Ei koulusta selviä hengissä...?

Nyt pitää vetää oikeen syvään henkeä, ja vieläpä muutaman kerran. Kouluhommat puskee päälle pahemmin entä koskaan ennen, ja ressitaso on jossain mittariston yläpuolella, ja korkeasti. Opiskelen parhaimmillaan KOKO päivän, siis aamusta yöhön saakka, ja välillä pidän vaan syömistaukoja, sekä tietenkin meen salille lepäämään.

Niin, kaveri tuossa pari päivää sitten kysyikin, että "...salille lepäämään??"
Kyllä. Nimittäin jos kirjotat englanninkielisiä esseitä sen 10+ tuntia päivässä, niin siinä vaiheessa aivot on jo niin koomassa, ettei tästä maailmanmenosta ymmärrä yhtään mitään. Kunhan sinne salille onnistuu raahautumaan, siis ettei eksy matkalla kun sinne zombina lähtee laahustamaan, niin kyllä se salitreeni menee rentoutumisesta. Aivot offille ja lihakset onnille, ja eiku antaa mennä vaan! Reenin päätteeksi olo on naatti, sekä aivojen että kropan osalta, ja nukkumatti saapuu muuten aika hienosti korjaamaan taas yhden väsyneen potilaan unten ihmemaailmaan.

No mites tässä sitten niin ikävästi on käynyt, että nyt joutuu paahtamaan 24/7 kouluhommien kanssa? Eihän mulla aiemmin ollut kiire? Niimpä... yks plus yks on kaks, joten oma vikahan tämä taas on, että kaikki kouluhommat on jätetty viime tinkaan. Mä en voi millään käsittää sitä, että miks ne kaikki tehtävät pitää jättää aina viime tinkaan! Ja en todellakaan ole ainut lajiani, nimittäin kuulostaa monella muullakin olevan sama paha tapa. Mikä ihme siinä on, ettei osaa ottaa itteensä niskasta kiinni, potkasta persuksille, ja kirjottaa niitä kouluhommia sillon, ku deadlinet on vaan kaukana tulevaisuudessa häämöttävä uhkaus. Ehei, sorvin ääreen palataan vasta sitten, kun tajutaan että viikon päästä pitäs olla 50-sivuisen esseen valmis. Hmmm....mistäköhän alottas....

www.troll.me

No, itse on tullut omat sopat keitettyä, joten pakkohan niiden kans on nyt pärjätä. Tiedän, että pystyn kyllä saamaan kaikki kouluhommat valmiiksi määräaikoihin mennessä, mutta se ei tule olemaan helppoa, eikä ainakaan mukavaa. Stressitaso tulee luultavimmin kymmenkertaistumaan kun deadlinet lähenee. Tällä hetkellä erittäin hyvän nukkumisentaidon tulen varmastikin menettämään 2-3 viikon päästä, jonka jälkeen pitää tulla toimeen noin 4h yöunilla. Normaalistihan tää tyttö vetelee unta lähes poikkeuksetta 9h joka yö, ja kun en mitään herätyskelloja ole käyttänyt kuukausiin, niin tuo tuntimäärä näyttäs olevan mulle sellainen luonnollinen määrä. Ihan sama mihin aikaan meen nukkumaan, niin herään itestään aina yheksän tunnin kuluttua. Tällä määrällä jaksan porskuttaa koko päivän, olla iloinen ja hymyilevä ja reipas, mutta auta armias jos en saa nukuttua niin pirut pääsee irti! Joidenkin ihmisten kohdalla ruoka tekee saman, siis nälkäisenä saattaa ne punaiset sarvet nousta päälaelle, mutta itelleni ei kyllä nälkä vaikuta mitenkään mielentilaan. Korkeintaan alkaa väsyttämään jos verensokeri pääsee laskemaan alas. Mutta auta armias jos oon nukkunu liian vähän (=alle 8h), sillon mua kannattaa käsitellä silkkihansikkain, tai tunkee korvatulpat korviin, koska musta kuoriutuu sellainen valittava ämmä esille ettei tosikaan! Eikä tää oo ees vitsi...:D

only-the-best-for-you.blogspot.com

Varoituksen sanana siis, että 2-3 viikon päästä voi tänne blogiinkin alkaa eksymään sellaisia avautumis-päivityksiä, että vaikka ne on kirjoitettu puhtaalla raivolla, niin ne menee luultavasti enemmänkin komedian puolelle. Sitä siis odotellessa...

Pääsiäinen täällä (onneksi) meni ohi, ja kaikki kaverit löysi tiensä takaisin Rodokselle. Nyt on taas elämää ja vilskettä ympärillä, vaikken siitä pääsekään kauheasti nauttimaan, kun nökötän vain kotona läppärillä kirjoittelemassa niitä #%&??)/&%## esseitä. Sukelluskurssillekin ehin jo ilmottautua (jee, sukeltamaan!!!), mutta jouduin perumaan osallistumiseni viime tingassa, kun tajusin ettei nyt vaan yksinkertaisesti ole aikaa millekään ylimääräiselle aktiviteetille. Olisin toki voinu jättää reenamisen pois viikoksi - pariksi, jolloin olis ollu mahollista osallistua sinne sukelluskurssille, mutta herranjumala... En todellakaan luovu reenaamisesta, en. Se on ehkä ainut asia, joka rytmittää mun päivää ja pitää arjen kasassa, ja joka tarjoaa täydellisen rentoutumistauon opiskeluista, joten siitä ei luovuta ja piste. Tästä asiasta ei edes neuvotella ja piste.

