PowerJooga = Kunnon treeniä!

En oo koskaan ennen välittäny joogasta. Ajattelin, että se on joidenki ihme hihhuleiden hommaa, jotka meditoimalla kuvittelee saavuttavansa jonkin korkeimman henkisen tason ja valaistumisen. Tämän jälkeen heitä odottaisi ikuinen mielenrauha, suurin mahdollinen onnellisuus, ja kuolematon sielu. Eikö ne siellä jooga-tunneilla istu aina jalat ristissä, silmät suljettuina ja hymise? Eihän se nyt ainakaan mitään liikuntaa ole. Eikä mitään tavallisen ihmisen hommaa muutenkaan.

Ajatteletko sinäkin samalla tavalla? Oletko koskaan kokeillut käydä jooga-tunnilla? Niin, empä itekään koskaan kokeillut koko joogaa, mutta omistin sen suhteen silti erittäin vahvat (ja negatiiviset) mielipiteet. Nyt voin kuitenkin todeta, että olin väärässä! Voi, kuinka väärässä olinkaan!

Syyskuussa 2012 karkasin tutusta ja turvallisesta Suomesta Kreikkaan. Uusi maa, uusi kulttuuri, uudet ihmiset, uudet kujeet. Syyskuu meni kreikankieltä opiskellessa, mutta kun lokakuussa saavuin "lopulliseen" määränpäähäni Rodokselle, keksin, että alan käymään kuntosalilla. En mä tiiä mistä mä sen keksin, yks kaunis päivä koin vaan semmosen ahaa-elämyksen, että mäpä alan käymään kuntosalilla. Oli jotenkin kauhee hinku päästä tekemään, kokeilemaan, ja etsimään jotain uutta ja jännää sisältöä elämään. Lampsin ekalle kuntosalille minkä löysin, katsastin sen sopivan minulle (ei liian iso, monipuoliset laitteet, läheinen sijainti, puhdas ja siisti) ja siitä se kaikki sitten lähti. Sattumoisin huomasin lukujärjestyksen, jonka mukaan salin yläkerrassa olevassa isossa salissa on myös joogaa ja zumbaa molempia kaksi kertaa viikossa. Pitihän niitäkin sitten mennä kokeilemaan, molempia!

No, zumbahan oli aivan hirveää. Ei mun laji, ei ollenkaan. Siellä heilutaan ja vetkutaan jokkaiseen ilmansuuntaan yhtä aikaa, ja mitään ohjeita ei liikkeistä annettu. Luovutin sen suhteen kahen kokeilukerran jälkeen, mutta jooga taas tuntu just mulle sopivalta!

Rakastuin joogaan heti. Aivan välittömästi. Kaikki ennakkoluuloni joogaa kohtaan karisivat ensimmäisten viiden minuutin aikana, ja nyt oon aivan koukussa koko touhuun. Joogatunnin missaaminen on kauheinta, mitä tavalliseen päivääni (tai siis maanantaihin ja torstaihin) voi sisältyä...! Joogaa on tietenki monenlaista, ja meno voi olla hyvinkin erilaista joogasta riippuen. Meidän salilla pyörii PowerJooga-tunnit, joka on kyllä hehkuttamisen arvosta touhua.

