käyttänee kovin paljo logiikkaa rakentaessaan keskustan pikkuteitä, mutta perille löysin ja hotellista oli ehkä 15-20min kävelymatka. No, yliopistolla sitten kuuntelin tunnin luennon kreikaksi (ymmärsin noin 5 sanaa) ja sitten metsästin käsiini oikean professorin. Tämä vaa totes, että tuu huomenna klo 11 nii järjestetään sun asiat. Joopa joo, tää on niin tämmöstä! Kaikki on oikeasti aina "no problem, no problem, tomorrow tomorrow!" Tuskin huomenakaa mitään tapahtuu. Sanokaa mun sanoneen!
Nii ja sain muuten asunnonki hankittua. Eilen olin ollu tällä saarella 5 tuntia ja hankin jo asunnon siinä ajassa :D Pirun hyvin ottaen huomioon, et lentokentältä kesti joku 1,5 tuntia tulla hotellillekki, sitte kävin ravintoassaki syömässä ennenku lähin sitä kämppää kattomaan. Näi sitä kuulkaa hommat hoidetaan! Se asunto on melkee keskustassa, ehkä 15min kävelymatka yliopistolle, ja vaikutti olevan suht kivalla alueella (kalliita merkkiliikkeitä koko katu täynnä). Kämppä on ihan mukavan kokonen, oisko jotai 30 neliöö, mutta ei se mikää tyylikäs ole. No, toki pitää muistaa, että ollaan Kreikassa ja koko maa on ihan perse auki, joten perus kämppä toi kreikkalaiseksi on. Vanha, mutta varmaankin ihan toimiva ja ajaa asiansa. Jos ei aja, nii etin paremman. Plus siin kämpässä menee parveke KOKONAAN ympäri, nii voin juosta ja kiljua siellä onnessaan :D Älkää huoliko, otan varmasti videota ja laitan feispuukkiin!
Nii ja tänää kävelin tyytyväisenä kadulla, lompsis lompsis, ku yks mies pysäytti mut.
"Where are you from? Finland?"
Yes.
"My son is free tonight, he is really good-looking."
Nii, että kaikki sinkkunaiset, tulukaa tänne, täältä saa varmasti miehen itelle!!
(Nauroin ehkä 15min ton tapahtuman jälkee. Kreikka <3)
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Liibalaaba
No nyt täällä on oltu jo kohta 4 viikkoa. Aika on menny kyllä melko nopiaa. Paljo mittää ei oo tapahtunu, mutta silti on tapahtunu kaikkea.
Koulun retkillä on reissattu pitkin poikin saarta. On nähty kivettyny mettä, museo jossa kivettyneitä puunpalasia, 100 vuotta vanha oliiviöljytehdas... Ja super kaunis Molivoksen kaupunki. On nähty myös vuoria, laaksoja, puita ja pensaita, aurinkoa ja pilviä, ötököitä ja lintuja ja muita jänniä juttuja.
Tällä viikolla järkytyin, kun tajusin ekaa kertaa, mitä noi perkeleen isot ja rumat ötökät on. Niitä ilmestyy aina välillä lähistölle, jolloin meikä ottaa hatkat nii nopiaa, ettei tosikaan. Yks aamu tommonen ötökkä oli kämppiksen sängyssä ja ei hitto sitä kiljumisen määrää. Huudettiin pojat apuun ja lopulta selvittiin siitäkin sitten hengissä. Mut noi on siis tommosia perkeleen isoja (6-7cm) tummia ötököitä, jotka ossaa lentääkkin. Kaikki on sit sanonu, että se on "cockroach" ja meikä on sanonu, että emmä tiiä mikä se on. No viimeksi ko tommonen ötökkä koitti hypätä mun niskaan tässä pihalla, niin laitettiin google translatoriin toi cockroach. Siin vaiheessa ku luin sen suomennoksen, nii olin pakata laukkuni. Torakoita. Kiva. Lentäviä. Miks ne osaa lentää? Tää on nii epäreilua ihmiskuntaa kohtaan! Onneks en oo nähny niitä nyt kahteen päivään. Nii ja yks ilta en meinannu päästä ees kotia ku yks torakka seikkaili ulko-oven eessä. Siis tää on niin kauheeta välillä.
No, onneksi torakoiden vastapainoksi näin tänään kolibrin! En oo koskaan nähny semmosta livenä, mutta nyt näin. Ei hitto olin onnessaan. Oon aina tykänny näistä linnuista, koska ne on jotenki niin ihmeellisiä ja kauniita. Ja onhan toi kolibri-tatuointiki ollu tuossa olkapäässä jo sen 6 vuotta. Nyt näin semmosen ihan omin silmin :) Päivän piristys!
Muuten täällä on seikkailtu normaaliin tapaan. Arki alkaa rullata, ilmeisestikin, kun päivät vaan lipuu ohitse. Koulussa on aivan pirusti hommaa ja niskaan iski joku maailman kauhein kreikkalainen flunssa, nii eipä tässä oo muuta ku maattu kuolleena pari päivää. En mee huomenna kouluun, että ehtisin parantua kunnolla, nii kyllä kai mä tipun kokonaan kelkasta. Vaan eipä maha mittään. Opiskelen ite tätä kieltä sitte ku joudan.
Vielä olis viikko jälellä täällä Lesbojen saarella. Sit edessä muutto Roodokselle, opiskelemaan varhaiskasvatusta ja koulutussuunnittelua yheksäksi kuukaudeksi. En oo saanu mittään tietoa liittyen mun opintoihin. Yliopistonhan olis pitäny tarjota mulle ilmainen opiskelija-asunto, mutta en tiiä vieläkkään missä tuun asumaan. Oon täällä Mytilenellä kyselly yheltä professorilta, joka on vastuussa vaihto-opiskelijoista, että voisko se antaa mulle jotain infoa siitä Roodoksen päästä... Mut ei sekään tiiä mitään. Se ei tiiä, kuka siellä on vastuussa vaihtareista. Se ei tiiä millon mun opinnot alkaa. Se ei tiiä kurssitarjontaa, ei mitään. Mutta sen se tiesi kertoa, etten tuu saamaan sitä ilmasta opiskelija-asuntoa!
