Long time no see

Long time no see!

Emminä mittää blogia oo joutanu kirjottaan, ku on pitäny tapella kreikkalaisten idioottien järjestelmien ja ihmisten kans.

No niin, nyt täällä reikassa on oltu kaks kuukautta. Vielä kaheksan jäljellä. Miinus kolmen viikon joululoma Suomeen ja viikon loma Pariisiin. Joo, tiedän, "kuka helkkari nyt Kreikasta tulee Suomeen lomalle???" No minä. Koska mulla on ihania ihmisiä Suomessa, joista en halua pysyä koko kymmentä kuukautta yhteen putkeen erossa. Plus haluan lumilautailemaan. Pariisiin nyt meen muuten vaan laajentamaan reviiriäni.

Mutta vaikka kaks kuukautta on jo takana, niin tuntuu, etta oisin tullu tänne vasta pari viikkoa sitten. Samaan aikaan tuntuu myös siltä, että jokkai täällä on asuttu ikuisuus. Hassu tunne. Mutta kotia ei oo vieläkkään ikävä, ei pätkän vertaa! Yhessä välissä iski Oulu-ikävä, kun katoin kaupunkielämää-videon juutuubista, mut sekin mielenhäiriö haihtui onneksi äkkiä pois. Miiaa on ikävä, ja Colibria, edelleen. Antaisin puoli valtakuntaa jos vaan pääsisin ajamaan mun autolla ja luukuttaan biisejä vähäksi aikaa. Ei hemmetti, niin idioottia kuin se onkin, nii kaipaan mun ihanaa amiselämää ja mun ihanaa paska-autoa ja mun ihania autoihmisiä... Nimittäin se on elämäntapa, ei vain harrastus. Ja mun koko elämä muuttu täysin sinä päivänä, ku astuin jalallani Kreikkaan. Toki tää kokemus on kultaakin arvokkaampi, enkä vaihtais päivääkään pois mitä oon täällä viettäny, mut kyl mun suomi-elämässä oli niin paljon eri elementtejä, jotka haluun säilyttää itelläni. Ja tää autopelleily on ehottomasti ensimmäinen asia niistä. Heti pyykkikoneen jälkeen.

Jumalauta mä asun siellä hallilla (=autotallissa) ku tuun täältä takas. Nukun Colibrin takapenkillä ja keitän aamupuuroni kuuman moottorin päällä kattilassa, että saan kaikki vuoden aikana menetetyt amishetkeni kurottua sit takas kiinni. Istutan Miian siihen etupenkille, nii saan sitäki katella sit päivät pitkät. Teippaan sen suun kiinni, jos se meinaa jottain vikistä. Ja pesen Colibrin kuus kertaa putkeen ja vahaan viistoista. Ah <3

Joo, mutta takas Kreikkaan. Täällä ei toimi oikeen mikään. Vessanpöntöt on onneksi tähän mennessä toiminu joka kerta, mut ei sinne tosiaan paperia saa nakata. Mut en kyl ihmettele yhtään miks Kreikalla on 390 miljardia velkaa. Ei nää ihmiset vaa osaa hoitaa asioitaan!
Yliopistolla ensinki lokakuun alussa mun piti valita kurssit, mitä haluan opiskella. Kaikki kurssit on kreikaksi, joten sit mun piti mennä jokaiselle luennolle tapaamaan professoria, et voin sopia sen kanssa kurssin suorittamisesta englanniksi. Kuulostaa simppeliltä, eikö? No eipä ole!
Ensinnäkin professorit lakkoili, koska Ateenassa keksittiin, ettei niille oo varaa maksaa palkkaa. Mut pitää silti töitä tehä. Mut siitä ei vaa makseta. Joo, ymmärrän, lakkoilisin itekkin. Vaan opiskelijan näkökulmasta onhan tämä niin prkleen mahtavaa.

Kuukausi siinä meniki, et sain kaikki professorit metästettyä. Neljältä kurssilta mulle sanottiin, että joo et sää voi tätä suorittaa englanniksi ku en mä puhu paljo englantia. Justiin, no piä mahtava kreikkalainen kurssis sitte stna. Syön mielummin vaikka banaania ku opiskelen jotain.... Okei, nyt alkaa meneen liian angstiksi nii vaihetaampas näkökulmaa.

Täällä on lämmintä! Marraskuu ja tänään +30, kelepaa :) Enkö jo kyllästy auringonpaisteeseen ja helteeseen? En, koska kyl täällä on jo syksy ja sattaa ainaki kerran viikossa. Mut joka viikko ei kuitenkaan tarvi sateenvarjoa.

