Viimeksi kirjottelin vähän pohdiskelua miinuskalorikaudesta ja sen aikana treenaamisesta, joten nyt on aika tarkastella vähä tuloksia ja kokemuksia.
Pidin reilun kolmen viikon mittaisen miinuskalorikauden. No, periaatteessa päätin koko helmikuun mennä miinuksella, mutta eka viikko meni aika lailla pskaksi ruokamyrkytyksen takia. Todellisuudessa siis tehokasta miinuskautta kertyi 3 viikkoa, jonka myötä painoa tippui aikalailla tarkalleen kaksi kiloa. Vatsa litistyi silminnähden, siis jonkinsortin seksikäs pömpötys kaikkosi, ja jenkkakahvatkin suli hieman, mutta selvästi. No, ainakin mitä peilistä näen tuloksia, mutta en sitten tiiä näkyykö kuvissa yhtä selvästi, tai olenko kuvitellut kaiken... Mutta voisin väittää olevani tuloksiin todella tyytyväinen!
Miinuskaloreille lähtiessäni tavoitteena oli sulatella hieman rasvakudosta pois, hitaasti ja varovaisesti, koska en halunnu vahingossakaan menettää kovalla työllä hankkimaani pohjakuntoa (=lihasten alkuja). Tämän takia pyrin vetämään kalorit max. 500kcal miinukselle päivässä, ja vaikka tämä ei kuulosta paljolta, nii selviä tuloksia tuli jo kolmessa viikossa! Toki nämä mun selvät tulokset on melko pieniä, ja monelle painonpudottajalle/rasvan polttajalle nämä ei ehkä riittäisi, mutta kun otan huomioon oman lähtötason ja omat tavoitteet, niin voin kyllä väittää onnistuneeni hyvin :)
Miinuskalorikaudella painotin liikunnan matalasykkeiseen, aerobiseen liikuntaan, joka ainakin useiden eri tutkimusten ja tietolähteiden mukaan polttaa tehokkaimmin rasvakudosta. Salilla kuitenkin kävin normaaliin tapaan 4xvko, mutta pyrin sielläkin tekemään normaalia vähän enemmän aerobista, lähinnä lämmittelyjen muodossa ja jalkapäivinä. Lihastreeneissä sitten käytin normaalia pienempiä painoja ja enemmän toistoja, jolloin treeni kasvattaa lähinnä lihasten kestävyyttä, eikä niinkään voimaa tai lihaksen kokoa.
Miinuskalorikaudella suunnittelin syömisen niin, että se oli mahdollisimman säännöllistä (n. 3h välein), tietenkin terveellistä sapuskaa, mutta karsin myös hiilareita jonkin verran ja varmistin proteiinin saannin. En pelkää hiilareita, koska tosiasia on se, että kroppa tarvii niitä kun harrastaa liikuntaa, ja etenkin jos treenaa kunnolla ja kasvattaa lihaksia. Miinuskalorikaudella niitä ei kuitenkaan yhtä paljoa tarvita, joten karsin spagetti/riisi/peruna -annosten kokoa vähintään puolella. Laskin syömäni kalorit mahdollisimman tarkasti, kuten myös proteiinit, joita sain karsittua kasaan n. 100g/pvä. Miinuskaudella ei nälkää tarvinnut juurikaan nähdä, koska maailma on kyllä täynnä terveellistä ja vähäkalorista syötävää, jota voi heittää naamariin lämpimien ruokien välissä. Oon huomannu myös sen, että kahvi ja tee siirtää nälän tunnetta, mutta sitten tulee muistaa, että jos siihen kahviinsa sekottaa kolme teelusikallista sokeria ja desin täysmaitoa niin mites käykään kalorien saannille...
Vaikka nälkä ei nyt kauheasti vaivannutkaan, oli miinuskaudella treenaaminen normaalia rankemman oloista. No, toisaaltahan se on ihan loogista, että kun kroppa saa vähemmän energiaa mitä kuluttaa, niin eihän se nyt pysty tekemään normaalilla teholla töitä. Kroppa väsyy nopeampaa ja huutaa ruokaa. Aerobiset treenit ei tuntunu kertaakaan pahalta, kun tarkkailin sykettä koko ajan ja pidin sen aisoissa, mutta lihastreeneissä ja myös joogassa oli välillä tosi onneton olo. Tämä onneton olo tulee tietenkin sieltä omasta korvien välistä, kun alkaa ajattelemaan, että miks nyt en jaksa muka nostella edes näitä normaaleja pienempiä painoja, voi v*ttu että tuntuu raskaalta ja vaikeelta, ei jumalauta!!!! Kyllähän mulla otti kupoliin ja monesti, nimittäin jos reeni luistaa huonosti niin se on aikalailla loppupäivä pilalla. Mutta reenasin siitä huolimatta, periksi en antanu. Ajattelin vain, että no se on vaan lihasta. Siitä se vahvistuu ku pumppaan menemään.
