Liibalaaba

No nyt täällä on oltu jo kohta 4 viikkoa. Aika on menny kyllä melko nopiaa. Paljo mittää ei oo tapahtunu, mutta silti on tapahtunu kaikkea.

Koulun retkillä on reissattu pitkin poikin saarta. On nähty kivettyny mettä, museo jossa kivettyneitä puunpalasia, 100 vuotta vanha oliiviöljytehdas... Ja super kaunis Molivoksen kaupunki. On nähty myös vuoria, laaksoja, puita ja pensaita, aurinkoa ja pilviä, ötököitä ja lintuja ja muita jänniä juttuja.

Tällä viikolla järkytyin, kun tajusin ekaa kertaa, mitä noi perkeleen isot ja rumat ötökät on. Niitä ilmestyy aina välillä lähistölle, jolloin meikä ottaa hatkat nii nopiaa, ettei tosikaan. Yks aamu tommonen ötökkä oli kämppiksen sängyssä ja ei hitto sitä kiljumisen määrää. Huudettiin pojat apuun ja lopulta selvittiin siitäkin sitten hengissä. Mut noi on siis tommosia perkeleen isoja (6-7cm) tummia ötököitä, jotka ossaa lentääkkin. Kaikki on sit sanonu, että se on "cockroach" ja meikä on sanonu, että emmä tiiä mikä se on. No viimeksi ko tommonen ötökkä koitti hypätä mun niskaan tässä pihalla, niin laitettiin google translatoriin toi cockroach. Siin vaiheessa ku luin sen suomennoksen, nii olin pakata laukkuni. Torakoita. Kiva. Lentäviä. Miks ne osaa lentää? Tää on nii epäreilua ihmiskuntaa kohtaan! Onneks en oo nähny niitä nyt kahteen päivään. Nii ja yks ilta en meinannu päästä ees kotia ku yks torakka seikkaili ulko-oven eessä. Siis tää on niin kauheeta välillä.

No, onneksi torakoiden vastapainoksi näin tänään kolibrin! En oo koskaan nähny semmosta livenä, mutta nyt näin. Ei hitto olin onnessaan. Oon aina tykänny näistä linnuista, koska ne on jotenki niin ihmeellisiä ja kauniita. Ja onhan toi kolibri-tatuointiki ollu tuossa olkapäässä jo sen 6 vuotta. Nyt näin semmosen ihan omin silmin :) Päivän piristys!

Muuten täällä on seikkailtu normaaliin tapaan. Arki alkaa rullata, ilmeisestikin, kun päivät vaan lipuu ohitse. Koulussa on aivan pirusti hommaa ja niskaan iski joku maailman kauhein kreikkalainen flunssa, nii eipä tässä oo muuta ku maattu kuolleena pari päivää. En mee huomenna kouluun, että ehtisin parantua kunnolla, nii kyllä kai mä tipun kokonaan kelkasta. Vaan eipä maha mittään. Opiskelen ite tätä kieltä sitte ku joudan.

Vielä olis viikko jälellä täällä Lesbojen saarella. Sit edessä muutto Roodokselle, opiskelemaan varhaiskasvatusta ja koulutussuunnittelua yheksäksi kuukaudeksi. En oo saanu mittään tietoa liittyen mun opintoihin. Yliopistonhan olis pitäny tarjota mulle ilmainen opiskelija-asunto, mutta en tiiä vieläkkään missä tuun asumaan. Oon täällä Mytilenellä kyselly yheltä professorilta, joka on vastuussa vaihto-opiskelijoista, että voisko se antaa mulle jotain infoa siitä Roodoksen päästä... Mut ei sekään tiiä mitään. Se ei tiiä, kuka siellä on vastuussa vaihtareista. Se ei tiiä millon mun opinnot alkaa. Se ei tiiä kurssitarjontaa, ei mitään. Mutta sen se tiesi kertoa, etten tuu saamaan sitä ilmasta opiskelija-asuntoa!

Tilanne on nyt siis se, etten tiiä miten meen Roodokselle, millon, missä asun, missä mun yliopisto on, millon mun opinnot alkaa, minne mun pitää siellä ees mennä, kuka auttaa mua kurssien valinnassa ja alkuun pääsemisessä... Mutta tiiättekö mitä? Mua ei ressaa ollenkaan :) Tää kreikkalainen elämäntyyli on imeytyny muhun aika hyvin, sillä täällä ei paljo jakseta ressata mistään. Jos ei tiiä, missä asuu ens viikolla, nii mitä tuota murehtimaan. Kyllä kai se viimestään ens viikolla selviää! Tai jos ei ens viikolla nii ehkä sitä seuraavalla. Ei se ainakaan tämän päivän murhe ole. Mutta yhtä asiaa en oo oppinu, nimittäin ottamaan rennosti koulun kans. Muut täällä ryyppää, lintsaa koulusta rapulan takia, ryyppää lissää, kopioi läksyt kaikilta muilta (yleensä minulta) jne. mut meikä vaa koittaa opiskella niin paljo ku jaksaa. Ja ei hitto että ressasin ekaa koetta aivan hulluna! En saanu yöllä oikee nukuttua, ku olin nii paineissani. Ja kaiken lisäksi en saanu kokeesta nii hyvää tulosta, mitä olisin halunnu, nii sekös vasta alko vituttaan. Sen jälkee oon opiskellu entistäki enemmän, mut nytkö on sairaana nii ei todellakaa pysty keskittymään mihinkää kreikkalaisiin aakkosiin tai niitten omituiseen kielioppiin. Pitäkööt edelleenki kielensä perkele.

Joo. Eipä tänne muuta. Hyviä ilmoja piisaa ja kivoja ihmisiä. Viikon päästä sitä joutuu hyvästelemään nää kaikki muut vaihtarit ja lähtemään sinne Roodokselle yksin. Toisaalta on kiva, ettei lyöttäydy vaan muiden vaihto-opiskelijoiden kylkeen. Tutustuu paremmin paikallisiin ku lähtee vaan yksinään huiteleen maailmalle. Ja kyllä noita voi mennä moikkaamaan, jos ikävä tulee. Parasta tässä syyskuussa onki ollu just nää ihmiset, sillä nyt sitä on saanu kavereita ympäri Eurooppaa :) Sitte ku palaa Suomeen takasi, ja jos haluaa lähtä vaikka Amsterdamiin tai Pariisiin tai Berliiniin lomalle, nii yöpaikka on jo valmiina! Tukikohtia löytyy myös Espanjasta, Turkista, Slovakiasta, Puolasta... Muitten luo en ehkä jaksa mennä. Ja ehkä joku hullu hyvällä tuurilla haluais tulla käymään jopa Suomessaki! Ken tietää.

Heli kiittää ja kuittaa tältä erää. Lähen hankkiutumaan flunssasta eroon ja katon saanko taiottua itteni sinne Roodokselle asti. Tämä ei jää tähän!