Muutaman kaverinki oon täältä onkinu, mut aika vaikiaa niitten hankkiminen on. Yleisesti ottaen kreikkalaiset näyttää olevan melko arkoja ton englanninkielen käytön suhteen, ja monet puhuu vain vähän englantia. Vaikia olla ystäviä, jos ei oo yhteistä kieltä. Mut on kai tässä vielä aikaa metästää niitä.

Mun jooga-ope on mun paras kaveri, se on aivan huippu. Rakastan joogaa. Emminä niihin mihinkään asentoihin taivu, mut yrittäminen on tärkeintä ja kroppa tuntuu tosi hyvälle aina tunnin päätteeksi. Sit se joogaope on nii äkänen emäntä, että ihana nähä täällä ainaki yks tomera ihminen, joka laittaa hommat tapahtumaan. Se kuulkaas tulee läpsimään joka puolelle kehoa ja huutaa korvaan että STRETCH, STRETCH!! Sit se läpsii persettä ja huutaa että THIS INSIDEEEE!!! Tuleepahan treenattua! Mutta samaan aikaan se on hurjan kannustava, ja antaa positiivista palautetta heti, ku tekee ees jotain oikein. Ah mikä nainen, siin on mun idoli! Joogaopen pitäs johtaa koko Kreikkaa nii ei olis velkaa ollenkaan, sanokaa mun sanoneen.

Muutenki tää Kreikka on ihan oma maailmansa. Kellään ei oo kiirettä minnekkään. Jos ei jaksa tulla paikalle, nii ei tarvi. Eikä siitä tarvi ilmottaakkaan, jos ei jaksa. Kreikkalaisilla on myös oma aikakäsityksensä, esim "tavataan klo 1:20 Mäkkärillä" tarkottaa, että "tuun sinne ehkä hyvällä tuurilla klo 1:45". Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan, vaikka puhutaankin aamuyöstä.

Vaikka tää onkin melkeen niinku Suomen ja suomalaisuuden vastakohta, nii rakastan tätä. Tuntuu jotenki, et tää istuu mulle ku nyrkki silmään, vaikken vielä ookkaan täysin perillä tästä elämäntyylistä. Mut sen tiiän, et Suomessa on tosi monet asiat liian kireitä ja jännittyneitä. Ja tarkotan siis lähinnä ihmisten asenteita ja ajatuksia erilaisia asioita kohtaan. Kaikkialle kävellään tukka putkella ja suu viivana, mutta onhan se tietenki totista puuhaa jos repii ressiä kaikesta ja keksii sitä vielä oikeen keksimällä lisääkin. Relax, take it easy! Kyse on maailmankatsomuksesta ja arvokäsityksistä, joita on tosi vaikee koittaa selittää sanallisesti tahi kirjottaa blogiin, mut ehkä palaan tähän asiaan myöhemmin, kun keksin jotain yksityiskohtaisempaa kerrottavaa.

Mut sit tää kreikankieli... Samaan aikaan se on sekä pain-in-my-ass, että mä myös rakastan sitä. Viimisen kuukauden aikana en oo oppinu paljoakaan uutta, koska oon koittanu opiskella jottain "oikeitaki asioita", mut kyl mä vaan tykkään tästä kielestä. Ehkä eniten merkkaa se puhetyyli, mitä kreikkalaiset käyttää. Suomalaisethan on tunnettuja siitä, ettei "puhu eikä pussaa". Suomalaiset on juroja ja vähäsanaisia. Sen kummemmin ottamatta kantaa kyseisiin väitteisiin, totean vain, että kylhän sitä meinaa nukahtaa, ku kuuntelee jonkun perus jannun selitystä kuluneesta viikosta. Viikonloput on erikseen, koska suomalaiset ossaa ryypätä ja monet pe-la -iltojen tarinat on vähintäänki huvittavia. Mutta siis kreikkalaiset käyttää puhuessaan koko kroppaa asian kertomiseen ja eri äänensävyjä. Joka päivä katon oikeen haltioituneena, kun jotkut kaverukset puhuu keskenään: kädet huitoo silleen et pelkää saavansa turpaan vahingossa, ja ääni seikkailee vähintään yhtä paljo. Siis se on aivan mahtavaa! Kuten tiedetään, nii meikäki joskus innostuu selittämään tarinaa koko kropalla ja muutenki oon välillä niin dramaattinen, niin Suomessahan tää on aivan kummallista. "Tiiäksää sen Helin, se on ihan ihme tyyppi..." Well guess what, täällä saan huitoo ja hoilata nii paljo ko sydän sietää, ja se on aivan normaalia! Tää on semmonen asia, jonka piän tiukasti itelläni ja tuon sen takas Suomeen, luultavasti vielä korostetummassa roolissa mitä aiemmin. Että olkaahan varuillanne tulevaisuudessakin, Heli jatkaa dramaattisuuttaan maailman loppuun saakka!