www.last.fm

PowerJooga eroaa muista jooga-muodoista lähinnä siten, että hengitysharjoituksia ja meditoimista (eli sitä hihhuli-touhua) on paljon vähemmän entä joogassa normaalisti. PowerJooga onkin ns. fitness-tyyppistä joogaa, jossa keskitytään venytyksiin, ja sitäkautta tehdään erilaisia asentoja, jotka vaativat myös voimaa ja tasapainoa. Voin kertoa, että jos tunnilla laittaa kaiken peliin, niin homma on oikeasti raskasta ja hiki virtaa... Joskus jos on sattunu väsyttämään tai laiskottamaan, niin oon yrittäny lusmuilla tunnilla, mutta pieni ryhmä ja tiukka opettaja ei anna siihen oikeen mahdollisuutta... Aluksihan se opettaja tuli läpsimään mua käsivarsiin, jalkoihin, persiiseen ja huusi "STRETCH , STRETCH!!!", ja minä siinä yritin niissä asennoissa pysyä raajat tutisten ja hien valuessa otsalta jumppamatolle. Tunnin jälkeen tuntu niinku oisin kasvanu yhtäkkiä viis senttiä lisää pituutta, ja kroppa tuntu aivan mielettömältä (ja väsyneeltä). Ihan mahtava fiilis! Nyt näin muutaman kuukauden reenaamisen jälkeen ei enää tuu tommonen raju fiilis tunnin jälkeen, mutta tulkitsen asian niin, että jotain edistymistä olis tapahtunu, ja siksi tunnin jälkeen ei enää tunnu uudestisyntyneeltä, vaikkakin tosi hyvältä siltikin :)

consciouslifenews.com

En oo koskaan ollu notkea. Oikeastaan oon aina ollu niinku rautakanki, joka on jäätyny lappalaiseen ikiroudassa olevaan lumihankeen jo vuosikausia sitten. Voin nyt tässä yhteydessä myös myöntää, että mä synnyin vähä erilaisena. En puhu nyt niistä kytkösvioista tuolla pääkopassa, vaan mun jaloissa oli jotaki häikkää. Jotku jänteet tahi lihakset tuolla koivissa oli niin lyhyet, etten voinu kävellä normaalisti. Ekat elinvuoteni oon tallannu menemään kantapäät ilmassa, varpasilleen sipsutellen, koska kantapäät ei yksinkertasesti yltäny maahan asti. Lääkärit pelotteli äitiä leikkauksilla, jotka sisälsi jos minkämoisia riskejä, mutta loppujen lopuksi niiltä vältyttiin kun joku fysioterapeutti siellä Lapin synkissä metsissä veivas mun jalat kuntoon. Tästä huolimatta oon aina ollu ihan onneton noiden koipieni kanssa. Sormenpäät yltäny just ja just varpaisiin seisoessa, mutta maahan jos oon ne halunnu nii on saanu jo venytellä hyvän aikaa. Jotenka, jos joku yrittää käyttää väitettä "en mä mihinkään joogatunnille mene ku en oo notkea", niin tuohan on ehkä maailman säälittävin tekosyy. Siellä joogassa nimenomaan venytellään, joka muuten tekee hyvää ihan jokaiselle, vauvasta vaariin!

www.newfarmpoweryoga.com

Jos satut olemaan joku luonnonoikku, joka on notkia ilman kummempia säännöllisiä venyttely-sessioita, niin joogasta nautit varmasti. Siellä on tarjolla monenlaisia asentoja niin rautakangille kuin kuminauhoillekin. Taitavimmat voi vääntyä vaikka mutkalle, ja harjoitella voimaa ja tasapainoa vaativia asentoja. Aloittelijat voi taas keskittyä yksinkertaisimpiin venytyksiin, ja tehä asennot omien taitojen ja oman kropan rajotusten mukaan. Tärkeintä on se, että yrittää parhaansa, muttei pakota itteään mihinkään asentoon, mihin ei taivu (voi tulla sairaslomista aika pitkiä...) Ja kyllä varmaan jokaisen täytyy myöntää, että nää über-asennot näyttää tosi hienoilta, ja kuinka äärettömän mahtavaa olis osata tehä ne ite! :)