Tilanne on nyt siis se, etten tiiä miten meen Roodokselle, millon, missä asun, missä mun yliopisto on, millon mun opinnot alkaa, minne mun pitää siellä ees mennä, kuka auttaa mua kurssien valinnassa ja alkuun pääsemisessä... Mutta tiiättekö mitä? Mua ei ressaa ollenkaan :) Tää kreikkalainen elämäntyyli on imeytyny muhun aika hyvin, sillä täällä ei paljo jakseta ressata mistään. Jos ei tiiä, missä asuu ens viikolla, nii mitä tuota murehtimaan. Kyllä kai se viimestään ens viikolla selviää! Tai jos ei ens viikolla nii ehkä sitä seuraavalla. Ei se ainakaan tämän päivän murhe ole. Mutta yhtä asiaa en oo oppinu, nimittäin ottamaan rennosti koulun kans. Muut täällä ryyppää, lintsaa koulusta rapulan takia, ryyppää lissää, kopioi läksyt kaikilta muilta (yleensä minulta) jne. mut meikä vaa koittaa opiskella niin paljo ku jaksaa. Ja ei hitto että ressasin ekaa koetta aivan hulluna! En saanu yöllä oikee nukuttua, ku olin nii paineissani. Ja kaiken lisäksi en saanu kokeesta nii hyvää tulosta, mitä olisin halunnu, nii sekös vasta alko vituttaan. Sen jälkee oon opiskellu entistäki enemmän, mut nytkö on sairaana nii ei todellakaa pysty keskittymään mihinkää kreikkalaisiin aakkosiin tai niitten omituiseen kielioppiin. Pitäkööt edelleenki kielensä perkele.
Joo. Eipä tänne muuta. Hyviä ilmoja piisaa ja kivoja ihmisiä. Viikon päästä sitä joutuu hyvästelemään nää kaikki muut vaihtarit ja lähtemään sinne Roodokselle yksin. Toisaalta on kiva, ettei lyöttäydy vaan muiden vaihto-opiskelijoiden kylkeen. Tutustuu paremmin paikallisiin ku lähtee vaan yksinään huiteleen maailmalle. Ja kyllä noita voi mennä moikkaamaan, jos ikävä tulee. Parasta tässä syyskuussa onki ollu just nää ihmiset, sillä nyt sitä on saanu kavereita ympäri Eurooppaa :) Sitte ku palaa Suomeen takasi, ja jos haluaa lähtä vaikka Amsterdamiin tai Pariisiin tai Berliiniin lomalle, nii yöpaikka on jo valmiina! Tukikohtia löytyy myös Espanjasta, Turkista, Slovakiasta, Puolasta... Muitten luo en ehkä jaksa mennä. Ja ehkä joku hullu hyvällä tuurilla haluais tulla käymään jopa Suomessaki! Ken tietää.
Heli kiittää ja kuittaa tältä erää. Lähen hankkiutumaan flunssasta eroon ja katon saanko taiottua itteni sinne Roodokselle asti. Tämä ei jää tähän!
Koulun retkillä on reissattu pitkin poikin saarta. On nähty kivettyny mettä, museo jossa kivettyneitä puunpalasia, 100 vuotta vanha oliiviöljytehdas... Ja super kaunis Molivoksen kaupunki. On nähty myös vuoria, laaksoja, puita ja pensaita, aurinkoa ja pilviä, ötököitä ja lintuja ja muita jänniä juttuja.
Tällä viikolla järkytyin, kun tajusin ekaa kertaa, mitä noi perkeleen isot ja rumat ötökät on. Niitä ilmestyy aina välillä lähistölle, jolloin meikä ottaa hatkat nii nopiaa, ettei tosikaan. Yks aamu tommonen ötökkä oli kämppiksen sängyssä ja ei hitto sitä kiljumisen määrää. Huudettiin pojat apuun ja lopulta selvittiin siitäkin sitten hengissä. Mut noi on siis tommosia perkeleen isoja (6-7cm) tummia ötököitä, jotka ossaa lentääkkin. Kaikki on sit sanonu, että se on "cockroach" ja meikä on sanonu, että emmä tiiä mikä se on. No viimeksi ko tommonen ötökkä koitti hypätä mun niskaan tässä pihalla, niin laitettiin google translatoriin toi cockroach. Siin vaiheessa ku luin sen suomennoksen, nii olin pakata laukkuni. Torakoita. Kiva. Lentäviä. Miks ne osaa lentää? Tää on nii epäreilua ihmiskuntaa kohtaan! Onneks en oo nähny niitä nyt kahteen päivään. Nii ja yks ilta en meinannu päästä ees kotia ku yks torakka seikkaili ulko-oven eessä. Siis tää on niin kauheeta välillä.
No, onneksi torakoiden vastapainoksi näin tänään kolibrin! En oo koskaan nähny semmosta livenä, mutta nyt näin. Ei hitto olin onnessaan. Oon aina tykänny näistä linnuista, koska ne on jotenki niin ihmeellisiä ja kauniita. Ja onhan toi kolibri-tatuointiki ollu tuossa olkapäässä jo sen 6 vuotta. Nyt näin semmosen ihan omin silmin :) Päivän piristys!
Muuten täällä on seikkailtu normaaliin tapaan. Arki alkaa rullata, ilmeisestikin, kun päivät vaan lipuu ohitse. Koulussa on aivan pirusti hommaa ja niskaan iski joku maailman kauhein kreikkalainen flunssa, nii eipä tässä oo muuta ku maattu kuolleena pari päivää. En mee huomenna kouluun, että ehtisin parantua kunnolla, nii kyllä kai mä tipun kokonaan kelkasta. Vaan eipä maha mittään. Opiskelen ite tätä kieltä sitte ku joudan.
Vielä olis viikko jälellä täällä Lesbojen saarella. Sit edessä muutto Roodokselle, opiskelemaan varhaiskasvatusta ja koulutussuunnittelua yheksäksi kuukaudeksi. En oo saanu mittään tietoa liittyen mun opintoihin. Yliopistonhan olis pitäny tarjota mulle ilmainen opiskelija-asunto, mutta en tiiä vieläkkään missä tuun asumaan. Oon täällä Mytilenellä kyselly yheltä professorilta, joka on vastuussa vaihto-opiskelijoista, että voisko se antaa mulle jotain infoa siitä Roodoksen päästä... Mut ei sekään tiiä mitään. Se ei tiiä, kuka siellä on vastuussa vaihtareista. Se ei tiiä millon mun opinnot alkaa. Se ei tiiä kurssitarjontaa, ei mitään. Mutta sen se tiesi kertoa, etten tuu saamaan sitä ilmasta opiskelija-asuntoa!