Kiitos ja aamen, akku loppuu koneesta. Lähen joogaan!

Rodos

Jalitulijallaa ja hilipatihei!

Kreikankielen kurssi Mytilenellä loppui, onneksi! Aloin olemaan jo kurkkua myöten täynnä sitä. Kauheena hommaa ja vapaa-aikaa ei ois saanu olla yhtään. Mutta tottakai sitä oli silti. Kurssin loppuarvosanaksi kilahti ysi, joten oon vallan mainion tyytyväinen siihen. Pieni perfektionisti-puoleni kyl inisee jossain korvien välissä, että olisin voinu opiskella enempiki, mut hiljensin sen lihanuijalla.

No kurssin lopuksi koulu järjesti meille muhkeat bileet. Juhla sisälsi (melkein) loputtomasti viiniä, hyvää ruokaa ja tanssiesityksiä. Kaikki oli kännissä ja oli hirviän ilosta. Huonokuntoiset väsähti jo juhlassa, mutta turboporukka (minä + pari muuta) jatkoi kaupunkiin vielä bilettämään. Vähä yli kuuteen asti siellä jorasin, koska täällä baarit on auki ainaki seittemään asti aamulla. Yks kaiffari oli heränny aamulla klo 8:15 keskustasta jalkakäytävältä, eikä sillä ollu mitään muistikuvaa miten se oli sinne jääny :D Mutta pääsi sekin sieltä sitte kotia!

Viime sunnuntaina sitten pakkasimme laukkumme ja lompsimme satamaan. Kymmenkunta vaihtaria lähti samalla laivalla Mytilenestä kohti Ateenaa. Osittain tunnelma oli vähän haikea, sillä oltiinhan me kaikki vietetty kuukausi saman katon alla, ja nyt kaikki vaan levähtäisivät eri puolille kreikkaa opiskeluiden takia. Ja meikä reppana ainoana lähin kohti Roodosta. Paitsi oikeasti oon onnellinen, että lähin tänne yksin, niin ei oo ketään jonka käsipuolessa roikkua ja jonka korvaan kuiskia, että hihi kato mikä patsas. Saapi tulla ja mennä ihan miten ite tykkää, nauraa hihittää yksinään niin paljo ku kerkee, ja tutustuu paikallisiinki paremmin, kerta on pakko. Tai ei kai se pakko oo, voihan täällä 9kk yksinkin kämpillä murjottaa ja opiskella, mut mää voisin ehkä kaverin tai kaks hankkia.

No, hypättiin siis laivaan ja matkattiin 10 tuntia kohti Ateenaa. Laivalla oli kivan lepposa tunnelma ihanien ihmisten kanssa :) Ateenan päässä olin varannu hotellin läheltä satamaa, Piraeukselta, joten kävin siellä pyörähtään ja ma-aamuna starttasin kohti lentokenttää. On se Ateena aika iso paikka, nimittäin satamasta lentokentälle meni tunti (!) metrolla. Assuu siellä tietenki 5 miljoonaa ihmistäki, nii pakko kai sen olla vähä isompi mihin oon tottunu.

Ateenasta ei ollu ku tunnin lentomatka Roodokselle. Täältä olin varannu kans hotellin kaheksi yöksi, ihan rannasta ja läheltä keskustaa. Hotelli on ihan peruskiva, kivalla alueella, ihana ravintola löytyy heti vierestä! Kreikkalainen ruoka on btw muutenki tosi hyvää, paitsi jotaki ihme juttuja oon maistellu, joista en oo tykänny. Ja nää työntää oliiviöljyä joka paikkaan litratolkulla, siihen mun pittää vielä totutella, nimittäin inhoon oliiveja.