www.yogasingapore.net

Entäs sitten se joogan hihhuli-puoli? Vaikka ite en oo koskaan uskonu mihinkään sisäisen mielenrauhan löytymiseen, on mun näkemykset tästäki muuttunu. Tarkastelen tätä asiaa ehkä myöhemmin jossain tulevassa blogi-päivityksessäni, mutta totean tähän väliin lyhyen ytimekkäästi, että jooga rauhoittaa mieltä. Syy siihen on hyvin yksinkertainen: rauhallinen musiikki taustalla ja 100% keskittyminen omaan kehoon rauhoittaa mieltä väistämättä. Keho ja mieli toimivat kuitenkin yhdessä: hyvä kehollinen olo tuo yleensä myös hyvää mieltä. Venyttely tuo helpotusta kireille lihaksille ja rentouttaa niitä, jolloin hyvä ja rentoutunut fiilis tuntuu varmasti, sekä pään sisällä että kropassa. Empä siis ihmettelisi, vaikka joku löytäisikin sisäisen mielenrauhansa joogan avulla! Itse vielä jatkan sen etsimistä.

www.lucilleroberts.com

Mainitsemaani hihhuli-touhuun liittyy myös meditointi ja hengitysharjoitukset. Meditoinnista en ala kommentoimaan kauheasti, koska sitä PowerJoogassa ei juurikaan ole. Pari kertaa opettaja on käskeny sulkea silmät ja miettiä pelkästään "om om om", mutta arvatkaa vaan mitä mun päässä tässä vaiheessa liikkuu..? "Noniin, ajattele nyt vaan omm omm ommmm. Älä ajattele mitään muuta. Prkl ajattelen koko ajan muuta! Noniin ommmmmm...mikä toi ääni oli? Jännitänkö mä mun polvea? Mullon nälkä. Pitäsköhän kattoo tänään jakso Gossip Girliä." ja niin edelleen. Jätän meditoimishommat suosiolla sellaisille, jotka siitä on kiinnostuneet ja sen hallitsee. Vaikka ei nämä hyminätouhut kiinnostaiskaan, niin ainakin PowerJoogassa tätä on tehty hyvin vähän, ja parin minuutin hiljaisuus tunnin loppupuolella antaa hyvin tilaa omille ajatuksille. Vaikka en osaisikaan ajatella ommeja, niin voin ajatella omiani.

Meditoiminen PowerJoogassa on melkeempä unohdettu, mutta hengittämisharjoitukset ovat keskeisessä osassa. Hengittämis-asiat on kuviossa kuitenkin koko tunnin ajan, siis yhtä aikaa liikkeitä suorittaessa, jolloin niistä tulee myös luontainen osa venyttelyä ja asentojen suorittamista. Hengittämisharjoituksilla pyritään oikeanlaisen hengitystavan oppimiseen, sillä (kuten varmaan on turha edes mainita) hengittäminen on äärimmäisen tärkeä osa elämää. Tiesitkö, että on myös mahdollista hengittää väärin? Varsinkin liikuntaa harrastavilla, liikuntamuodosta riippumatta, oikeanlainen hengittäminen on todella tärkeää treenin sujumisen kannalta. Joogassa harjoitellaan hengittämään oikealla tavalla; syvään ja palleaa käyttämällä. Näin varmistetaan paras mahdollinen hapen saanti, joka on lihaksille sanoinkuvaamattoman tärkeää. PowerJoogassa tunnin lopussa ollaan myös tehty 10-15 minuuttia pelkkiä hengitysharjoituksia, jolloin tämä toimii ikäänkuin 'loppuverryttelynä'. Välissä myös venytellään vähän, mutta pääpaino on hengittämisessä ja siihen keskittymisessä. Erilaisilla harjoituksilla vahvistetaan myös syviä lihaksia (mm. syvät vatsalihakset), ja vaikka voikin kuulostaa hassulta, niin yhdenkin hengitysharjoituksen loppupuolella mulla alkaa aina kroppa väsyä, eli kyllä siellä väkisinkin lihakset joutuu töihin! :) Syvään hengittäminen myös rentouttaa, sekä lihaksia että mieltä, joten joogatunti saa rauhallisen lopetuksen. Harjoitusten myötä ehkäpä oikea hengitystapa muuttuu automaattiseksi, siis tiedostamattomaksi, jolloin tulee hengitettyä oikein aina ja kaikkialla. Erityisesti korostaisin hengittämisen merkitystä liikuntaa harrastaessa, mutta väitän, että oikein hengittäminen vaikka tietokoneellakin no-lifettäessä ei oisi ainakaan pahasta.