Treenit sujuu samaan tapaan mitä aina ennenki, eli kovaa tehhään ja hiki virtaa, mutta tuloksia en jaksais millään odotella! Nyt oon kylläki huomannu sen, että pikkuhiljaa alkaa käsivarsista erottumaan jotain lihasten muotoja. Ennen koko käsivarret oli yhtä putkiloa, mutta nyt siellä alkaa olemaan jo jotain lihaksiakin erotettavissa :) Jokunen viikko takaperin aloinkin kiinnittämään enemmän huomiota olkapäihin ja ojentajiin, joten eiköhän se tästä pikkuhiljaa taas etene!

Kuvista ei ehkä niin selvästi huomaa (ja hyvä niin, hehe), mutta ylimääräistä rasvaa oon taas onnistunu keräämään. No, ei kai se oo ihmekkään tolla mun herkkujen mättämis tahilla, mutta nyt on otettu tiukka linja niiden suhteen ja tarkotuksena olis nipistää vähä ylimääräisiä senttejä pois ennen ku se kesä saapuu ihan kunnolla. Nyt on ollu vasta semmosta reilua +25 astetta, nii ei se vielä oikea kesä täällä oo...;) Tiedossa kuitenkin jonkinmittainen miinuskalorijakso taas tähän väliin, kuhan vaan löytäisin enemmän aikaa aerobiselle liikunnalle. Katotaan miten käy!

Pari toivomusta "tissikuvista" oon saanu, niin tässäpä olis, olkaa hyvät! Toisen toivomuksen hetti entinen työkaverini ihan vitsillä, mutta jos joku oikeesti saa jonkintasoista henkistä tyydytystä tähän aihealueeseen liittyen, niin en voi kuin sääliä ja nauraa yhtä aikaa :) Kuvan pointti on kuitenkin rintalihaksissa, jotka on muuten ihan kivasti alkanu kehittymään tässä viime kuukausien myötä. Salitreenin aloittaessani rintalihaksissa ei kyllä ollu yhtään voimaa, ja epäilen vahvasti ettei koko lihaksia ollu olemassakaan, mutta kyllä sielläkin on ihan selvää vahvistumista ja kasvua huomattavissa, joten katsotaan mimmonen jääkaappipakastin-amazonwoman musta tässä kuukausien (ja vuosien) varrella kehittyy!

Siihen saakka, hastalavista beibet ja meikä menee kirjottaan jotain todella mielenkiintoista esseetä vielä ennen illan sali- ja joogatreenejä!

Tsemppilauseita

Törmäsin tuossa Facebookissa ollessani Bodybuilding.com -sivuston tilapäivitykseen. Siinä kysyttiin seuraavaa:

Do you have a favorite motivational quote or saying? What is it?

Kysymykseen tulvi tietenkin tuhansittain vastauksia, josta luin vain osan, ja jätin tietenkin kommentiksi oman lempisanontani.

Niin... tsemppauksella on suuri rooli treenatessa. Silloin kun väsyttää, on huono päivä, ei kiinnosta, kroppa tuntuu hankalalta, tai muuten vaan homma ei tunnu sujuvan, niin tsemppauksesta voi olla apua.

vi.sualize.us

 Toisilla voi olla se personal trainer karjumassa siihen korvan juureen, että "vielä yks, vielä yks!", ja kaikkihan tietää, että se valehtelee kuitenkin. "Vielä yks" tarkottaa aina vähintään kolmea. Mutta juuri siitä on kysymys: tsempin voimalla voimme ylittää itsemme, yltää parempiin suorituksiin, ja sitä kautta myös parempiin tuloksiin. Samalla tulee varmasti myös parempi mieli, ja treenin jälkeen tuntuu hyvältä!

Kaikilla sitä henkilökohtaista korvaankarjujaa ei kuitenkaan ole, jolloin vastuu tsemppauksesta jää kokonaan itselle. Toki kaverinkin voi palkata selkään ruoskijaksi, mutta todella monen treenaajan täytyy ruoskia itse itseään.

Kysehän on nimenomaan psyykkisestä tsemppauksesta, koska se oma korvienväli määrittelee sen, mitä fiiliksiä treeniin liittyy. Kehohan tottelee mieltä. Nehän on kuitenkin 'vaan lihaksia'. Toki fyysiset tunteet on aina erotettavissa omaksi alueekseen, mutta se on se psyykkinen puoli kuitenkin se, joka sanoo mitä tehdään, kuinka paljon, milloin riittää, ja milloin ei.

jakelarsen.me

Oon ite käyttäny tsemppausta treenin ohessa lähinnä silloin, kun tuntuu ettei jaksa. Oon saattanut aatella "vielä yks"-periaatteella, jotta saisin haluamani toistomäärän kasaan. Joskus oon muuttanut saliohjelmaa vähä 'helpommaksi', jos kroppa on tuntunu jotenkin poikkeuksellisen väsyneeltä. Oon koittanut ajatella, että tekis nyt ees jotain, niin on sekin aina eteenpäin.

Tsemppausta voi kuitenkin käyttää...no, oikeastaan aina. Vaikka ei olisikaan maanantai, noustu sängystä väärällä jalalla, tai kolmen metrin *just se* otassa, niin tsempistä voi olla paljonkin hyötyä. Kun treeni luistaa hyvin, voi tsempata itteensä vielä parempiin suorituksiin, jolloin lopputuloksena on supertreeni ja superhyvä mieli! Myönnän kyllä ihan suoraan, että itelläni on tässä asiassa vielä paljon harjoittelemista. Tsempin ei pitäisi olla vain niiden myrtsipäivien ainut oljenkorsi, jonka voimalla sinne salille raahaudutaan tunniksi 'tekemään ees jotain'. Tsempin pitäisi muodostua osaksi normaalia treenausta, jolloin treenistä olisi mahdollista saada kaikki irti - ja vielä vähän enemmänkin!

jakelarsen.me

No, palatakseni takaisin siihen Bodybuildingin esittämään kysymykseen sekä siihen tulleisiin vastauksiin: löysin joitain erittäin mielenkiintoisia tsemppilauseita niiden joukosta! Tässäpä valkkaamani parhaat palat, olkaa hyvät.

