Liibalaaba

No nyt täällä on oltu jo kohta 4 viikkoa. Aika on menny kyllä melko nopiaa. Paljo mittää ei oo tapahtunu, mutta silti on tapahtunu kaikkea.

Koulun retkillä on reissattu pitkin poikin saarta. On nähty kivettyny mettä, museo jossa kivettyneitä puunpalasia, 100 vuotta vanha oliiviöljytehdas... Ja super kaunis Molivoksen kaupunki. On nähty myös vuoria, laaksoja, puita ja pensaita, aurinkoa ja pilviä, ötököitä ja lintuja ja muita jänniä juttuja.

Tällä viikolla järkytyin, kun tajusin ekaa kertaa, mitä noi perkeleen isot ja rumat ötökät on. Niitä ilmestyy aina välillä lähistölle, jolloin meikä ottaa hatkat nii nopiaa, ettei tosikaan. Yks aamu tommonen ötökkä oli kämppiksen sängyssä ja ei hitto sitä kiljumisen määrää. Huudettiin pojat apuun ja lopulta selvittiin siitäkin sitten hengissä. Mut noi on siis tommosia perkeleen isoja (6-7cm) tummia ötököitä, jotka ossaa lentääkkin. Kaikki on sit sanonu, että se on "cockroach" ja meikä on sanonu, että emmä tiiä mikä se on. No viimeksi ko tommonen ötökkä koitti hypätä mun niskaan tässä pihalla, niin laitettiin google translatoriin toi cockroach. Siin vaiheessa ku luin sen suomennoksen, nii olin pakata laukkuni. Torakoita. Kiva. Lentäviä. Miks ne osaa lentää? Tää on nii epäreilua ihmiskuntaa kohtaan! Onneks en oo nähny niitä nyt kahteen päivään. Nii ja yks ilta en meinannu päästä ees kotia ku yks torakka seikkaili ulko-oven eessä. Siis tää on niin kauheeta välillä.

No, onneksi torakoiden vastapainoksi näin tänään kolibrin! En oo koskaan nähny semmosta livenä, mutta nyt näin. Ei hitto olin onnessaan. Oon aina tykänny näistä linnuista, koska ne on jotenki niin ihmeellisiä ja kauniita. Ja onhan toi kolibri-tatuointiki ollu tuossa olkapäässä jo sen 6 vuotta. Nyt näin semmosen ihan omin silmin :) Päivän piristys!

Muuten täällä on seikkailtu normaaliin tapaan. Arki alkaa rullata, ilmeisestikin, kun päivät vaan lipuu ohitse. Koulussa on aivan pirusti hommaa ja niskaan iski joku maailman kauhein kreikkalainen flunssa, nii eipä tässä oo muuta ku maattu kuolleena pari päivää. En mee huomenna kouluun, että ehtisin parantua kunnolla, nii kyllä kai mä tipun kokonaan kelkasta. Vaan eipä maha mittään. Opiskelen ite tätä kieltä sitte ku joudan.

Vielä olis viikko jälellä täällä Lesbojen saarella. Sit edessä muutto Roodokselle, opiskelemaan varhaiskasvatusta ja koulutussuunnittelua yheksäksi kuukaudeksi. En oo saanu mittään tietoa liittyen mun opintoihin. Yliopistonhan olis pitäny tarjota mulle ilmainen opiskelija-asunto, mutta en tiiä vieläkkään missä tuun asumaan. Oon täällä Mytilenellä kyselly yheltä professorilta, joka on vastuussa vaihto-opiskelijoista, että voisko se antaa mulle jotain infoa siitä Roodoksen päästä... Mut ei sekään tiiä mitään. Se ei tiiä, kuka siellä on vastuussa vaihtareista. Se ei tiiä millon mun opinnot alkaa. Se ei tiiä kurssitarjontaa, ei mitään. Mutta sen se tiesi kertoa, etten tuu saamaan sitä ilmasta opiskelija-asuntoa!

Tilanne on nyt siis se, etten tiiä miten meen Roodokselle, millon, missä asun, missä mun yliopisto on, millon mun opinnot alkaa, minne mun pitää siellä ees mennä, kuka auttaa mua kurssien valinnassa ja alkuun pääsemisessä... Mutta tiiättekö mitä? Mua ei ressaa ollenkaan :) Tää kreikkalainen elämäntyyli on imeytyny muhun aika hyvin, sillä täällä ei paljo jakseta ressata mistään. Jos ei tiiä, missä asuu ens viikolla, nii mitä tuota murehtimaan. Kyllä kai se viimestään ens viikolla selviää! Tai jos ei ens viikolla nii ehkä sitä seuraavalla. Ei se ainakaan tämän päivän murhe ole. Mutta yhtä asiaa en oo oppinu, nimittäin ottamaan rennosti koulun kans. Muut täällä ryyppää, lintsaa koulusta rapulan takia, ryyppää lissää, kopioi läksyt kaikilta muilta (yleensä minulta) jne. mut meikä vaa koittaa opiskella niin paljo ku jaksaa. Ja ei hitto että ressasin ekaa koetta aivan hulluna! En saanu yöllä oikee nukuttua, ku olin nii paineissani. Ja kaiken lisäksi en saanu kokeesta nii hyvää tulosta, mitä olisin halunnu, nii sekös vasta alko vituttaan. Sen jälkee oon opiskellu entistäki enemmän, mut nytkö on sairaana nii ei todellakaa pysty keskittymään mihinkää kreikkalaisiin aakkosiin tai niitten omituiseen kielioppiin. Pitäkööt edelleenki kielensä perkele.