Yksi pikku ongelma tässä PowerJoogassa kyllä on, nimittäin en tiedä miten sitä on Suomessa tarjolla. Google ei löytänyt aiheesta suomen kielellä paljon mitään. Voi olla, että "voimajooga" on juurikin tätä hehkuttamaani PowerJoogaa siellä kotomaassa, mutta sitten taas googlen kautta löysin jonkin määritelmän voimajoogalle, joka ei ihan PowerJoogaan istunut. Tietääkö joku mahdollisesti tästä asiasta enemmän? Mitä joogaa ite harrastat tai oot kokeillut? Minkälaisia kokemuksia sulla on?

Laitan tähän vielä joitain linkkejä, joista voi kiinnostuneet lukea lisää PowerJoogasta ja joogasta ylipäänsäkkin. Lopuksi suosittelen vielä ihan jokaista kokeilemaan joogaa, koskee siis MYÖS SINUA!

http://yoga.about.com/od/poweryoga/a/power.htm
http://www.poweryoga.com/aboutyoga/aboutpy.php
http://www.himalaja.fi/jooga.htm

Tässä huikea taidonnäyte siitä, mitä PowerJooga voi tarjota :)
http://www.youtube.com/watch?v=gozvsDUJyLE

PowerJoogaa voi yhdistellä luovasti myös muihin lajeihin, tässäpä esimerkiksi tanssiin!
http://www.youtube.com/watch?v=UnfUQxky1lU

Tilannekatsaus

5 kuukautta reeniä takana. Kropasta löytyy uusia mielenkiintosia lihaksia. Siis lihaksia, joita mullei oo ollu koskaan ennen! Tai siis toki ne on aina ollu olemassa, mutta en oo tiedostanu saatika silmillä nähny niiden olemassaoloa. Jännää! Tietää ainakin, että jotain on tullu tehtyä oikein siellä salilla. Positiiviset tulokset antaa taas lisää virtaa jatkaa eteenpäin, ja motivaatio pysyy yllä! :)

Täytyy kyllä rehellisesti myöntää, ettei se reenaaminen aina niin maailman ihaninta ole. Joskus väsyttää, laiskottaa, tai ottaa aivoon ja kovasti, mutta siitäkin huolimatta raahaan sen ahterini tunnollisesti salille sen kuus kertaa viikossa. Kahtena päivänä käyn joogassa, joten salireenejä tulee neljä viikkoa kohden. Mutta se kyllä täytyy sanoa, että yleensä se treenaaminen on kuitenki loppujen lopuksi aina mukavaa, vaikka ensin ärsyttäisikin lähteä liikkeelle. Varsinkin jos ottaa pattiin ja tekee mieli hypätä sillalta alas, niin paineet saa purettua positiivisesti salitreeniin, jonka jälkeen ei enää ota kaaliin, ei yhtään! Salilla sen henkisen raivon saa kätevästi muutettua fyysiseksi 'raivoksi', enkä nyt tarkota että siellä salilla tarvii riehua, vaan ihan tavallinen tiukka treeni auttaa pääsemään eroon siitä henkisestä helvetistä. Salilla painoja nostellessa ja sarjoja tehessä pitää koko ajan keskittyä itse liikkeeseen, että se tulee suoritettua oikein, ja miettiä käyttämiään painoja sekä toistojen ja sarjojen lukumäärää... Joutuu siis keskittymään kunnolla itse treeniin, jolloinka maalliset murheet unohtuu ja mieli paranee! :) Jooga tekee saman homman, mutta ei niinkään pura paineita, vaan enemmänkin rentouttaa ja rauhoittaa mielen. Tunnilta lähtee aina ihan eri fiiliksellä mitä oli tullessaan. Jotenka siis, vaikka aluksi laiskottaisi/väsyttäisi/ärsyttäisi lähteä treenaamaan, niin kyllä sitä kannattaa kuitenkin aina lähteä, ei se ole kuin vaan hyväksi! :)