Yksinkertaisen ytimekästä

Just do it!
You showed up, now show off!!
No pain no gain!
Train hard or go home!!

Mahtipontisen mestarillista

Pain is temporary. Success is forever.
Pain is weakness leaving the body.
Obsessed is what the lazy call the dedicated.


Filosofin mietelmiä

You must be the change you wish to see. (Mahatma Gandhi)
Try not. Do or do not; there is no try. (Yoda from Star Wars)
Water doesn't cut through a rock from power, it cuts through from persistence.

Tosiasioiden toteamista

Well... it's not going to lift itself.
If you do what you've always done, your only going to get what you've always got.
Who cares for motivation?!!!? There's a job to do.

Pilkettä silmäkulmassa

You can throw in the towel, or you can use it to wipe the sweat off your face!
My grandmother can do more pull-ups then that!
I love the smell of napalm in the morning.

Kuten näistä on jo huomattavissakin, monenlaista tsemppilausetta mahtuu monenlaisen treenaajan mieleen. Oleellista ehkä onkin löytää se oma tyyli. Mikä toimii just mulla, mikä antaa lisää voimaa itelleni?

Esimerkiksi "Train hard or go home" ei todennäköisesti toimisi itselläni. Jonakin heikkona hetkenä se pieni ääni tuolla takaraivossa toteaisi, että taidampa mennä sitten kotia ja yrittää huomenna uudestaan. Ei näin, ei anneta sen pienen äänen voittaa!

Omaksi suosikeikseni nousi lähinnä seuraavat:

www.lifeinprogress.ca

"Well, it's not going to lift itself."

Niin, kun treenin loppupuolella voimat alkaa olemaan jo vähissä, lihaksia polttaa, ja yks sarja squatseja on vielä tekemättä, se lattialla odottava tanko näyttää jotenkin todella ankealta. Huh huh, vielä kymmenen toistoa pitäs jaksaa... No, ei se tuosta itsekseenkään nouse.

bwc.my

"Just do it!"

Toimii treenin puolivälissä ja loppupuolella. No eihän tämä nyt niin vaikeaa ole. Siitä vaan otat ja teet!

jonathanconcepcion.com

"You showed up, now show off!"

Silloin kun sieltä sängystä on noustu väärällä jalalla ylös, ajattelen, että nyt kun tänne salille on kerran tultu, nii sama kai se on reenata. Tämän voi muuttaa tsemppilauseeksi, jolloin tilanne ei mene voivottelun puolelle, vaan kannustavaksi itsensä perseelle potkimiseksi.

crossfitapx.com

"Pain is weakness leaving the body."

Omaan korvaani tämä kuulosti aluksi vähän turhan mahtailevalta, mutta lauseeseen kätkeytyy pieni viisaus. En kuitenkaan soveltaisi tätä ihan joka tilanteeseen... Oman kehon rajat tulee oppia tunnistamaan, ettei treenillä tehdä enempää haittaa kuin hyötyä. Siinä vaiheessa kun oikeasti sattuu, on parempi hellittää kuin tsempata itseään väkisin kohti sairaslomaa.

"I love the smell of napalm in the morning."

Siis....mitä?? Mulla ei oo mitään mielikuvaa siitä, miten tämä voisi toimia millään tavalla tsemppauslauseena treenatessa, mutta itse ainakin tulen muistelemaan tätä lausetta lämmöllä ja hymy huulilla!

Ja mitä sitten tulee niihin omiin tsemppauslauseisiini...

Olen jo pitkän aikaa elämässäni käyttänyt lausetta "everything matters". Tämä ei päde omalla kohdallani ainoastaan treeniin tai ruokavalioon, vaan sovellan sitä mihin milloinkin, ja välillä ihan kaikkeenkin. Itelläni tää on tsempannut eteenpäin monessa tilanteessa!

Toinen mitä oon käyttäny, on "ne on vaan lihaksia". Tää tuli mieleeni ekaa kertaa jo pari vuotta sitten, kun alottelin juoksuharrastustani. Pohkeet huusi hallelujaa jo 10min hölkän jälkeen, jolloin yritin sanoa itselleni, että ne on vaan lihaksia. Se on vaan kipua. Lihakset tottelee mieltä, ja mä päätän jatkaa vielä eteenpäin. Ja niin jatkoinkin! Tässäkin tietenkin kannattaa pitää kuitenkin se järki tallella, ettei karkaa käsistä koko touhu. Vaikka ne onkin 'vaan lihaksia', niin treenaajan tulee kuunnella ja arvostaa kroppaansa, sekä edetä oman kehonsa edellytysten mukaan.

Onko kellään lukijoista jotain omia tsemppilauseita? Mikä toimii sulla, mikä ei?

Laitetaan kaikki jakoon ja autetaan toisiamme tsemppaamaan itseämme!

Pääsiäistä ja pumppia!

Nyt onkin Kreikassa puhaltaneet minulle uudet, kummat tuulet, nimittäin kaikki ihmiset ovat hävinneet kuin pieru saharaan... (tätini kuuluisa sanonta.)

Onneksi kaverini valistivat minua jo etukäteen siitä mitä on tulevan, joten en ehtinyt alkaa kehittelemään teorioita mistään ydinvoimalan räjähdyksestä (josta itse olisin ainut eloonjäänyt torakoiden lisäksi) tai muista hyvinkin normaaleista ajatuksista, mitä mieleeni helposti tällaisissa tilanteissa juolahtaa.