Joo. Eipä tänne muuta. Hyviä ilmoja piisaa ja kivoja ihmisiä. Viikon päästä sitä joutuu hyvästelemään nää kaikki muut vaihtarit ja lähtemään sinne Roodokselle yksin. Toisaalta on kiva, ettei lyöttäydy vaan muiden vaihto-opiskelijoiden kylkeen. Tutustuu paremmin paikallisiin ku lähtee vaan yksinään huiteleen maailmalle. Ja kyllä noita voi mennä moikkaamaan, jos ikävä tulee. Parasta tässä syyskuussa onki ollu just nää ihmiset, sillä nyt sitä on saanu kavereita ympäri Eurooppaa :) Sitte ku palaa Suomeen takasi, ja jos haluaa lähtä vaikka Amsterdamiin tai Pariisiin tai Berliiniin lomalle, nii yöpaikka on jo valmiina! Tukikohtia löytyy myös Espanjasta, Turkista, Slovakiasta, Puolasta... Muitten luo en ehkä jaksa mennä. Ja ehkä joku hullu hyvällä tuurilla haluais tulla käymään jopa Suomessaki! Ken tietää.

Heli kiittää ja kuittaa tältä erää. Lähen hankkiutumaan flunssasta eroon ja katon saanko taiottua itteni sinne Roodokselle asti. Tämä ei jää tähän!

Olympos ja ongelmia

Olen ollut nyt täällä Kreikassa viikon verran. Oon viihtyny tosi hyvin, täällä on lämmintä ja kaunista ja ihanaa! Mutta onhan tämä ollu melko erikoista ja mielenkiintosta välillä. Tai oikeastaan joka päivä. Oikeastaan melkein koko ajan.

No, kunhan asetuin tänne majataloon eli Limanakiin, niin pääsi tutustumaan muihin vaihto-opiskelijoihin. Täytyy kyllä sanoa, että on aivan mahtavaa porukkaa! Kaikkien kanssa tulee hyvin toimeen, ja muutama potentiaalinen sydänystävän alkukin on löytynyt joukosta :) Vietämme paljon aikaa yhdessä, koko porukalla tai pienemmissä porukoissa, mutta mitään pieniä inside-piirejä ei ole (ainakaan vielä) syntynyt.

Viime sunnuntaina vuokrasimme sitten porukalla autot käyttöömme ja lähdimme vähän kiertelemään Lesbojen saarta. Vuokrattiin kaks minibussia ja yks tavallinen pikku Fiiatti, ja koska tosi harvalla on ajokortti ja vielä harvempi on koskaa ajanu isommilla autoilla, niin sain kunnian toimia toisen minibussin kakkoskuskina. Ensin huristelimme saaren eteläosaan isolle biitsille, jossa poltin taas monta mukavaa ruuminosaa, ja sitten lähdimme kohti Olympos-vuoria. Oli fiksua toimia kakkoskuskin virassa, koska hyppäsin tässä vaiheessa rattiin ja pääsin ajelemaan vuorille! SIIS OIKEASTI, OLYMPOS-VUORILLE! Maisemat olivat joka paikassa älyttömän upeita, mutta kun kapusimme pieniä, mutkittelevia, kapeita sorateitä ylös vuoristoon, niin siellä sitä vasta kaunista oli! Ite en kuvia ottanu, mutta pakko kyllä varastaa jonku kamerasta itelle muistoja, niin mielettömän kaunista siellä oli. Aurinkokin juuri alkoi laskemaan ja värjäsi taivaan punaiseksi, ja pienet mutkittelevat tiet toivat omaa tunnelmaa matkustamiseen. Eikä siellä kapeilla teillä mitään kaiteita tai aitoja ole, vieressä oli suora pudotus vuorelta alas, joten tietä sai kyllä tuijottaa melko intensiivisesti.

Pysähdyimme vuorilla hetkeksi ottamaan valokuvia (kiitos kamerani muistikortille, joka oli jäänyt tietokoneeseen) kun kaksi kreikkalaista miestä ratsasti meidän ohitsemme. No ne sitten pysähtyivät siihen, ja vaikka eivät puhuneet englantia sanaakaan, niin houkuttelivat meitä hevosten selkään. Minun lisäkseni ainoastaan yksi turkkilainen vaihtari halusi ratsastaa, muut tyytyivät nauramaan vierestä ja ottamaan valokuvia. Sen turkkilaisen meno oli paikkapaikoin vähän hulvatonta, mutta mun meno varmaan näytti aika tylsältä ku hallitsin sen hevosen :D Ratsastuksen jälkeen tarjosimme hevosen omistajalle rahaa, mutta hän ei halunnut ottaa sitä vastaan. Tämä kertoo todella hyvin siitä, kuinka ystävällisiä ja avoimia paikalliset asukkaat ovat!