Mut joo, Roodokselle saavuin eilen ja empä oo vielä paljoa ehtiny nähä. Ilma on ollu kakka verrattuna Mytilenelle. Tottakai lämmintä on edelleen, mutta pilvistä??? Mitä helkattia pilvet tekee mun reviirillä, menköö pois! Mutta sain jopa yliopistolta maanantaina sähköpostia: "Ensimmäinen tapaaminen on huomenna klo 13...". Jee, kiva, ette voinee tästäkään aiemmin ilmottaa? :D No onneksi satuin jo olemaan täällä ja tänään sitten seikkailin tieni yliopistolle. Nenä kiinni kartassa sai kulkea, koska nää kreikkalaiset ei oo käyttänee kovin paljo logiikkaa rakentaessaan keskustan pikkuteitä, mutta perille löysin ja hotellista oli ehkä 15-20min kävelymatka. No, yliopistolla sitten kuuntelin tunnin luennon kreikaksi (ymmärsin noin 5 sanaa) ja sitten metsästin käsiini oikean professorin. Tämä vaa totes, että tuu huomenna klo 11 nii järjestetään sun asiat. Joopa joo, tää on niin tämmöstä! Kaikki on oikeasti aina "no problem, no problem, tomorrow tomorrow!" Tuskin huomenakaa mitään tapahtuu. Sanokaa mun sanoneen!

Nii ja sain muuten asunnonki hankittua. Eilen olin ollu tällä saarella 5 tuntia ja hankin jo asunnon siinä ajassa :D Pirun hyvin ottaen huomioon, et lentokentältä kesti joku 1,5 tuntia tulla hotellillekki, sitte kävin ravintoassaki syömässä ennenku lähin sitä kämppää kattomaan. Näi sitä kuulkaa hommat hoidetaan! Se asunto on melkee keskustassa, ehkä 15min kävelymatka yliopistolle, ja vaikutti olevan suht kivalla alueella (kalliita merkkiliikkeitä koko katu täynnä). Kämppä on ihan mukavan kokonen, oisko jotai 30 neliöö, mutta ei se mikää tyylikäs ole. No, toki pitää muistaa, että ollaan Kreikassa ja koko maa on ihan perse auki, joten perus kämppä toi kreikkalaiseksi on. Vanha, mutta varmaankin ihan toimiva ja ajaa asiansa. Jos ei aja, nii etin paremman. Plus siin kämpässä menee parveke KOKONAAN ympäri, nii voin juosta ja kiljua siellä onnessaan :D Älkää huoliko, otan varmasti videota ja laitan feispuukkiin!

Nii ja tänää kävelin tyytyväisenä kadulla, lompsis lompsis, ku yks mies pysäytti mut.
"Where are you from? Finland?"
Yes.
"My son is free tonight, he is really good-looking."

Nii, että kaikki sinkkunaiset, tulukaa tänne, täältä saa varmasti miehen itelle!!
(Nauroin ehkä 15min ton tapahtuman jälkee. Kreikka <3)

Liibalaaba

No nyt täällä on oltu jo kohta 4 viikkoa. Aika on menny kyllä melko nopiaa. Paljo mittää ei oo tapahtunu, mutta silti on tapahtunu kaikkea.

Koulun retkillä on reissattu pitkin poikin saarta. On nähty kivettyny mettä, museo jossa kivettyneitä puunpalasia, 100 vuotta vanha oliiviöljytehdas... Ja super kaunis Molivoksen kaupunki. On nähty myös vuoria, laaksoja, puita ja pensaita, aurinkoa ja pilviä, ötököitä ja lintuja ja muita jänniä juttuja.

Tällä viikolla järkytyin, kun tajusin ekaa kertaa, mitä noi perkeleen isot ja rumat ötökät on. Niitä ilmestyy aina välillä lähistölle, jolloin meikä ottaa hatkat nii nopiaa, ettei tosikaan. Yks aamu tommonen ötökkä oli kämppiksen sängyssä ja ei hitto sitä kiljumisen määrää. Huudettiin pojat apuun ja lopulta selvittiin siitäkin sitten hengissä. Mut noi on siis tommosia perkeleen isoja (6-7cm) tummia ötököitä, jotka ossaa lentääkkin. Kaikki on sit sanonu, että se on "cockroach" ja meikä on sanonu, että emmä tiiä mikä se on. No viimeksi ko tommonen ötökkä koitti hypätä mun niskaan tässä pihalla, niin laitettiin google translatoriin toi cockroach. Siin vaiheessa ku luin sen suomennoksen, nii olin pakata laukkuni. Torakoita. Kiva. Lentäviä. Miks ne osaa lentää? Tää on nii epäreilua ihmiskuntaa kohtaan! Onneks en oo nähny niitä nyt kahteen päivään. Nii ja yks ilta en meinannu päästä ees kotia ku yks torakka seikkaili ulko-oven eessä. Siis tää on niin kauheeta välillä.

No, onneksi torakoiden vastapainoksi näin tänään kolibrin! En oo koskaan nähny semmosta livenä, mutta nyt näin. Ei hitto olin onnessaan. Oon aina tykänny näistä linnuista, koska ne on jotenki niin ihmeellisiä ja kauniita. Ja onhan toi kolibri-tatuointiki ollu tuossa olkapäässä jo sen 6 vuotta. Nyt näin semmosen ihan omin silmin :) Päivän piristys!