Tilanne on nyt siis se, etten tiiä miten meen Roodokselle, millon, missä asun, missä mun yliopisto on, millon mun opinnot alkaa, minne mun pitää siellä ees mennä, kuka auttaa mua kurssien valinnassa ja alkuun pääsemisessä... Mutta tiiättekö mitä? Mua ei ressaa ollenkaan :) Tää kreikkalainen elämäntyyli on imeytyny muhun aika hyvin, sillä täällä ei paljo jakseta ressata mistään. Jos ei tiiä, missä asuu ens viikolla, nii mitä tuota murehtimaan. Kyllä kai se viimestään ens viikolla selviää! Tai jos ei ens viikolla nii ehkä sitä seuraavalla. Ei se ainakaan tämän päivän murhe ole. Mutta yhtä asiaa en oo oppinu, nimittäin ottamaan rennosti koulun kans. Muut täällä ryyppää, lintsaa koulusta rapulan takia, ryyppää lissää, kopioi läksyt kaikilta muilta (yleensä minulta) jne. mut meikä vaa koittaa opiskella niin paljo ku jaksaa. Ja ei hitto että ressasin ekaa koetta aivan hulluna! En saanu yöllä oikee nukuttua, ku olin nii paineissani. Ja kaiken lisäksi en saanu kokeesta nii hyvää tulosta, mitä olisin halunnu, nii sekös vasta alko vituttaan. Sen jälkee oon opiskellu entistäki enemmän, mut nytkö on sairaana nii ei todellakaa pysty keskittymään mihinkää kreikkalaisiin aakkosiin tai niitten omituiseen kielioppiin. Pitäkööt edelleenki kielensä perkele.
Joo. Eipä tänne muuta. Hyviä ilmoja piisaa ja kivoja ihmisiä. Viikon päästä sitä joutuu hyvästelemään nää kaikki muut vaihtarit ja lähtemään sinne Roodokselle yksin. Toisaalta on kiva, ettei lyöttäydy vaan muiden vaihto-opiskelijoiden kylkeen. Tutustuu paremmin paikallisiin ku lähtee vaan yksinään huiteleen maailmalle. Ja kyllä noita voi mennä moikkaamaan, jos ikävä tulee. Parasta tässä syyskuussa onki ollu just nää ihmiset, sillä nyt sitä on saanu kavereita ympäri Eurooppaa :) Sitte ku palaa Suomeen takasi, ja jos haluaa lähtä vaikka Amsterdamiin tai Pariisiin tai Berliiniin lomalle, nii yöpaikka on jo valmiina! Tukikohtia löytyy myös Espanjasta, Turkista, Slovakiasta, Puolasta... Muitten luo en ehkä jaksa mennä. Ja ehkä joku hullu hyvällä tuurilla haluais tulla käymään jopa Suomessaki! Ken tietää.
Heli kiittää ja kuittaa tältä erää. Lähen hankkiutumaan flunssasta eroon ja katon saanko taiottua itteni sinne Roodokselle asti. Tämä ei jää tähän!
torstai 6. syyskuuta 2012
Olympos ja ongelmia
Olen ollut nyt täällä Kreikassa viikon verran. Oon viihtyny tosi hyvin, täällä on lämmintä ja kaunista ja ihanaa! Mutta onhan tämä ollu melko erikoista ja mielenkiintosta välillä. Tai oikeastaan joka päivä. Oikeastaan melkein koko ajan.
No, kunhan asetuin tänne majataloon eli Limanakiin, niin pääsi tutustumaan muihin vaihto-opiskelijoihin. Täytyy kyllä sanoa, että on aivan mahtavaa porukkaa! Kaikkien kanssa tulee hyvin toimeen, ja muutama potentiaalinen sydänystävän alkukin on löytynyt joukosta :) Vietämme paljon aikaa yhdessä, koko porukalla tai pienemmissä porukoissa, mutta mitään pieniä inside-piirejä ei ole (ainakaan vielä) syntynyt.
Viime sunnuntaina vuokrasimme sitten porukalla autot käyttöömme ja lähdimme vähän kiertelemään Lesbojen saarta. Vuokrattiin kaks minibussia ja yks tavallinen pikku Fiiatti, ja koska tosi harvalla on ajokortti ja vielä harvempi on koskaa ajanu isommilla autoilla, niin sain kunnian toimia toisen minibussin kakkoskuskina. Ensin huristelimme saaren eteläosaan isolle biitsille, jossa poltin taas monta mukavaa ruuminosaa, ja sitten lähdimme kohti Olympos-vuoria. Oli fiksua toimia kakkoskuskin virassa, koska hyppäsin tässä vaiheessa rattiin ja pääsin ajelemaan vuorille! SIIS OIKEASTI, OLYMPOS-VUORILLE! Maisemat olivat joka paikassa älyttömän upeita, mutta kun kapusimme pieniä, mutkittelevia, kapeita sorateitä ylös vuoristoon, niin siellä sitä vasta kaunista oli! Ite en kuvia ottanu, mutta pakko kyllä varastaa jonku kamerasta itelle muistoja, niin mielettömän kaunista siellä oli. Aurinkokin juuri alkoi laskemaan ja värjäsi taivaan punaiseksi, ja pienet mutkittelevat tiet toivat omaa tunnelmaa matkustamiseen. Eikä siellä kapeilla teillä mitään kaiteita tai aitoja ole, vieressä oli suora pudotus vuorelta alas, joten tietä sai kyllä tuijottaa melko intensiivisesti.
Pysähdyimme vuorilla hetkeksi ottamaan valokuvia (kiitos kamerani muistikortille, joka oli jäänyt tietokoneeseen) kun kaksi kreikkalaista miestä ratsasti meidän ohitsemme. No ne sitten pysähtyivät siihen, ja vaikka eivät puhuneet englantia sanaakaan, niin houkuttelivat meitä hevosten selkään. Minun lisäkseni ainoastaan yksi turkkilainen vaihtari halusi ratsastaa, muut tyytyivät nauramaan vierestä ja ottamaan valokuvia. Sen turkkilaisen meno oli paikkapaikoin vähän hulvatonta, mutta mun meno varmaan näytti aika tylsältä ku hallitsin sen hevosen :D Ratsastuksen jälkeen tarjosimme hevosen omistajalle rahaa, mutta hän ei halunnut ottaa sitä vastaan. Tämä kertoo todella hyvin siitä, kuinka ystävällisiä ja avoimia paikalliset asukkaat ovat!
Sunnuntain reissu oli kyllä ikimuistoinen. Tämä voittaa jopa Egyptin!! Jossa kävin viiskytneljä vuotta sitten, mutta kuitenkin.
No, sitten meillä alkoi kreikankielen kurssi yliopistolla. No ei hitto tätä hommaa... Miten tuosta siansaksasta pitäs saaha mitään selkoa, ku kirjaimetki on ties ja vaikka minkälaisia!! Sen lisäksi, että saa opetella piirtämään ja lausumaan jotain fakin kolmioita ja sigmoja, nii normaalikirjaimetki lausutaan ties ja vaikka miten! Esimerkiksi y, u, i, h, oi, ei ja olikohan vielä muitakin... Ne kaikki lausutaan iinä. P lausutaan r, v lausutaan n ja tämä lista jatkuu (lähes) loputtomiin. Tunneilla edetään aivan sairaan vauhdikkaasti ja kotitehtäviä annetaan viistoista kiloa päivässä. Opettaja vaatii meitä muistamaan kaiken heti kerralla ja suurin osa opiskelijoista on aivan Sak Noel - Watta fak. Mutta joo, eiköhän se tästä! Meikällä on motivaatio huipussaan ja en valita muusta, ku liian nopeasta etenemisestä, joten eiköhän tässä kymmenessä kuukaudessa ehi oppia kreikankielen perusteet. Jos en ehi oppia, nii pitäkööt perkele kielensä.