Kotikatu, eikä ristinsielua.

Yleensä aamuisin, kun suunnilleen siinä kymmenen aikaan raahaan takamukseni parvekkeelle aamutupakille (joojoo lopetan ihan varmasti, joskus), niin kadut on täynnä autoja ja ihmisiä. Tykkään kuikkia parvekkeeltani kotikadun menoa ja vilskettä. Samalla siinä herää itsekin tähän päivään, kun huomaa kuinka kaikki muut on jo menossa ja tulossa vaikka ja minne. Mutta nyt - ei ketään missään!

Tämäki bmw on seissy tuossa jo viikkotolkulla. Missä on omistaja, ja missä kaikki muut ovat??

Keskustan suurin (ja ainut) parkkipaikka on normaalisti täpötäysi, mutta nyt täpötyhjä.

Niin, mistä nyt sitten on kysymys?
Pääsiäisestä.

Kreikassa valtauskontona on ortodoksinen kirkko, jolla on muuten juurensa - missäpä muuallakaan kuin - Kreikassa. Sana ortodoksi tulee kreikankielen sanoista ορθός (orthos) ja δόξα (doksa), jotka tarkoittavat "oikea" ja "katsomus". Ja kyllä, käytin Wikipediaa. Mutta ei voi ainakaan vaatimattomuudesta syyttää...

Suomen päässähän pääsiäinen oli ja meni jo aikoja sitten, mutta ortodoksit juhlivat sitä nyt toukokuun alussa. Tietääkseni pääsiäisen ajoitus vaihtelee vuosittain hieman, mutta en tiiä mihin se on verrannollinen. Viisaammat voivat avata sanallisen arkkunsa ja selittää pidemmälle, mikäli siltä tuntuu. Joka tapauksessa pääsiäinen on ortodokseille se kaikista suurin juhla, siis se itse The Juhla, joten odotin pienellä mielenkiinnolla mitä se tuo tullessaan.

No mitä se sitten toi? Ensinnäkin, kuten jo mainitsin, kaikki ihmiset hävisivät kuin tuhka tuuleen. Ystäväpiirini täällä on muodostunut lähinnä hotellialan opiskelijoista, joka ei sinänsä ole yllättävää, kun heillähän on jo tulevan ammattinsakin puolesta kiinnostusta ulkomaalaisia kohtaan, sekä osaamista ja halua puhua englannin kielellä. No, sattumoisin kaikki ystäväni eivät satu olemaan Rodokselta lähtöisin, vaan ovat siis kotoisin jostain muulta puolelta Kreikkaa. Tämä tarkoitti tietenkin sitä, että jokainen heistä lähti pääsiäisen viettoon vanhempiensa luokse. Osa aikoi olla kaksi viikkoa poissa, osa kolme.

Tämä ei tietenkään selitä sitä, miksi koko Rodos on tyhjä. Kai täällä täytyy nyt paikallisiakin olla, ja muitakin ihmisiä entä vaan opiskelijoita! Entä minne kaikki turistit on yhtäkkiä hävinny??

Ajattelin sitten, että kaipa ne on kaikki kotonaan pimeässä värjöttelemässä koko pääsiäisen ajan. Mielessä alkoi juoksemaan jo vaikka millaisia mielikuvia salaisista pääsiäis-rituaaleista, mutta illan tullen ihmiset alkoivat kömpimään ulos koloistaan, ja vieläpä ihan normaalin näköisenä. Siinä vaiheessa kun itse raahauduin lempikahvilaani läppärin kanssa (mulla ei oo nettiä kämpillä), niin selvis se syy missä ne kaikki ihmiset on. No kahviloissa tietenkin!

Täällä ei hullukaan juo kahviaan tai teetä kuumana, vaan jäiden kera!

Tämänkin suhteen sai siis taas todeta, että oli tilanne mikä tahansa, tai vaikkapa se vuoden suurin juhla, niin kreikkalaiset ei kyllä kahvilaperinteestään luovu! Rauha siis päällä maan, ja ehkäpä huomenna elämä olisi jo palannut normaaliksi tällä puolen maailmaa.

Mitä sitten treenaamiseen tulee, niin senkin osalta oli poikkeuksellinen viikko takana, tai oikeastaan pari poikkeuksellista viikkoa. Ensinnäkin Miia tuli Suomesta tänne mun luokse lomaileen, jolloin tehtiin lähinnä kaikkea muuta kuin treenattiin. Yksi salipäivä ja yksi jooga mahtui kuitenkin lomaviikonkin lomaan, mutta muuten pidin taukoa ja lihakset sai lepoa. Aluksi meinasi ahistaa, kun jäi treenejä välistä, mutta psyykkasin sitten itteeni sanomalla, että lihaksetkin tarvii välillä lepoa. Ehtiipähän ainakin palautua!

Ajeltiin autolla saarta ympäri ja käytiin myös perhosten laaksossa (The Valley of Butterflies). Ikävä kyllä paikka ei ollut vielä avannut porttejaan turisteille, joten uusi reissu täytyy tehdä myöhemmin kesällä.

Pääsiäisviikolla sitten salin poikkeuksellisten aukioloaikojen takia toinen viikon joogatunneista jäi välistä, ja toisen meni opettaja perumaan... Siis mulla jäi kolmet joogatreenit putkeen välistä!!! Huomenna pitäis olla joogan normaaliin tapaan, mutta ei hitto, eihän tää muija taivu kyllä yhtään mihinkään tällaisen tauon jälkeen... Huomaan nimittäin kropassa heti jos ykski joogatreeni jää välistä, ja nyt niitä on jääny kolme. No miten sitten se kotona venyttely? En harrasta. Pitäis!! Mut en harrasta. En oo ollenkaan semmosia ihmisiä, jotka jaksais kotona venytellä tai jumpata viittä minuuttia pidempään, joten tässähän sen taas näkee. Oma vika, kärsin sitte huomenna joogassa ku syvälle lihaksiin sattuu ja ei pääse mihinkään asentoon.