Muuten täällä on seikkailtu normaaliin tapaan. Arki alkaa rullata, ilmeisestikin, kun päivät vaan lipuu ohitse. Koulussa on aivan pirusti hommaa ja niskaan iski joku maailman kauhein kreikkalainen flunssa, nii eipä tässä oo muuta ku maattu kuolleena pari päivää. En mee huomenna kouluun, että ehtisin parantua kunnolla, nii kyllä kai mä tipun kokonaan kelkasta. Vaan eipä maha mittään. Opiskelen ite tätä kieltä sitte ku joudan.

Vielä olis viikko jälellä täällä Lesbojen saarella. Sit edessä muutto Roodokselle, opiskelemaan varhaiskasvatusta ja koulutussuunnittelua yheksäksi kuukaudeksi. En oo saanu mittään tietoa liittyen mun opintoihin. Yliopistonhan olis pitäny tarjota mulle ilmainen opiskelija-asunto, mutta en tiiä vieläkkään missä tuun asumaan. Oon täällä Mytilenellä kyselly yheltä professorilta, joka on vastuussa vaihto-opiskelijoista, että voisko se antaa mulle jotain infoa siitä Roodoksen päästä... Mut ei sekään tiiä mitään. Se ei tiiä, kuka siellä on vastuussa vaihtareista. Se ei tiiä millon mun opinnot alkaa. Se ei tiiä kurssitarjontaa, ei mitään. Mutta sen se tiesi kertoa, etten tuu saamaan sitä ilmasta opiskelija-asuntoa!

Tilanne on nyt siis se, etten tiiä miten meen Roodokselle, millon, missä asun, missä mun yliopisto on, millon mun opinnot alkaa, minne mun pitää siellä ees mennä, kuka auttaa mua kurssien valinnassa ja alkuun pääsemisessä... Mutta tiiättekö mitä? Mua ei ressaa ollenkaan :) Tää kreikkalainen elämäntyyli on imeytyny muhun aika hyvin, sillä täällä ei paljo jakseta ressata mistään. Jos ei tiiä, missä asuu ens viikolla, nii mitä tuota murehtimaan. Kyllä kai se viimestään ens viikolla selviää! Tai jos ei ens viikolla nii ehkä sitä seuraavalla. Ei se ainakaan tämän päivän murhe ole. Mutta yhtä asiaa en oo oppinu, nimittäin ottamaan rennosti koulun kans. Muut täällä ryyppää, lintsaa koulusta rapulan takia, ryyppää lissää, kopioi läksyt kaikilta muilta (yleensä minulta) jne. mut meikä vaa koittaa opiskella niin paljo ku jaksaa. Ja ei hitto että ressasin ekaa koetta aivan hulluna! En saanu yöllä oikee nukuttua, ku olin nii paineissani. Ja kaiken lisäksi en saanu kokeesta nii hyvää tulosta, mitä olisin halunnu, nii sekös vasta alko vituttaan. Sen jälkee oon opiskellu entistäki enemmän, mut nytkö on sairaana nii ei todellakaa pysty keskittymään mihinkää kreikkalaisiin aakkosiin tai niitten omituiseen kielioppiin. Pitäkööt edelleenki kielensä perkele.

Joo. Eipä tänne muuta. Hyviä ilmoja piisaa ja kivoja ihmisiä. Viikon päästä sitä joutuu hyvästelemään nää kaikki muut vaihtarit ja lähtemään sinne Roodokselle yksin. Toisaalta on kiva, ettei lyöttäydy vaan muiden vaihto-opiskelijoiden kylkeen. Tutustuu paremmin paikallisiin ku lähtee vaan yksinään huiteleen maailmalle. Ja kyllä noita voi mennä moikkaamaan, jos ikävä tulee. Parasta tässä syyskuussa onki ollu just nää ihmiset, sillä nyt sitä on saanu kavereita ympäri Eurooppaa :) Sitte ku palaa Suomeen takasi, ja jos haluaa lähtä vaikka Amsterdamiin tai Pariisiin tai Berliiniin lomalle, nii yöpaikka on jo valmiina! Tukikohtia löytyy myös Espanjasta, Turkista, Slovakiasta, Puolasta... Muitten luo en ehkä jaksa mennä. Ja ehkä joku hullu hyvällä tuurilla haluais tulla käymään jopa Suomessaki! Ken tietää.