Ja siinä kai se viikko onki hurahtanu. Koulussa, läksyjä tehessä, biitsillä ollessa, uidessa, shoppaillessa... Normisettiä. Lämmintä piisaa ja biitsillä valuu hiki ihan norona, vaikka istus vaa paikallaan. Sanosin jo tätä liian kuumaksi. Mutta tänä aamuna taivas oli ihan pilvessä ainakin tunnin ajan (muuten en oo nähny ainoatakaan pilveä mailla halmeilla), joten ehkäpä jonakin päivänä saattais jopa sataa! Mutta vain yhtenä, kiitos.
Ja joo, toissapäivänä oli yhellä vaihtarilla synttärit, joten porukkahan alko kännäämään ja kun tultiin keskustasta takasi majatalolle, niin kaikki lähti biitsille juhlimaan. Ite istuin vaan terassilla feispuukissa ja lirkuttelin mun babygirlille (<3), kunnes sitten aamuyöstä piipahdin rannalla noin 1,5 tunnin ajan. Join siellä yhen kaljan, jotaki hengailin, totesin että on aika riehakas meno, ja sitte mentiinkin jo nukkumaan. No, tämän aamun lehissä etusivulla: turistiporukka riehui rannalla, rikkoi katulamppuja, käänsi veneen ylösalaisin, sytytti roskiksen tuleen... Jeah, mahtavaa :) Myös radiossa on uutisoitu kauheasti tätä "vandalismia" josta sataman työntekijät ovat joutuneet kärsimään. Tosiasiassa yks vaihtari rikkoi vahingossa yhen katulampun, ja kyllähän sinne rannalle jäi lasinsiruja ja pulloja, yks meinasi varastaa veneen... Mutta mitään muuta siellä ei oo touhuttu. Nyt on poliisitutkinta käynnissä ja jotain muuta ihme moskaa. Yliopistolla professorit piti meille kauhean puhuttelun ja ne oli tosi raivona, me ei kuulemma kunnioiteta niiden maata ja mitä lie... Mutta mullapa ei paljo ilme värähtäny, koska ite en tehny mittään. Ja ku menin rannalle, nii se lamppu oli jo menny rikki, ja yritin sanoa porukalle että ei ei nyt rauhottukkaa, vaan eipä paljo järkipuhe uppoa jos promilleja on muutama veressä. Joka tapauksessa ihmeen ison haloon ovat nostaneet jostain tosi pienestä, koska ei siellä mitään veneitä oltu käännelty eikä sytytelty mitään tuleen. Hohhoi..
No eipä siitä sen enempää. Meikä alkaa nyt keskittymään läksyihin (aah ihanaa i can't wait) ja lähtee sitte tanssitunnille kauheasti opetellemaan kreikkalaisia kansantansseja ^___^
P.S. Oon polttanu selkäni jo kolmeen otteeseen viikon aikana. Lisäksi ekana päivänä tulleet järettömän rumat ja vahvat rusketusrajat jaloissa ei oo tasottuneet ollenkaan. Ne tuli mun lyhyistä farkkushortseita. Näitä ku kattoo, nii tulee mieleen vaan stay up -sukat ja tulee jotenki likanen olo. Biitsilläki ku kävelen bikineissä, nii kaverit kiusaa ku näyttää nii pöljältä. Mutta jospa tuo kymmenessä kuukauvessa tasottus. Jos ei tasotu nii oon sitte dirty-legs-Heli koko loppuelämäni ajan.
No, kunhan asetuin tänne majataloon eli Limanakiin, niin pääsi tutustumaan muihin vaihto-opiskelijoihin. Täytyy kyllä sanoa, että on aivan mahtavaa porukkaa! Kaikkien kanssa tulee hyvin toimeen, ja muutama potentiaalinen sydänystävän alkukin on löytynyt joukosta :) Vietämme paljon aikaa yhdessä, koko porukalla tai pienemmissä porukoissa, mutta mitään pieniä inside-piirejä ei ole (ainakaan vielä) syntynyt.
Viime sunnuntaina vuokrasimme sitten porukalla autot käyttöömme ja lähdimme vähän kiertelemään Lesbojen saarta. Vuokrattiin kaks minibussia ja yks tavallinen pikku Fiiatti, ja koska tosi harvalla on ajokortti ja vielä harvempi on koskaa ajanu isommilla autoilla, niin sain kunnian toimia toisen minibussin kakkoskuskina. Ensin huristelimme saaren eteläosaan isolle biitsille, jossa poltin taas monta mukavaa ruuminosaa, ja sitten lähdimme kohti Olympos-vuoria. Oli fiksua toimia kakkoskuskin virassa, koska hyppäsin tässä vaiheessa rattiin ja pääsin ajelemaan vuorille! SIIS OIKEASTI, OLYMPOS-VUORILLE! Maisemat olivat joka paikassa älyttömän upeita, mutta kun kapusimme pieniä, mutkittelevia, kapeita sorateitä ylös vuoristoon, niin siellä sitä vasta kaunista oli! Ite en kuvia ottanu, mutta pakko kyllä varastaa jonku kamerasta itelle muistoja, niin mielettömän kaunista siellä oli. Aurinkokin juuri alkoi laskemaan ja värjäsi taivaan punaiseksi, ja pienet mutkittelevat tiet toivat omaa tunnelmaa matkustamiseen. Eikä siellä kapeilla teillä mitään kaiteita tai aitoja ole, vieressä oli suora pudotus vuorelta alas, joten tietä sai kyllä tuijottaa melko intensiivisesti.
Pysähdyimme vuorilla hetkeksi ottamaan valokuvia (kiitos kamerani muistikortille, joka oli jäänyt tietokoneeseen) kun kaksi kreikkalaista miestä ratsasti meidän ohitsemme. No ne sitten pysähtyivät siihen, ja vaikka eivät puhuneet englantia sanaakaan, niin houkuttelivat meitä hevosten selkään. Minun lisäkseni ainoastaan yksi turkkilainen vaihtari halusi ratsastaa, muut tyytyivät nauramaan vierestä ja ottamaan valokuvia. Sen turkkilaisen meno oli paikkapaikoin vähän hulvatonta, mutta mun meno varmaan näytti aika tylsältä ku hallitsin sen hevosen :D Ratsastuksen jälkeen tarjosimme hevosen omistajalle rahaa, mutta hän ei halunnut ottaa sitä vastaan. Tämä kertoo todella hyvin siitä, kuinka ystävällisiä ja avoimia paikalliset asukkaat ovat!