Lempiasentoni joogassa ^_____^

No, sitten kun ei ollut joogatunteja viime viikolla, niin laukkasin siellä salilla. Päätin pitää nyt vuorostaan pumppiviikkoa, joten eiku pikkupainot kouraan ja pumppaamaan! Huomasin kuitenki viikon aikana, että ei tuo kuus kertaa viikossa salitreeniä oo mulle mieluinen tapa treenata. Loppuviikosta (lähinnä jalkapäivinä...) alko jo tuntumaan, että ei taas! Taasko sinne salille! Siispä otin ja pidin perjantain salista väliä ja menin sen sijaan juoksemaan. Oon juossu täällä pariin otteeseen pidempää lenkkiä, johon aiempina kertoina on kulunu tasan 1h 2min aikaa, mutta nyt loikin sen 55 minuuttiin! Tulipa vallan mahtava fiilis! Ja lauantaina sitten (jonka olis pitäny olla jalkapäivä, hehe) suuntasin taas tunnollisesti salille, mutta koska fiilis oli jokseenkin kakka, niin päätin tehä ihan mitä huvittaa. Siis unohtaa kaikki saliohjelmat, "tänään vuorossa" ja "mun pitäis" alkuiset lauseet. Päätin, että kerrankin, ensimmäistä kertaa oikeastaan koko salilla kulkemisen aikana, päätänkin tehdä ihan mitä huvittaa! Ja voi pojat, siitähän riemu ratkesi, kun meni ihan vain fiiliksen mukaan :D Treeni sujui todella hyvin ja siitä tuli tosi hyvä fiilis, ja treenasin muuten myös niitä jalkojakin, niinkuin kuuluikin...;)

Suosittelen kyllä kaikille salilla treenaajille välillä pitämään "mitä huvittaa"-päivän, se kyllä antaa kivasti piristettä ja vaihtelua arjen ja rutiinien keskelle! Lisäksi ite ajattelen aina niin, että kaikkihan se on aina eteenpäin. Mitäs sitten, vaikka sitä saliohjelmaa ei yhtenä kertana noudattaisikaan... Pääasia, että treenaa kuitenkin!

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin lisään vielä kuvan hienoista kukista, jotka bongasin tienlaidassa.

Ja nyt tää tyttö painelee kotia katteleen Star Warsia ja huomenna palataan taas  (pääsiäisettömään) normaaliin arkeen kera salitreenin ja joogan!

PowerJooga = Kunnon treeniä!

En oo koskaan ennen välittäny joogasta. Ajattelin, että se on joidenki ihme hihhuleiden hommaa, jotka meditoimalla kuvittelee saavuttavansa jonkin korkeimman henkisen tason ja valaistumisen. Tämän jälkeen heitä odottaisi ikuinen mielenrauha, suurin mahdollinen onnellisuus, ja kuolematon sielu. Eikö ne siellä jooga-tunneilla istu aina jalat ristissä, silmät suljettuina ja hymise? Eihän se nyt ainakaan mitään liikuntaa ole. Eikä mitään tavallisen ihmisen hommaa muutenkaan.

Ajatteletko sinäkin samalla tavalla? Oletko koskaan kokeillut käydä jooga-tunnilla? Niin, empä itekään koskaan kokeillut koko joogaa, mutta omistin sen suhteen silti erittäin vahvat (ja negatiiviset) mielipiteet. Nyt voin kuitenkin todeta, että olin väärässä! Voi, kuinka väärässä olinkaan!

Syyskuussa 2012 karkasin tutusta ja turvallisesta Suomesta Kreikkaan. Uusi maa, uusi kulttuuri, uudet ihmiset, uudet kujeet. Syyskuu meni kreikankieltä opiskellessa, mutta kun lokakuussa saavuin "lopulliseen" määränpäähäni Rodokselle, keksin, että alan käymään kuntosalilla. En mä tiiä mistä mä sen keksin, yks kaunis päivä koin vaan semmosen ahaa-elämyksen, että mäpä alan käymään kuntosalilla. Oli jotenkin kauhee hinku päästä tekemään, kokeilemaan, ja etsimään jotain uutta ja jännää sisältöä elämään. Lampsin ekalle kuntosalille minkä löysin, katsastin sen sopivan minulle (ei liian iso, monipuoliset laitteet, läheinen sijainti, puhdas ja siisti) ja siitä se kaikki sitten lähti. Sattumoisin huomasin lukujärjestyksen, jonka mukaan salin yläkerrassa olevassa isossa salissa on myös joogaa ja zumbaa molempia kaksi kertaa viikossa. Pitihän niitäkin sitten mennä kokeilemaan, molempia!

No, zumbahan oli aivan hirveää. Ei mun laji, ei ollenkaan. Siellä heilutaan ja vetkutaan jokkaiseen ilmansuuntaan yhtä aikaa, ja mitään ohjeita ei liikkeistä annettu. Luovutin sen suhteen kahen kokeilukerran jälkeen, mutta jooga taas tuntu just mulle sopivalta!