Heli kiittää ja kuittaa tältä erää. Lähen hankkiutumaan flunssasta eroon ja katon saanko taiottua itteni sinne Roodokselle asti. Tämä ei jää tähän!

Olympos ja ongelmia

Olen ollut nyt täällä Kreikassa viikon verran. Oon viihtyny tosi hyvin, täällä on lämmintä ja kaunista ja ihanaa! Mutta onhan tämä ollu melko erikoista ja mielenkiintosta välillä. Tai oikeastaan joka päivä. Oikeastaan melkein koko ajan.

No, kunhan asetuin tänne majataloon eli Limanakiin, niin pääsi tutustumaan muihin vaihto-opiskelijoihin. Täytyy kyllä sanoa, että on aivan mahtavaa porukkaa! Kaikkien kanssa tulee hyvin toimeen, ja muutama potentiaalinen sydänystävän alkukin on löytynyt joukosta :) Vietämme paljon aikaa yhdessä, koko porukalla tai pienemmissä porukoissa, mutta mitään pieniä inside-piirejä ei ole (ainakaan vielä) syntynyt.

Viime sunnuntaina vuokrasimme sitten porukalla autot käyttöömme ja lähdimme vähän kiertelemään Lesbojen saarta. Vuokrattiin kaks minibussia ja yks tavallinen pikku Fiiatti, ja koska tosi harvalla on ajokortti ja vielä harvempi on koskaa ajanu isommilla autoilla, niin sain kunnian toimia toisen minibussin kakkoskuskina. Ensin huristelimme saaren eteläosaan isolle biitsille, jossa poltin taas monta mukavaa ruuminosaa, ja sitten lähdimme kohti Olympos-vuoria. Oli fiksua toimia kakkoskuskin virassa, koska hyppäsin tässä vaiheessa rattiin ja pääsin ajelemaan vuorille! SIIS OIKEASTI, OLYMPOS-VUORILLE! Maisemat olivat joka paikassa älyttömän upeita, mutta kun kapusimme pieniä, mutkittelevia, kapeita sorateitä ylös vuoristoon, niin siellä sitä vasta kaunista oli! Ite en kuvia ottanu, mutta pakko kyllä varastaa jonku kamerasta itelle muistoja, niin mielettömän kaunista siellä oli. Aurinkokin juuri alkoi laskemaan ja värjäsi taivaan punaiseksi, ja pienet mutkittelevat tiet toivat omaa tunnelmaa matkustamiseen. Eikä siellä kapeilla teillä mitään kaiteita tai aitoja ole, vieressä oli suora pudotus vuorelta alas, joten tietä sai kyllä tuijottaa melko intensiivisesti.

Pysähdyimme vuorilla hetkeksi ottamaan valokuvia (kiitos kamerani muistikortille, joka oli jäänyt tietokoneeseen) kun kaksi kreikkalaista miestä ratsasti meidän ohitsemme. No ne sitten pysähtyivät siihen, ja vaikka eivät puhuneet englantia sanaakaan, niin houkuttelivat meitä hevosten selkään. Minun lisäkseni ainoastaan yksi turkkilainen vaihtari halusi ratsastaa, muut tyytyivät nauramaan vierestä ja ottamaan valokuvia. Sen turkkilaisen meno oli paikkapaikoin vähän hulvatonta, mutta mun meno varmaan näytti aika tylsältä ku hallitsin sen hevosen :D Ratsastuksen jälkeen tarjosimme hevosen omistajalle rahaa, mutta hän ei halunnut ottaa sitä vastaan. Tämä kertoo todella hyvin siitä, kuinka ystävällisiä ja avoimia paikalliset asukkaat ovat!

Sunnuntain reissu oli kyllä ikimuistoinen. Tämä voittaa jopa Egyptin!! Jossa kävin viiskytneljä vuotta sitten, mutta kuitenkin.

No, sitten meillä alkoi kreikankielen kurssi yliopistolla. No ei hitto tätä hommaa... Miten tuosta siansaksasta pitäs saaha mitään selkoa, ku kirjaimetki on ties ja vaikka minkälaisia!! Sen lisäksi, että saa opetella piirtämään ja lausumaan jotain fakin kolmioita ja sigmoja, nii normaalikirjaimetki lausutaan ties ja vaikka miten! Esimerkiksi y, u, i, h, oi, ei ja olikohan vielä muitakin... Ne kaikki lausutaan iinä. P lausutaan r, v lausutaan n ja tämä lista jatkuu (lähes) loputtomiin. Tunneilla edetään aivan sairaan vauhdikkaasti ja kotitehtäviä annetaan viistoista kiloa päivässä. Opettaja vaatii meitä muistamaan kaiken heti kerralla ja suurin osa opiskelijoista on aivan Sak Noel - Watta fak. Mutta joo, eiköhän se tästä! Meikällä on motivaatio huipussaan ja en valita muusta, ku liian nopeasta etenemisestä, joten eiköhän tässä kymmenessä kuukaudessa ehi oppia kreikankielen perusteet. Jos en ehi oppia, nii pitäkööt perkele kielensä.