No, tästä tullaankin mielestäni parhaimpaan miinuskauden tulokseen, eli siihen miltä reeni tuntu tämän kauden jälkeen. Aivan mielettömän upeelta!! Sinä samana päivänä, kun päätin et nyt on miinuskausi loppu ja alan syömään taas normaalisti, treeni luisti paremmin entä koskaan ennen. Siirryin siis käyttämään salilla normaaleja painoja, mutta koska ne nousi niin iloisen kevyesti, siirryin vähän raskaampiin, ja nekin nousi hyvin! Sen jälkeen hymyilin varmaan 48 tuntia taukoamatta, myös nukkuessani. Ei hitto sitä fiilistä voi sanoin kuvailla, ja oikeastaan en edes tiedä miten tämän koko tapahtuman selittäs. Kun otetaan huomioon se, että pienemmillä painoilla pidempien sarjojen teko kasvattaa lihaksen kestävyyttä, voidaan ymmärtää miksi sitten vähän suuremmillakin painoilla treenaaminen tuntu hyvältä. Lihaksen kestävyys on kasvanu, jolloin se ei väsy yhtä nopeasti kuin ennen. Jaksaa pumpata niillä normaalipainoilla pidempään TAI, niinkuin ite tein, siirtyä käyttämään astetta suurempia painoja. Ja jokainen treenaaja tietää varmasti sen fiiliksen, joka tulee kun huomaa että pystyy lisäämään painoa. Jee, kehitystä havaittavissa! ^__________^ Oho osasin vissiin sitteki selittää tän.
Herranjumala että oon kova selittämään ja kirjottamaan. Ehkä mun pitäs alkaa pitämään tätä blogia 3xvko nii sillon näistä teksteistä tulis semmosia, joita jaksas joku ehkä joskus lukeakki. Mutta eiköhän tässä tullu taas kitistyä tarpeeksi, joten linkitän tähän loppuun vielä uusimpia kuvia. Meikällä ei mittää kokovartalokuvia oo tullu otettua ollenkaan, en oo yksin saanu kikkailtua silleen et saisin semmosia otettua, nii koitan ens kerralla lahjoa jonku autuaan reikkalaisen kuvaamaan mua, nii sais koipiaki kuviin. Emminä sillä että niissä vielä yhtään mitään näkemistä olis, mut näitä kuvia otankin/julkaisenkin ihan vaan sillä, et pystyy seuraamaan omaa kehittymistä. Nämä hommat pitää kuitenkin tarkastella aina jokaisen henkilökohtaisen tason ja edistymisen mukaan, eikä passaa liikaa alkaa vertailemaan muihin treenaajiin. Toki jonkinsortin vertailukin voi monesti olla hyväksi, sieltä voi löytyä uusia treenivinkkejä/ajatuksia/tavoitteita... tai jos tuntuu ettei ite saa oikeen tuloksia aikaan ja kehittyminen on tosi hidasta, niin treeniohjelman ja ruokavalion vertailu auttaa ihan varmasti. Mut joo, noniin.
Sanottakoon vielä, ettei kellekkään vahingossakaa jää epäselväksi, että on tuota ylimäärästä rasvaa edelleenki kropassa, joten en kuvittele saavuttaneeni täydellisyyttä tämän kolmen viikon miinuskauden avulla. En kuitenkaan halunnu pitää pidempää miinuskautta, kun janosin jo takasin kunnon treenaamisen pariin ja mua niin jotenki kauheena pelotti, että tämän 'laihuttamisen' kautta menetän vahingossa lihasmassaakin. Joten, nyt vedän taas salilla hampaat irvessä jonku aikaa, ja katotaan jos sitten uusis miinuskauden. Suosittelen kuitenki kaikkia reenaajia, joilla on vähääkään ylimäärästä rasvaa kropassa (=suurinta osaa reenaajista?) kokeilemaan hallittua ja rauhallista miinuskalorikautta, koska se anto aivan mieletöntä puhtia sitten kun siirty taas normireenien pariin!
Juu se on moro!