Sunnuntain reissu oli kyllä ikimuistoinen. Tämä voittaa jopa Egyptin!! Jossa kävin viiskytneljä vuotta sitten, mutta kuitenkin.
No, sitten meillä alkoi kreikankielen kurssi yliopistolla. No ei hitto tätä hommaa... Miten tuosta siansaksasta pitäs saaha mitään selkoa, ku kirjaimetki on ties ja vaikka minkälaisia!! Sen lisäksi, että saa opetella piirtämään ja lausumaan jotain fakin kolmioita ja sigmoja, nii normaalikirjaimetki lausutaan ties ja vaikka miten! Esimerkiksi y, u, i, h, oi, ei ja olikohan vielä muitakin... Ne kaikki lausutaan iinä. P lausutaan r, v lausutaan n ja tämä lista jatkuu (lähes) loputtomiin. Tunneilla edetään aivan sairaan vauhdikkaasti ja kotitehtäviä annetaan viistoista kiloa päivässä. Opettaja vaatii meitä muistamaan kaiken heti kerralla ja suurin osa opiskelijoista on aivan Sak Noel - Watta fak. Mutta joo, eiköhän se tästä! Meikällä on motivaatio huipussaan ja en valita muusta, ku liian nopeasta etenemisestä, joten eiköhän tässä kymmenessä kuukaudessa ehi oppia kreikankielen perusteet. Jos en ehi oppia, nii pitäkööt perkele kielensä.
Ja siinä kai se viikko onki hurahtanu. Koulussa, läksyjä tehessä, biitsillä ollessa, uidessa, shoppaillessa... Normisettiä. Lämmintä piisaa ja biitsillä valuu hiki ihan norona, vaikka istus vaa paikallaan. Sanosin jo tätä liian kuumaksi. Mutta tänä aamuna taivas oli ihan pilvessä ainakin tunnin ajan (muuten en oo nähny ainoatakaan pilveä mailla halmeilla), joten ehkäpä jonakin päivänä saattais jopa sataa! Mutta vain yhtenä, kiitos.
Ja joo, toissapäivänä oli yhellä vaihtarilla synttärit, joten porukkahan alko kännäämään ja kun tultiin keskustasta takasi majatalolle, niin kaikki lähti biitsille juhlimaan. Ite istuin vaan terassilla feispuukissa ja lirkuttelin mun babygirlille (<3), kunnes sitten aamuyöstä piipahdin rannalla noin 1,5 tunnin ajan. Join siellä yhen kaljan, jotaki hengailin, totesin että on aika riehakas meno, ja sitte mentiinkin jo nukkumaan. No, tämän aamun lehissä etusivulla: turistiporukka riehui rannalla, rikkoi katulamppuja, käänsi veneen ylösalaisin, sytytti roskiksen tuleen... Jeah, mahtavaa :) Myös radiossa on uutisoitu kauheasti tätä "vandalismia" josta sataman työntekijät ovat joutuneet kärsimään. Tosiasiassa yks vaihtari rikkoi vahingossa yhen katulampun, ja kyllähän sinne rannalle jäi lasinsiruja ja pulloja, yks meinasi varastaa veneen... Mutta mitään muuta siellä ei oo touhuttu. Nyt on poliisitutkinta käynnissä ja jotain muuta ihme moskaa. Yliopistolla professorit piti meille kauhean puhuttelun ja ne oli tosi raivona, me ei kuulemma kunnioiteta niiden maata ja mitä lie... Mutta mullapa ei paljo ilme värähtäny, koska ite en tehny mittään. Ja ku menin rannalle, nii se lamppu oli jo menny rikki, ja yritin sanoa porukalle että ei ei nyt rauhottukkaa, vaan eipä paljo järkipuhe uppoa jos promilleja on muutama veressä. Joka tapauksessa ihmeen ison haloon ovat nostaneet jostain tosi pienestä, koska ei siellä mitään veneitä oltu käännelty eikä sytytelty mitään tuleen. Hohhoi..
No eipä siitä sen enempää. Meikä alkaa nyt keskittymään läksyihin (aah ihanaa i can't wait) ja lähtee sitte tanssitunnille kauheasti opetellemaan kreikkalaisia kansantansseja ^___^
P.S. Oon polttanu selkäni jo kolmeen otteeseen viikon aikana. Lisäksi ekana päivänä tulleet järettömän rumat ja vahvat rusketusrajat jaloissa ei oo tasottuneet ollenkaan. Ne tuli mun lyhyistä farkkushortseita. Näitä ku kattoo, nii tulee mieleen vaan stay up -sukat ja tulee jotenki likanen olo. Biitsilläki ku kävelen bikineissä, nii kaverit kiusaa ku näyttää nii pöljältä. Mutta jospa tuo kymmenessä kuukauvessa tasottus. Jos ei tasotu nii oon sitte dirty-legs-Heli koko loppuelämäni ajan.
perjantai 31. elokuuta 2012
Lesbos Island
Torstain missio: Ateenasta kohti Lesbojen saarta!
Ihan oikeasti tän saaren nimi on Lesbos Island. Nyt ku olin tosi ihana ihminen, ja aloin seurusteleen muutamaa tuntia ennen lähtöä, nii tää saari sopii mulle ku nyrkki silmään ^__^
No joo, tää nimi taitaa olla vanhentunu, että nykyään käytetään nimitystä Lesvos. Mutta minä ainaki asun nyt lesbojen saarella. On täällä vissiin myös heteroita.
Ateenasta lähin hotellilta seikkaileen metrolla kohti Piraeuksen satamaa, joka oli jottain 15km päässä. Ei siinä muuten mittään, mutta ku kreikkalaiset ei olleet tajunneet rakentaa sitä metroa sinne mun satamalaiturille asti, nii sai melkeen puol tuntia kävellä että pääsi perille. Ja eihän toi matkalaukku painakkaa ku ehkä 30 kiloa ku survoin sinne käsimatkatavaratki. Onneks ostin hyvän laukun, muuten olis palanu hermot jos ois sen kans joutunu tappelemaan. Portaat oli kyl vähä haastavia ja nyt on oikea haba ihan tulessa. Kyllä, mulla on hauikset.