Rakastuin joogaan heti. Aivan välittömästi. Kaikki ennakkoluuloni joogaa kohtaan karisivat ensimmäisten viiden minuutin aikana, ja nyt oon aivan koukussa koko touhuun. Joogatunnin missaaminen on kauheinta, mitä tavalliseen päivääni (tai siis maanantaihin ja torstaihin) voi sisältyä...! Joogaa on tietenki monenlaista, ja meno voi olla hyvinkin erilaista joogasta riippuen. Meidän salilla pyörii PowerJooga-tunnit, joka on kyllä hehkuttamisen arvosta touhua.

www.last.fm

PowerJooga eroaa muista jooga-muodoista lähinnä siten, että hengitysharjoituksia ja meditoimista (eli sitä hihhuli-touhua) on paljon vähemmän entä joogassa normaalisti. PowerJooga onkin ns. fitness-tyyppistä joogaa, jossa keskitytään venytyksiin, ja sitäkautta tehdään erilaisia asentoja, jotka vaativat myös voimaa ja tasapainoa. Voin kertoa, että jos tunnilla laittaa kaiken peliin, niin homma on oikeasti raskasta ja hiki virtaa... Joskus jos on sattunu väsyttämään tai laiskottamaan, niin oon yrittäny lusmuilla tunnilla, mutta pieni ryhmä ja tiukka opettaja ei anna siihen oikeen mahdollisuutta... Aluksihan se opettaja tuli läpsimään mua käsivarsiin, jalkoihin, persiiseen ja huusi "STRETCH , STRETCH!!!", ja minä siinä yritin niissä asennoissa pysyä raajat tutisten ja hien valuessa otsalta jumppamatolle. Tunnin jälkeen tuntu niinku oisin kasvanu yhtäkkiä viis senttiä lisää pituutta, ja kroppa tuntu aivan mielettömältä (ja väsyneeltä). Ihan mahtava fiilis! Nyt näin muutaman kuukauden reenaamisen jälkeen ei enää tuu tommonen raju fiilis tunnin jälkeen, mutta tulkitsen asian niin, että jotain edistymistä olis tapahtunu, ja siksi tunnin jälkeen ei enää tunnu uudestisyntyneeltä, vaikkakin tosi hyvältä siltikin :)

consciouslifenews.com

En oo koskaan ollu notkea. Oikeastaan oon aina ollu niinku rautakanki, joka on jäätyny lappalaiseen ikiroudassa olevaan lumihankeen jo vuosikausia sitten. Voin nyt tässä yhteydessä myös myöntää, että mä synnyin vähä erilaisena. En puhu nyt niistä kytkösvioista tuolla pääkopassa, vaan mun jaloissa oli jotaki häikkää. Jotku jänteet tahi lihakset tuolla koivissa oli niin lyhyet, etten voinu kävellä normaalisti. Ekat elinvuoteni oon tallannu menemään kantapäät ilmassa, varpasilleen sipsutellen, koska kantapäät ei yksinkertasesti yltäny maahan asti. Lääkärit pelotteli äitiä leikkauksilla, jotka sisälsi jos minkämoisia riskejä, mutta loppujen lopuksi niiltä vältyttiin kun joku fysioterapeutti siellä Lapin synkissä metsissä veivas mun jalat kuntoon. Tästä huolimatta oon aina ollu ihan onneton noiden koipieni kanssa. Sormenpäät yltäny just ja just varpaisiin seisoessa, mutta maahan jos oon ne halunnu nii on saanu jo venytellä hyvän aikaa. Jotenka, jos joku yrittää käyttää väitettä "en mä mihinkään joogatunnille mene ku en oo notkea", niin tuohan on ehkä maailman säälittävin tekosyy. Siellä joogassa nimenomaan venytellään, joka muuten tekee hyvää ihan jokaiselle, vauvasta vaariin!

www.newfarmpoweryoga.com

Jos satut olemaan joku luonnonoikku, joka on notkia ilman kummempia säännöllisiä venyttely-sessioita, niin joogasta nautit varmasti. Siellä on tarjolla monenlaisia asentoja niin rautakangille kuin kuminauhoillekin. Taitavimmat voi vääntyä vaikka mutkalle, ja harjoitella voimaa ja tasapainoa vaativia asentoja. Aloittelijat voi taas keskittyä yksinkertaisimpiin venytyksiin, ja tehä asennot omien taitojen ja oman kropan rajotusten mukaan. Tärkeintä on se, että yrittää parhaansa, muttei pakota itteään mihinkään asentoon, mihin ei taivu (voi tulla sairaslomista aika pitkiä...) Ja kyllä varmaan jokaisen täytyy myöntää, että nää über-asennot näyttää tosi hienoilta, ja kuinka äärettömän mahtavaa olis osata tehä ne ite! :)

www.yogasingapore.net

Entäs sitten se joogan hihhuli-puoli? Vaikka ite en oo koskaan uskonu mihinkään sisäisen mielenrauhan löytymiseen, on mun näkemykset tästäki muuttunu. Tarkastelen tätä asiaa ehkä myöhemmin jossain tulevassa blogi-päivityksessäni, mutta totean tähän väliin lyhyen ytimekkäästi, että jooga rauhoittaa mieltä. Syy siihen on hyvin yksinkertainen: rauhallinen musiikki taustalla ja 100% keskittyminen omaan kehoon rauhoittaa mieltä väistämättä. Keho ja mieli toimivat kuitenkin yhdessä: hyvä kehollinen olo tuo yleensä myös hyvää mieltä. Venyttely tuo helpotusta kireille lihaksille ja rentouttaa niitä, jolloin hyvä ja rentoutunut fiilis tuntuu varmasti, sekä pään sisällä että kropassa. Empä siis ihmettelisi, vaikka joku löytäisikin sisäisen mielenrauhansa joogan avulla! Itse vielä jatkan sen etsimistä.