Sunnuntain reissu oli kyllä ikimuistoinen. Tämä voittaa jopa Egyptin!! Jossa kävin viiskytneljä vuotta sitten, mutta kuitenkin.

No, sitten meillä alkoi kreikankielen kurssi yliopistolla. No ei hitto tätä hommaa... Miten tuosta siansaksasta pitäs saaha mitään selkoa, ku kirjaimetki on ties ja vaikka minkälaisia!! Sen lisäksi, että saa opetella piirtämään ja lausumaan jotain fakin kolmioita ja sigmoja, nii normaalikirjaimetki lausutaan ties ja vaikka miten! Esimerkiksi y, u, i, h, oi, ei ja olikohan vielä muitakin... Ne kaikki lausutaan iinä. P lausutaan r, v lausutaan n ja tämä lista jatkuu (lähes) loputtomiin. Tunneilla edetään aivan sairaan vauhdikkaasti ja kotitehtäviä annetaan viistoista kiloa päivässä. Opettaja vaatii meitä muistamaan kaiken heti kerralla ja suurin osa opiskelijoista on aivan Sak Noel - Watta fak. Mutta joo, eiköhän se tästä! Meikällä on motivaatio huipussaan ja en valita muusta, ku liian nopeasta etenemisestä, joten eiköhän tässä kymmenessä kuukaudessa ehi oppia kreikankielen perusteet. Jos en ehi oppia, nii pitäkööt perkele kielensä.

Ja siinä kai se viikko onki hurahtanu. Koulussa, läksyjä tehessä, biitsillä ollessa, uidessa, shoppaillessa... Normisettiä. Lämmintä piisaa ja biitsillä valuu hiki ihan norona, vaikka istus vaa paikallaan. Sanosin jo tätä liian kuumaksi. Mutta tänä aamuna taivas oli ihan pilvessä ainakin tunnin ajan (muuten en oo nähny ainoatakaan pilveä mailla halmeilla), joten ehkäpä jonakin päivänä saattais jopa sataa! Mutta vain yhtenä, kiitos.

Ja joo, toissapäivänä oli yhellä vaihtarilla synttärit, joten porukkahan alko kännäämään ja kun tultiin keskustasta takasi majatalolle, niin kaikki lähti biitsille juhlimaan. Ite istuin vaan terassilla feispuukissa ja lirkuttelin mun babygirlille (<3), kunnes sitten aamuyöstä piipahdin rannalla noin 1,5 tunnin ajan. Join siellä yhen kaljan, jotaki hengailin, totesin että on aika riehakas meno, ja sitte mentiinkin jo nukkumaan. No, tämän aamun lehissä etusivulla: turistiporukka riehui rannalla, rikkoi katulamppuja, käänsi veneen ylösalaisin, sytytti roskiksen tuleen... Jeah, mahtavaa :) Myös radiossa on uutisoitu kauheasti tätä "vandalismia" josta sataman työntekijät ovat joutuneet kärsimään. Tosiasiassa yks vaihtari rikkoi vahingossa yhen katulampun, ja kyllähän sinne rannalle jäi lasinsiruja ja pulloja, yks meinasi varastaa veneen... Mutta mitään muuta siellä ei oo touhuttu. Nyt on poliisitutkinta käynnissä ja jotain muuta ihme moskaa. Yliopistolla professorit piti meille kauhean puhuttelun ja ne oli tosi raivona, me ei kuulemma kunnioiteta niiden maata ja mitä lie... Mutta mullapa ei paljo ilme värähtäny, koska ite en tehny mittään. Ja ku menin rannalle, nii se lamppu oli jo menny rikki, ja yritin sanoa porukalle että ei ei nyt rauhottukkaa, vaan eipä paljo järkipuhe uppoa jos promilleja on muutama veressä. Joka tapauksessa ihmeen ison haloon ovat nostaneet jostain tosi pienestä, koska ei siellä mitään veneitä oltu käännelty eikä sytytelty mitään tuleen. Hohhoi..

No eipä siitä sen enempää. Meikä alkaa nyt keskittymään läksyihin (aah ihanaa i can't wait) ja lähtee sitte tanssitunnille kauheasti opetellemaan kreikkalaisia kansantansseja ^___^

P.S. Oon polttanu selkäni jo kolmeen otteeseen viikon aikana. Lisäksi ekana päivänä tulleet järettömän rumat ja vahvat rusketusrajat jaloissa ei oo tasottuneet ollenkaan. Ne tuli mun lyhyistä farkkushortseita. Näitä ku kattoo, nii tulee mieleen vaan stay up -sukat ja tulee jotenki likanen olo. Biitsilläki ku kävelen bikineissä, nii kaverit kiusaa ku näyttää nii pöljältä. Mutta jospa tuo kymmenessä kuukauvessa tasottus. Jos ei tasotu nii oon sitte dirty-legs-Heli koko loppuelämäni ajan.