Laittelempa tähän taas tuoreita kuvia. Ikävä kyllä lihakset kasvaa tuhottoman hitaasti, mutta kyllä sitä näin viiden kuukauden jälkeen yhtäkkiä huomaakin, että mikäs hemmetti toi tossa on, en oo ennen omistanu? Ka, sehän on lihas! Pieni, mutta se lasketaan kuitenkin! Lisää treeniä vaan ja katotaan miten kehitys jatkuu :)

                 

Reidessä näkyvät mustelmat sain lenkkipolulta, kun koira hyökkäs päälle ja alko 'puremaan' jalkaa... Tilanne oli hyvin mielenkiintoinen, ite kun normaalisti vaan hölkkäsin menemään, niin yhtäkkiä tämmönen saksanpaimenkoiran ja minkä-lien risteytys hyppää pusikosta ja käy kiinni. Mutta eipä tuo onneksi oikeasti purru, kuhan uhkaili näykkimällä, ja omistaja ilmesty pian paikalle repimään sen koiransa muualle mun koivesta. Että tämmöstä täällä Kreikassa :))))

Otin myös nyt ekan selkäpuolen kuvan, ja samalla tajusin kuinka tyhmä oon ollu, ku en salitreeniä alottaessa sillon 5kk sitten kuvannu kunnolla kroppaani... Tää siis on ihan eka kuva selästä, joten en voi verrata sitä mihinkään, ja näin ollen kehitystä on vähän vaikea tarkastella. Sen kuitenki osaan sanoa, että eipä mulla oo ennen yhtään mitään lihaksia pystyny erottamaan selästä, joten on kuitenki jotaki kehitystä havaittavissa!

Ja nyt samalla kun tilasin taas lisää proteiinia, niin päätin ottaa testiksi purkin BCAA:ta ja glutamiinia. Tarkastella vähän huomaanko mitään hyötyä näiden käyttämisestä, tai saanko edes mitään placebo-vaikutusta...:P Tää kyseinen proteiini mitä tilasin (kuva alla) on kyllä hehkuttamisen arvosta tavaraa, se nimittäin maistuu taivaallisen hyvältä! Itse tilasin suklaanmakuisena, mutta oon maistellut myös vaniljana samaa brändiä, ja on muuten hyvää. Koostumukseltaan on vähän 'paksumpaa', eli jos tämän sekottaa maitoon niin maku muistuttaa lähinnä ihanaa suklaapirtelöä :P Eikä pölise kauheena purkista lappaessa (toisin kuin edellinen protsku mitä mulla oli...) eikä vaahtoudu kauheena. Ravintoarvoltaan ja hintaluokaltaan näytti pyörivän samoissa luokissa ku muutki perus-protskut. Sitä kyllä en tiiä, saako tätä tavaraa Suomesta, luulis et jostain löytyy jos joku haluaa kokeilla!

Glutamiinin ja BCAA:n tilasin lähinnä sen takia, kun luin niiden vaikutuksista netin ihmeellistä maailmaa tutkiessani, ja ajattelin että näistä vois olla mulle hyötyä. Nyt oon näitä lappanu naamaan pari-kolme viikkoa seuraavanlaisesti: BCAA:ta heti aamulla 5g, ja glutamiinia & BCAA:ta molempia 5g sekä ennen että jälkeen treenin. BCAA:n tarkotus on ehkäistä kataboliaa, jonka vuoksi oon heittäny sitä naamariin heti aamulla herättyäni. Glutamiini toimii samalla linjalla (auttaa säilyttämään anabolisen tilan, ehkäisee proteiinin katoa ja lihasten hajoamista), mutta sen sanotaan myös nopeuttavan aineenvaihduntaa.