www.lucilleroberts.com

Mainitsemaani hihhuli-touhuun liittyy myös meditointi ja hengitysharjoitukset. Meditoinnista en ala kommentoimaan kauheasti, koska sitä PowerJoogassa ei juurikaan ole. Pari kertaa opettaja on käskeny sulkea silmät ja miettiä pelkästään "om om om", mutta arvatkaa vaan mitä mun päässä tässä vaiheessa liikkuu..? "Noniin, ajattele nyt vaan omm omm ommmm. Älä ajattele mitään muuta. Prkl ajattelen koko ajan muuta! Noniin ommmmmm...mikä toi ääni oli? Jännitänkö mä mun polvea? Mullon nälkä. Pitäsköhän kattoo tänään jakso Gossip Girliä." ja niin edelleen. Jätän meditoimishommat suosiolla sellaisille, jotka siitä on kiinnostuneet ja sen hallitsee. Vaikka ei nämä hyminätouhut kiinnostaiskaan, niin ainakin PowerJoogassa tätä on tehty hyvin vähän, ja parin minuutin hiljaisuus tunnin loppupuolella antaa hyvin tilaa omille ajatuksille. Vaikka en osaisikaan ajatella ommeja, niin voin ajatella omiani.

Meditoiminen PowerJoogassa on melkeempä unohdettu, mutta hengittämisharjoitukset ovat keskeisessä osassa. Hengittämis-asiat on kuviossa kuitenkin koko tunnin ajan, siis yhtä aikaa liikkeitä suorittaessa, jolloin niistä tulee myös luontainen osa venyttelyä ja asentojen suorittamista. Hengittämisharjoituksilla pyritään oikeanlaisen hengitystavan oppimiseen, sillä (kuten varmaan on turha edes mainita) hengittäminen on äärimmäisen tärkeä osa elämää. Tiesitkö, että on myös mahdollista hengittää väärin? Varsinkin liikuntaa harrastavilla, liikuntamuodosta riippumatta, oikeanlainen hengittäminen on todella tärkeää treenin sujumisen kannalta. Joogassa harjoitellaan hengittämään oikealla tavalla; syvään ja palleaa käyttämällä. Näin varmistetaan paras mahdollinen hapen saanti, joka on lihaksille sanoinkuvaamattoman tärkeää. PowerJoogassa tunnin lopussa ollaan myös tehty 10-15 minuuttia pelkkiä hengitysharjoituksia, jolloin tämä toimii ikäänkuin 'loppuverryttelynä'. Välissä myös venytellään vähän, mutta pääpaino on hengittämisessä ja siihen keskittymisessä. Erilaisilla harjoituksilla vahvistetaan myös syviä lihaksia (mm. syvät vatsalihakset), ja vaikka voikin kuulostaa hassulta, niin yhdenkin hengitysharjoituksen loppupuolella mulla alkaa aina kroppa väsyä, eli kyllä siellä väkisinkin lihakset joutuu töihin! :) Syvään hengittäminen myös rentouttaa, sekä lihaksia että mieltä, joten joogatunti saa rauhallisen lopetuksen. Harjoitusten myötä ehkäpä oikea hengitystapa muuttuu automaattiseksi, siis tiedostamattomaksi, jolloin tulee hengitettyä oikein aina ja kaikkialla. Erityisesti korostaisin hengittämisen merkitystä liikuntaa harrastaessa, mutta väitän, että oikein hengittäminen vaikka tietokoneellakin no-lifettäessä ei oisi ainakaan pahasta.

Yksi pikku ongelma tässä PowerJoogassa kyllä on, nimittäin en tiedä miten sitä on Suomessa tarjolla. Google ei löytänyt aiheesta suomen kielellä paljon mitään. Voi olla, että "voimajooga" on juurikin tätä hehkuttamaani PowerJoogaa siellä kotomaassa, mutta sitten taas googlen kautta löysin jonkin määritelmän voimajoogalle, joka ei ihan PowerJoogaan istunut. Tietääkö joku mahdollisesti tästä asiasta enemmän? Mitä joogaa ite harrastat tai oot kokeillut? Minkälaisia kokemuksia sulla on?

Laitan tähän vielä joitain linkkejä, joista voi kiinnostuneet lukea lisää PowerJoogasta ja joogasta ylipäänsäkkin. Lopuksi suosittelen vielä ihan jokaista kokeilemaan joogaa, koskee siis MYÖS SINUA!

http://yoga.about.com/od/poweryoga/a/power.htm
http://www.poweryoga.com/aboutyoga/aboutpy.php
http://www.himalaja.fi/jooga.htm

Tässä huikea taidonnäyte siitä, mitä PowerJooga voi tarjota :)
http://www.youtube.com/watch?v=gozvsDUJyLE

PowerJoogaa voi yhdistellä luovasti myös muihin lajeihin, tässäpä esimerkiksi tanssiin!
http://www.youtube.com/watch?v=UnfUQxky1lU

Tilannekatsaus

5 kuukautta reeniä takana. Kropasta löytyy uusia mielenkiintosia lihaksia. Siis lihaksia, joita mullei oo ollu koskaan ennen! Tai siis toki ne on aina ollu olemassa, mutta en oo tiedostanu saatika silmillä nähny niiden olemassaoloa. Jännää! Tietää ainakin, että jotain on tullu tehtyä oikein siellä salilla. Positiiviset tulokset antaa taas lisää virtaa jatkaa eteenpäin, ja motivaatio pysyy yllä! :)