No sitte ku pääsin laivalle nii olin aivan mielissään! Jee, ostin lipun kannelle, siellä mä makaan aurinkotuolissa ja siemailen drinkkejä ja otan aurinkoa! Ja sitten myös kiertelen kaikki kaupat ja ostan jonku ihanan käsilaukun! No miten siinä sitte kävi? Paskat siellä kannella ollu mitään muuta ku muovisia tuoleja, kauppoja oli tasan yks ja seki nii kämäsen näkönen etten jaksanu ees mennä sinne. Sit siellä oli istumapaikkoja isot huoneet täynnä, siis kreikkalaiset matkustaa täällä laivalla samanlain ku me junalla! Istuvat vaan penkeissään, nukkuvat, kuuntelevat musiikkia... Telkkarit siellä sentään oli. Ja pari "kahvilaa", siis semmosia mitä meillä junassa. Voi hitto meinas alkaa keittämään, että joo ompa hieno laivamatka ja kestääki vaan 8,5 tuntia. Mutta meikä istu sitte auringossa, luin lehteä (thank God ostin paksun muotilehen Suomesta mukkaan) ja kuuntelin musiikkia. Ja nukuin. Ja poltin itteni auringossa niin lahjakkaasti, että tää näyttää nyt ihan hirveeltä. Käytin kyllä aurinkorasvaa, vaan ei oikeen toimi ku valkosena tuonne mennee ja on auringossa koko päivän.
No, perille päästiin ja tää majatalo on tosi kiva! Ateena oli aivan perkeleen ruma, mutta täällä on asutus väljempää ja kasvillisuutta paljo enempi. Tosi kauniita taloja ja palmuja ja kaikkea! Ja lämmin! Oon nyt siis Mytilenen kaupungissa kuukauden verran, ja tää on ihan rannassa, joten jospa tuolta jonku biitsinki kaivais.
Illalla sitten saavuin tänne aika myöhään, joskus klo 22:30. No siellä laivalla ei ollu myynnissä ees tupakkaa, joten piti lähteä täällä ettimään kioskia. Joutu käveleen ihan tonne keskustaan asti, jotain puol tuntia, että löyty avoinna oleva kioski. Ostimpahan myös Breezerin ja siemailin sitä takas tullessa. Makiaa ostaa keskellä yötä yks briizeri kioskista ja juua sitä julkisella paikalla ^___^ LUKSUSTA! Onkohan täällä paljo juoppoja.
No samalla ku etin sitä kioskia, nii näin sivukujalla jonku valokyltin et CAFE jotain. Päätin mennä kysymään jos siellä olis tupakkaa. No kuhan sisälle pääsin, nii se oli ihan pieni ja pimeä paikka, vaan joku UV-valo loisti ja musiikki soi isolla. Kaikki muijat oli helvetin pyntättyjä ja hienoja ja käänty kattoon mua ku turistina sinne lompsin jossai legginsseissä ja ilman meikkiä O____o Ja vittu niiden hampaat loisti valkosena ja kaikkien silmät oli TOSI pelottavat. Tuli vähä kiire ulos sieltä. Ei todellakaa ollu mikää kahvila ku muistutti lähinnä jotain huumeluolaa. Ei juma oikeesti, en mee sinne ennää ikinä!
Sitte yöllä puol viiden aikaan mun roommate, eli tutummin "ruumis" konkoili huoneeseen. Eihän se tienny et meikä oli saapunu, nii sai varmaa sydärin ku joku blondi muija nukkuu sen huoneessa :D No ei siinä mittään, aamulla juteltiin ja sillä tytöllä oli myös joku nimi. Saksasta se on ja tosi mukavan olonen. Ja meijän takapihalla on kaks vuohta! Ja kylppärissä jotain ruskeita ötököitä. Ja myös hämähäkkejä joka nurkassa. Toi ruumis on onneks maailman paras, ku se lupas kiikuttaa ne hämähäkit pois.
En siis ihan vielä oo tulossa maitojunalla kotia ^___^
Ihan oikeasti tän saaren nimi on Lesbos Island. Nyt ku olin tosi ihana ihminen, ja aloin seurusteleen muutamaa tuntia ennen lähtöä, nii tää saari sopii mulle ku nyrkki silmään ^__^
No joo, tää nimi taitaa olla vanhentunu, että nykyään käytetään nimitystä Lesvos. Mutta minä ainaki asun nyt lesbojen saarella. On täällä vissiin myös heteroita.
Ateenasta lähin hotellilta seikkaileen metrolla kohti Piraeuksen satamaa, joka oli jottain 15km päässä. Ei siinä muuten mittään, mutta ku kreikkalaiset ei olleet tajunneet rakentaa sitä metroa sinne mun satamalaiturille asti, nii sai melkeen puol tuntia kävellä että pääsi perille. Ja eihän toi matkalaukku painakkaa ku ehkä 30 kiloa ku survoin sinne käsimatkatavaratki. Onneks ostin hyvän laukun, muuten olis palanu hermot jos ois sen kans joutunu tappelemaan. Portaat oli kyl vähä haastavia ja nyt on oikea haba ihan tulessa. Kyllä, mulla on hauikset.
No sitte ku pääsin laivalle nii olin aivan mielissään! Jee, ostin lipun kannelle, siellä mä makaan aurinkotuolissa ja siemailen drinkkejä ja otan aurinkoa! Ja sitten myös kiertelen kaikki kaupat ja ostan jonku ihanan käsilaukun! No miten siinä sitte kävi? Paskat siellä kannella ollu mitään muuta ku muovisia tuoleja, kauppoja oli tasan yks ja seki nii kämäsen näkönen etten jaksanu ees mennä sinne. Sit siellä oli istumapaikkoja isot huoneet täynnä, siis kreikkalaiset matkustaa täällä laivalla samanlain ku me junalla! Istuvat vaan penkeissään, nukkuvat, kuuntelevat musiikkia... Telkkarit siellä sentään oli. Ja pari "kahvilaa", siis semmosia mitä meillä junassa. Voi hitto meinas alkaa keittämään, että joo ompa hieno laivamatka ja kestääki vaan 8,5 tuntia. Mutta meikä istu sitte auringossa, luin lehteä (thank God ostin paksun muotilehen Suomesta mukkaan) ja kuuntelin musiikkia. Ja nukuin. Ja poltin itteni auringossa niin lahjakkaasti, että tää näyttää nyt ihan hirveeltä. Käytin kyllä aurinkorasvaa, vaan ei oikeen toimi ku valkosena tuonne mennee ja on auringossa koko päivän.
No, perille päästiin ja tää majatalo on tosi kiva! Ateena oli aivan perkeleen ruma, mutta täällä on asutus väljempää ja kasvillisuutta paljo enempi. Tosi kauniita taloja ja palmuja ja kaikkea! Ja lämmin! Oon nyt siis Mytilenen kaupungissa kuukauden verran, ja tää on ihan rannassa, joten jospa tuolta jonku biitsinki kaivais.