Ja siinä kai se viikko onki hurahtanu. Koulussa, läksyjä tehessä, biitsillä ollessa, uidessa, shoppaillessa... Normisettiä. Lämmintä piisaa ja biitsillä valuu hiki ihan norona, vaikka istus vaa paikallaan. Sanosin jo tätä liian kuumaksi. Mutta tänä aamuna taivas oli ihan pilvessä ainakin tunnin ajan (muuten en oo nähny ainoatakaan pilveä mailla halmeilla), joten ehkäpä jonakin päivänä saattais jopa sataa! Mutta vain yhtenä, kiitos.

Ja joo, toissapäivänä oli yhellä vaihtarilla synttärit, joten porukkahan alko kännäämään ja kun tultiin keskustasta takasi majatalolle, niin kaikki lähti biitsille juhlimaan. Ite istuin vaan terassilla feispuukissa ja lirkuttelin mun babygirlille (<3), kunnes sitten aamuyöstä piipahdin rannalla noin 1,5 tunnin ajan. Join siellä yhen kaljan, jotaki hengailin, totesin että on aika riehakas meno, ja sitte mentiinkin jo nukkumaan. No, tämän aamun lehissä etusivulla: turistiporukka riehui rannalla, rikkoi katulamppuja, käänsi veneen ylösalaisin, sytytti roskiksen tuleen... Jeah, mahtavaa :) Myös radiossa on uutisoitu kauheasti tätä "vandalismia" josta sataman työntekijät ovat joutuneet kärsimään. Tosiasiassa yks vaihtari rikkoi vahingossa yhen katulampun, ja kyllähän sinne rannalle jäi lasinsiruja ja pulloja, yks meinasi varastaa veneen... Mutta mitään muuta siellä ei oo touhuttu. Nyt on poliisitutkinta käynnissä ja jotain muuta ihme moskaa. Yliopistolla professorit piti meille kauhean puhuttelun ja ne oli tosi raivona, me ei kuulemma kunnioiteta niiden maata ja mitä lie... Mutta mullapa ei paljo ilme värähtäny, koska ite en tehny mittään. Ja ku menin rannalle, nii se lamppu oli jo menny rikki, ja yritin sanoa porukalle että ei ei nyt rauhottukkaa, vaan eipä paljo järkipuhe uppoa jos promilleja on muutama veressä. Joka tapauksessa ihmeen ison haloon ovat nostaneet jostain tosi pienestä, koska ei siellä mitään veneitä oltu käännelty eikä sytytelty mitään tuleen. Hohhoi..

No eipä siitä sen enempää. Meikä alkaa nyt keskittymään läksyihin (aah ihanaa i can't wait) ja lähtee sitte tanssitunnille kauheasti opetellemaan kreikkalaisia kansantansseja ^___^

P.S. Oon polttanu selkäni jo kolmeen otteeseen viikon aikana. Lisäksi ekana päivänä tulleet järettömän rumat ja vahvat rusketusrajat jaloissa ei oo tasottuneet ollenkaan. Ne tuli mun lyhyistä farkkushortseita. Näitä ku kattoo, nii tulee mieleen vaan stay up -sukat ja tulee jotenki likanen olo. Biitsilläki ku kävelen bikineissä, nii kaverit kiusaa ku näyttää nii pöljältä. Mutta jospa tuo kymmenessä kuukauvessa tasottus. Jos ei tasotu nii oon sitte dirty-legs-Heli koko loppuelämäni ajan.

Lesbos Island

Torstain missio: Ateenasta kohti Lesbojen saarta!

Ihan oikeasti tän saaren nimi on Lesbos Island. Nyt ku olin tosi ihana ihminen, ja aloin seurusteleen muutamaa tuntia ennen lähtöä, nii tää saari sopii mulle ku nyrkki silmään ^__^
No joo, tää nimi taitaa olla vanhentunu, että nykyään käytetään nimitystä Lesvos. Mutta minä ainaki asun nyt lesbojen saarella. On täällä vissiin myös heteroita.