Tietenkin omalla henkilökohtaisella yksilöllisellä tasolla on vaikea todistaa toimiiko nämä tavarat vaiko ei. Uskon kuitenkin vahvasti siihen, että ei näistä haittaakaan ole, ja jos kerran nämä on kehittämällä kehitetty treenaajia varten ja tutkittu näiden vaikutusta, niin luotan siihen (ainakin osittain). Itestä kuitenkin tuntuu, että viimeisten parin viikon ajan salitreeni on tuntunu luistavan astetta paremmin. On jotenkin energisempi olo, treeni kulkee reippaammin, ja voi tehä tiukempaa settiä, joka sitten tuntuu kivasti seuraavana päivänä kropassa :) Voimat ei lopu tunnin salitreenin aikana kesken, vaikka tietenkin loppua kohden lihakset alkaa aina väsymään (niinku kuuluukin). Ennen kuitenkin saattoi tuntua jo puolen tunnin jälkeen siltä, että huh huh alkaa piisaamaan tälle päivää, ja loput puol tuntia piti puoliväkisin vääntää sarjoja, mutta nyt tunnin treeni hurahtaa ku siivillä ja kelloa ei muista paljoa ees vilkuilla! Väittäisin siis, että omalla kohdallani BCAA ja glutamiini on tuonu lisää virtaa treeniin, jolloin on mahdollista tehä rankempaa settiä, jolloin lihakset kuormittuu enemmän, jolloin (ruokavalion ollessa kunnossa) lihakset pääsee kehittymään tehokkaammin. Eiku vaa tuloksia odotellessa!

Mutta eiköhän tässä ollu taas tilannekatsausta kerrakseen. Mainittakoon vielä sen verran, että ongelmiakin on matkan varrelle mahtunut, lähinnä pohkeiden ja oikeanlaisen syömisen suhteen. Pohkeet mulla on ollu jo pidemmän aikaa jumissa, ja niihin on sattunu joka päivä. Toki lihaskipu kertoo siitä, että siellä tapahtuu kehittymistä, mutta ei se nyt ole hyväksikään jos pohkeet on kipeät joka päivä. Eipä ne pääse palautumaan/levähtämään ollenkaan, jos niihin kerta sattuu joka päivä ihan jo kävellessäkin. Jalkapäiviä mulla on viikossa kaks, jonka lisäksi käyn hölkkäämässä/juoksemassa 3-4 krt/vko, ja joogassa (2krt/vko) voimakkaat venytykset rasittaa myös pohkeita, joten kyllähän tuosta voi laskeakin, ettei ne paljo oo lepoa saanu. Sen takia pidin nyt jopa neljän päivän (!) tauon lenkkipolulta, ja joka ilta leffoja katellessani hieroin pohkeitani rakkaudella ja intohimolla... Ja tämä kyllä autto heti, ei oo sattunu pohkeisiin nyt pariin päivään, joten katotaan mitä tapahtuu kun palaan tonne (vaarallisille koirien täyttämille) lenkkipoluille :P
Syömisen suhteen ei oo muuten ongelmaa, mutta ISO ongelma on herkkujen kanssa. En tajua miksi, mutta mulla on aivan hirvee makeanhimo joka päivä, monta kertaa päivässä. Itsekuri näyttää olevan nollassa, jos ei jopa miinuksen puolella, joten kaikenlaista herkkua tulee työnnettyä turpaan aivan aivan liikaa. Koitan taistella tätä vastaan koko ajan, joten toivottavasti saan nyt herkuttelut pikkuhiljaa kuriin... Mietityttää vaan se ajatus, että missäköhän kunnossa (lähinnä rasvaprosentin suhteen) olisin, jos olisin jättäny kaikki suklaat, leivokset, jäätelöt, piirakat sun muut popsimatta...:/

Mutta sokerihiiri kiittää ja kuittaa tältä osin. Kommentteja voi viskoa tulemaan, varsinki jos ootte omalla kohalla huomanneet BCAA:n ja/tai glutamiinin vaikutuksia treenaukseen tai tuloksiin, niin niitä olis kiva kuulla! :)