Illalla sitten saavuin tänne aika myöhään, joskus klo 22:30. No siellä laivalla ei ollu myynnissä ees tupakkaa, joten piti lähteä täällä ettimään kioskia. Joutu käveleen ihan tonne keskustaan asti, jotain puol tuntia, että löyty avoinna oleva kioski. Ostimpahan myös Breezerin ja siemailin sitä takas tullessa. Makiaa ostaa keskellä yötä yks briizeri kioskista ja juua sitä julkisella paikalla ^___^ LUKSUSTA! Onkohan täällä paljo juoppoja.
No samalla ku etin sitä kioskia, nii näin sivukujalla jonku valokyltin et CAFE jotain. Päätin mennä kysymään jos siellä olis tupakkaa. No kuhan sisälle pääsin, nii se oli ihan pieni ja pimeä paikka, vaan joku UV-valo loisti ja musiikki soi isolla. Kaikki muijat oli helvetin pyntättyjä ja hienoja ja käänty kattoon mua ku turistina sinne lompsin jossai legginsseissä ja ilman meikkiä O____o Ja vittu niiden hampaat loisti valkosena ja kaikkien silmät oli TOSI pelottavat. Tuli vähä kiire ulos sieltä. Ei todellakaa ollu mikää kahvila ku muistutti lähinnä jotain huumeluolaa. Ei juma oikeesti, en mee sinne ennää ikinä!
Sitte yöllä puol viiden aikaan mun roommate, eli tutummin "ruumis" konkoili huoneeseen. Eihän se tienny et meikä oli saapunu, nii sai varmaa sydärin ku joku blondi muija nukkuu sen huoneessa :D No ei siinä mittään, aamulla juteltiin ja sillä tytöllä oli myös joku nimi. Saksasta se on ja tosi mukavan olonen. Ja meijän takapihalla on kaks vuohta! Ja kylppärissä jotain ruskeita ötököitä. Ja myös hämähäkkejä joka nurkassa. Toi ruumis on onneks maailman paras, ku se lupas kiikuttaa ne hämähäkit pois.
En siis ihan vielä oo tulossa maitojunalla kotia ^___^
keskiviikko 29. elokuuta 2012
Heli meni Kreikkaan
No niin. Kuukausien odotus päättyi lopulta, kun tänä aamuna lähti kone kohti Kreikkaa. Työpaikalla kai ne kyseli jo pari kuukautta sitten, että "joko jännittää". Vielä eilenkään ei jännittäny lähtö, ainoastaan hirveetä ressiä ja jännitystä tuonu kaikenmaailman paskat muuttopuuhat ja muut, mitkä piti hoitaa ennen lähtöä.
No kyllähän se aamulla iski se jännitys, mutta silloinkin vain sen suhteen, että miten perkeleessä mä osaan ees mennä lähtöselvitystiskille tai varsinkaan siitä turvatarkastuksesta! Aivan hiilenä olin ja mussukka koitti heittää jäitä hattuun, että älä siinä sinkoile. Ja itkuki pääsi kentällä ku piti heipat sanoa, mutta hienosti osasin kuitenki koneeseen ja lähin maailmalle.
Kone pysähty ensin Turussa, jätti sinne jottai pöljäpäitä ja otti lisää samanmoisia kyytiin. Sitte lennettiinkin Riikaan ja siellä meikäläisen piti vaihtaa konetta. Sitäki mietin että mitenköhän siitä selviää, mutta lompsin siellä Riikan lentokentällä niinku vanha tekijä, määrätietosesti vaa eteenpäin. Ateenassa mää vasta aloin sekoilemaan.
No ensinnäki ku kone laskeutu Ateenaan, niin väänsin märyä että "ei vittu en tajua vieläkään että tää oikeasti tapahtuu!". No seuraavaksi koitin puskea "Staff only" alueelle ettimään mun matkalaukkua, mutta joku vartija tuli hätisteleen mut pois ja ohjas oikeaan paikkaan. Ja mun hieno, uus, pinkki matkalaukku on heti naarmuilla :< Perkeleen etelän adonikset saatana.
Laukkuni saatuani mietin, että osaisko sitä seikkailla bussilla hotellille, mutta koska oon niiden kans äärettömän huono (lue: tyhmä blondi) nii päätin ottaa taksin. Sai siitä 40e maksaa mutta pääsimpähän ainaki perille perkele. Hotellissa sitten palloilin vähän aikaa ja tutkin karttoja (on muuten tosi kiva hotelli, täytti odotukset) ja päätin lähtä metrolla käymään Ateenan suurimmassa ostoskeskuksessa. MINÄ, METROLLA, jossain fakin ATEENASSA... Mua niin pelotti lähteä, mutta ei juma meikä oli pätevä ja lompsi taas menemään niinku olisin ikäni täällä asunu! Jotku kreikkalaiset mummot alko jopa kyseleen multa ohjeita lipun ostamiseen, mut ei oikee vielä taivu toi kreikan kieli, nii en pystyny auttamaan..
Ja ostoskeskuksesta löyty ainaki 485986967007 kengät ja 3845985960 käsilaukkua!! Olin tulla hulluksi siellä ku kaikki oli niin ihania, mutta arvatkaapa mitä! En ostanu MITÄÄN. Okei, tommosen yhen topin, joka makso neljä euroa, mutta senki vaan sen takia ku siin lukee "I Love My Honey". Miia pusi pusi <3 ^___^
Joo ja hotellilla en muuten osannu käyttää edes hissiä. Siin luki jotain ohjeita, ettei saa väkisin aukasta hissin ovia jnejne. No meikähän paino tilausnappia ja jäin odotteleen, sit ku olin muutaman minuutin siinä seissy nii vastaanottovirkailija huusi että avaa se ovi. Meikä oli et wat?? Ai jaa siis täs on tämmönen kahva ja tää avataan niinku normaalit ovet. Joo blondi kiittää vinkistä..
Ja sitte ku tulin sieltä ostoskeskuksesta samoilemasta, nii päätin ottaa vaahtokylvyn. Koska huoneessani on tietenkin kylpyamme. Koska rakastan vaahtokylpyjä. No, aikani siellä lilluttuani päätin, että jokkai tuo passaa, ja vetäsin tulpan poies. Ei menny kauaa ku huomasin että ei vittu, lattiakaivosta nousee kaikki veet lattialle ja ne on jo etteisessä asti menossa!! Jumalauta ylös sieltä ammeesta ja pyyhe päälle, koitin soittaa respaan mut eihän sieltä kukaan vastannu. Sit vaa vaatteet niskaan ja tukka pystyssä juosta alas, että hei mä olin vähä kylvyssä ja nyt siellä on tulva. Vitun hienosti se seksikäs kokolattiamatto imee kaiken veden...:D No siin kävi joku ukko sitä lattiakaivoo ronklaamassa, ja se puhu tosi huonosti englantia. Hoki että "If full, not good, water come". Joo, siis pointti oli se, että ammetta ei saa laittaa täyteen vettä. Voi jumalauta... vittu silleenkö siellä pitäs vaahtokylpy ottaa, et laskee ammeen pohjalle 10cm vettä ja räpiköi siinä?? "Small pipe, you know, water come". No vittu munko vika se on jos laitatte liian pienet röörit sinne.