Ateenasta lähin hotellilta seikkaileen metrolla kohti Piraeuksen satamaa, joka oli jottain 15km päässä. Ei siinä muuten mittään, mutta ku kreikkalaiset ei olleet tajunneet rakentaa sitä metroa sinne mun satamalaiturille asti, nii sai melkeen puol tuntia kävellä että pääsi perille. Ja eihän toi matkalaukku painakkaa ku ehkä 30 kiloa ku survoin sinne käsimatkatavaratki. Onneks ostin hyvän laukun, muuten olis palanu hermot jos ois sen kans joutunu tappelemaan. Portaat oli kyl vähä haastavia ja nyt on oikea haba ihan tulessa. Kyllä, mulla on hauikset.

No sitte ku pääsin laivalle nii olin aivan mielissään! Jee, ostin lipun kannelle, siellä mä makaan aurinkotuolissa ja siemailen drinkkejä ja otan aurinkoa! Ja sitten myös kiertelen kaikki kaupat ja ostan jonku ihanan käsilaukun! No miten siinä sitte kävi? Paskat siellä kannella ollu mitään muuta ku muovisia tuoleja, kauppoja oli tasan yks ja seki nii kämäsen näkönen etten jaksanu ees mennä sinne. Sit siellä oli istumapaikkoja isot huoneet täynnä, siis kreikkalaiset matkustaa täällä laivalla samanlain ku me junalla! Istuvat vaan penkeissään, nukkuvat, kuuntelevat musiikkia... Telkkarit siellä sentään oli. Ja pari "kahvilaa", siis semmosia mitä meillä junassa. Voi hitto meinas alkaa keittämään, että joo ompa hieno laivamatka ja kestääki vaan 8,5 tuntia. Mutta meikä istu sitte auringossa, luin lehteä (thank God ostin paksun muotilehen Suomesta mukkaan) ja kuuntelin musiikkia. Ja nukuin. Ja poltin itteni auringossa niin lahjakkaasti, että tää näyttää nyt ihan hirveeltä. Käytin kyllä aurinkorasvaa, vaan ei oikeen toimi ku valkosena tuonne mennee ja on auringossa koko päivän.

No, perille päästiin ja tää majatalo on tosi kiva! Ateena oli aivan perkeleen ruma, mutta täällä on asutus väljempää ja kasvillisuutta paljo enempi. Tosi kauniita taloja ja palmuja ja kaikkea! Ja lämmin! Oon nyt siis Mytilenen kaupungissa kuukauden verran, ja tää on ihan rannassa, joten jospa tuolta jonku biitsinki kaivais.

Illalla sitten saavuin tänne aika myöhään, joskus klo 22:30. No siellä laivalla ei ollu myynnissä ees tupakkaa, joten piti lähteä täällä ettimään kioskia. Joutu käveleen ihan tonne keskustaan asti, jotain puol tuntia, että löyty avoinna oleva kioski. Ostimpahan myös Breezerin ja siemailin sitä takas tullessa. Makiaa ostaa keskellä yötä yks briizeri kioskista ja juua sitä julkisella paikalla ^___^ LUKSUSTA! Onkohan täällä paljo juoppoja.

No samalla ku etin sitä kioskia, nii näin sivukujalla jonku valokyltin et CAFE jotain. Päätin mennä kysymään jos siellä olis tupakkaa. No kuhan sisälle pääsin, nii se oli ihan pieni ja pimeä paikka, vaan joku UV-valo loisti ja musiikki soi isolla. Kaikki muijat oli helvetin pyntättyjä ja hienoja ja käänty kattoon mua ku turistina sinne lompsin jossai legginsseissä ja ilman meikkiä O____o Ja vittu niiden hampaat loisti valkosena ja kaikkien silmät oli TOSI pelottavat. Tuli vähä kiire ulos sieltä. Ei todellakaa ollu mikää kahvila ku muistutti lähinnä jotain huumeluolaa. Ei juma oikeesti, en mee sinne ennää ikinä!

Sitte yöllä puol viiden aikaan mun roommate, eli tutummin "ruumis" konkoili huoneeseen. Eihän se tienny et meikä oli saapunu, nii sai varmaa sydärin ku joku blondi muija nukkuu sen huoneessa :D No ei siinä mittään, aamulla juteltiin ja sillä tytöllä oli myös joku nimi. Saksasta se on ja tosi mukavan olonen. Ja meijän takapihalla on kaks vuohta! Ja kylppärissä jotain ruskeita ötököitä. Ja myös hämähäkkejä joka nurkassa. Toi ruumis on onneks maailman paras, ku se lupas kiikuttaa ne hämähäkit pois.

En siis ihan vielä oo tulossa maitojunalla kotia ^___^