Kaikenlisäks ku se ukko oli ronklannu tarpeeks ja kuivannu vähä lattiaa ja lähteny, nii meikä päätti fiksuna tyttönä heittää pari ylimäärästä hotellin pyyhettä siihen lattialle, et imee vähä kosteutta. Valkosia pyyhkeitä, tietenki, ja se lattiamatto on punanen, joten varmaan arvaatte kuinka tässä hommassa kävi...:D
Blondi kiittää tästä päivästä herraamme Jeesusta Kristusta, painelee nyt kaljalle hotellin kattoterassille, ja sitte nukkumaan! Huomenna kujeillaan sitten taas lisää, kun matka jatkuu laivareissun muodossa kohti Lesvoksen saarta ja Mytilenen kaupunkia :)
THIS WILL BE LEGEN........wait for it.........DARY!!!
No kyllähän se aamulla iski se jännitys, mutta silloinkin vain sen suhteen, että miten perkeleessä mä osaan ees mennä lähtöselvitystiskille tai varsinkaan siitä turvatarkastuksesta! Aivan hiilenä olin ja mussukka koitti heittää jäitä hattuun, että älä siinä sinkoile. Ja itkuki pääsi kentällä ku piti heipat sanoa, mutta hienosti osasin kuitenki koneeseen ja lähin maailmalle.
Kone pysähty ensin Turussa, jätti sinne jottai pöljäpäitä ja otti lisää samanmoisia kyytiin. Sitte lennettiinkin Riikaan ja siellä meikäläisen piti vaihtaa konetta. Sitäki mietin että mitenköhän siitä selviää, mutta lompsin siellä Riikan lentokentällä niinku vanha tekijä, määrätietosesti vaa eteenpäin. Ateenassa mää vasta aloin sekoilemaan.
No ensinnäki ku kone laskeutu Ateenaan, niin väänsin märyä että "ei vittu en tajua vieläkään että tää oikeasti tapahtuu!". No seuraavaksi koitin puskea "Staff only" alueelle ettimään mun matkalaukkua, mutta joku vartija tuli hätisteleen mut pois ja ohjas oikeaan paikkaan. Ja mun hieno, uus, pinkki matkalaukku on heti naarmuilla :< Perkeleen etelän adonikset saatana.
Laukkuni saatuani mietin, että osaisko sitä seikkailla bussilla hotellille, mutta koska oon niiden kans äärettömän huono (lue: tyhmä blondi) nii päätin ottaa taksin. Sai siitä 40e maksaa mutta pääsimpähän ainaki perille perkele. Hotellissa sitten palloilin vähän aikaa ja tutkin karttoja (on muuten tosi kiva hotelli, täytti odotukset) ja päätin lähtä metrolla käymään Ateenan suurimmassa ostoskeskuksessa. MINÄ, METROLLA, jossain fakin ATEENASSA... Mua niin pelotti lähteä, mutta ei juma meikä oli pätevä ja lompsi taas menemään niinku olisin ikäni täällä asunu! Jotku kreikkalaiset mummot alko jopa kyseleen multa ohjeita lipun ostamiseen, mut ei oikee vielä taivu toi kreikan kieli, nii en pystyny auttamaan..
Ja ostoskeskuksesta löyty ainaki 485986967007 kengät ja 3845985960 käsilaukkua!! Olin tulla hulluksi siellä ku kaikki oli niin ihania, mutta arvatkaapa mitä! En ostanu MITÄÄN. Okei, tommosen yhen topin, joka makso neljä euroa, mutta senki vaan sen takia ku siin lukee "I Love My Honey". Miia pusi pusi <3 ^___^
Joo ja hotellilla en muuten osannu käyttää edes hissiä. Siin luki jotain ohjeita, ettei saa väkisin aukasta hissin ovia jnejne. No meikähän paino tilausnappia ja jäin odotteleen, sit ku olin muutaman minuutin siinä seissy nii vastaanottovirkailija huusi että avaa se ovi. Meikä oli et wat?? Ai jaa siis täs on tämmönen kahva ja tää avataan niinku normaalit ovet. Joo blondi kiittää vinkistä..
Ja sitte ku tulin sieltä ostoskeskuksesta samoilemasta, nii päätin ottaa vaahtokylvyn. Koska huoneessani on tietenkin kylpyamme. Koska rakastan vaahtokylpyjä. No, aikani siellä lilluttuani päätin, että jokkai tuo passaa, ja vetäsin tulpan poies. Ei menny kauaa ku huomasin että ei vittu, lattiakaivosta nousee kaikki veet lattialle ja ne on jo etteisessä asti menossa!! Jumalauta ylös sieltä ammeesta ja pyyhe päälle, koitin soittaa respaan mut eihän sieltä kukaan vastannu. Sit vaa vaatteet niskaan ja tukka pystyssä juosta alas, että hei mä olin vähä kylvyssä ja nyt siellä on tulva. Vitun hienosti se seksikäs kokolattiamatto imee kaiken veden...:D No siin kävi joku ukko sitä lattiakaivoo ronklaamassa, ja se puhu tosi huonosti englantia. Hoki että "If full, not good, water come". Joo, siis pointti oli se, että ammetta ei saa laittaa täyteen vettä. Voi jumalauta... vittu silleenkö siellä pitäs vaahtokylpy ottaa, et laskee ammeen pohjalle 10cm vettä ja räpiköi siinä?? "Small pipe, you know, water come". No vittu munko vika se on jos laitatte liian pienet röörit sinne.
Kaikenlisäks ku se ukko oli ronklannu tarpeeks ja kuivannu vähä lattiaa ja lähteny, nii meikä päätti fiksuna tyttönä heittää pari ylimäärästä hotellin pyyhettä siihen lattialle, et imee vähä kosteutta. Valkosia pyyhkeitä, tietenki, ja se lattiamatto on punanen, joten varmaan arvaatte kuinka tässä hommassa kävi...:D
Blondi kiittää tästä päivästä herraamme Jeesusta Kristusta, painelee nyt kaljalle hotellin kattoterassille, ja sitte nukkumaan! Huomenna kujeillaan sitten taas lisää, kun matka jatkuu laivareissun muodossa kohti Lesvoksen saarta ja Mytilenen kaupunkia :)
THIS WILL BE LEGEN........wait for it.........DARY!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)