Täytyy kyllä rehellisesti myöntää, ettei se reenaaminen aina niin maailman ihaninta ole. Joskus väsyttää, laiskottaa, tai ottaa aivoon ja kovasti, mutta siitäkin huolimatta raahaan sen ahterini tunnollisesti salille sen kuus kertaa viikossa. Kahtena päivänä käyn joogassa, joten salireenejä tulee neljä viikkoa kohden. Mutta se kyllä täytyy sanoa, että yleensä se treenaaminen on kuitenki loppujen lopuksi aina mukavaa, vaikka ensin ärsyttäisikin lähteä liikkeelle. Varsinkin jos ottaa pattiin ja tekee mieli hypätä sillalta alas, niin paineet saa purettua positiivisesti salitreeniin, jonka jälkeen ei enää ota kaaliin, ei yhtään! Salilla sen henkisen raivon saa kätevästi muutettua fyysiseksi 'raivoksi', enkä nyt tarkota että siellä salilla tarvii riehua, vaan ihan tavallinen tiukka treeni auttaa pääsemään eroon siitä henkisestä helvetistä. Salilla painoja nostellessa ja sarjoja tehessä pitää koko ajan keskittyä itse liikkeeseen, että se tulee suoritettua oikein, ja miettiä käyttämiään painoja sekä toistojen ja sarjojen lukumäärää... Joutuu siis keskittymään kunnolla itse treeniin, jolloinka maalliset murheet unohtuu ja mieli paranee! :) Jooga tekee saman homman, mutta ei niinkään pura paineita, vaan enemmänkin rentouttaa ja rauhoittaa mielen. Tunnilta lähtee aina ihan eri fiiliksellä mitä oli tullessaan. Jotenka siis, vaikka aluksi laiskottaisi/väsyttäisi/ärsyttäisi lähteä treenaamaan, niin kyllä sitä kannattaa kuitenkin aina lähteä, ei se ole kuin vaan hyväksi! :)

Laittelempa tähän taas tuoreita kuvia. Ikävä kyllä lihakset kasvaa tuhottoman hitaasti, mutta kyllä sitä näin viiden kuukauden jälkeen yhtäkkiä huomaakin, että mikäs hemmetti toi tossa on, en oo ennen omistanu? Ka, sehän on lihas! Pieni, mutta se lasketaan kuitenkin! Lisää treeniä vaan ja katotaan miten kehitys jatkuu :)

                 

Reidessä näkyvät mustelmat sain lenkkipolulta, kun koira hyökkäs päälle ja alko 'puremaan' jalkaa... Tilanne oli hyvin mielenkiintoinen, ite kun normaalisti vaan hölkkäsin menemään, niin yhtäkkiä tämmönen saksanpaimenkoiran ja minkä-lien risteytys hyppää pusikosta ja käy kiinni. Mutta eipä tuo onneksi oikeasti purru, kuhan uhkaili näykkimällä, ja omistaja ilmesty pian paikalle repimään sen koiransa muualle mun koivesta. Että tämmöstä täällä Kreikassa :))))

Otin myös nyt ekan selkäpuolen kuvan, ja samalla tajusin kuinka tyhmä oon ollu, ku en salitreeniä alottaessa sillon 5kk sitten kuvannu kunnolla kroppaani... Tää siis on ihan eka kuva selästä, joten en voi verrata sitä mihinkään, ja näin ollen kehitystä on vähän vaikea tarkastella. Sen kuitenki osaan sanoa, että eipä mulla oo ennen yhtään mitään lihaksia pystyny erottamaan selästä, joten on kuitenki jotaki kehitystä havaittavissa!

Ja nyt samalla kun tilasin taas lisää proteiinia, niin päätin ottaa testiksi purkin BCAA:ta ja glutamiinia. Tarkastella vähän huomaanko mitään hyötyä näiden käyttämisestä, tai saanko edes mitään placebo-vaikutusta...:P Tää kyseinen proteiini mitä tilasin (kuva alla) on kyllä hehkuttamisen arvosta tavaraa, se nimittäin maistuu taivaallisen hyvältä! Itse tilasin suklaanmakuisena, mutta oon maistellut myös vaniljana samaa brändiä, ja on muuten hyvää. Koostumukseltaan on vähän 'paksumpaa', eli jos tämän sekottaa maitoon niin maku muistuttaa lähinnä ihanaa suklaapirtelöä :P Eikä pölise kauheena purkista lappaessa (toisin kuin edellinen protsku mitä mulla oli...) eikä vaahtoudu kauheena. Ravintoarvoltaan ja hintaluokaltaan näytti pyörivän samoissa luokissa ku muutki perus-protskut. Sitä kyllä en tiiä, saako tätä tavaraa Suomesta, luulis et jostain löytyy jos joku haluaa kokeilla!

Glutamiinin ja BCAA:n tilasin lähinnä sen takia, kun luin niiden vaikutuksista netin ihmeellistä maailmaa tutkiessani, ja ajattelin että näistä vois olla mulle hyötyä. Nyt oon näitä lappanu naamaan pari-kolme viikkoa seuraavanlaisesti: BCAA:ta heti aamulla 5g, ja glutamiinia & BCAA:ta molempia 5g sekä ennen että jälkeen treenin. BCAA:n tarkotus on ehkäistä kataboliaa, jonka vuoksi oon heittäny sitä naamariin heti aamulla herättyäni. Glutamiini toimii samalla linjalla (auttaa säilyttämään anabolisen tilan, ehkäisee proteiinin katoa ja lihasten hajoamista), mutta sen sanotaan myös nopeuttavan aineenvaihduntaa.

Tietenkin omalla henkilökohtaisella yksilöllisellä tasolla on vaikea todistaa toimiiko nämä tavarat vaiko ei. Uskon kuitenkin vahvasti siihen, että ei näistä haittaakaan ole, ja jos kerran nämä on kehittämällä kehitetty treenaajia varten ja tutkittu näiden vaikutusta, niin luotan siihen (ainakin osittain). Itestä kuitenkin tuntuu, että viimeisten parin viikon ajan salitreeni on tuntunu luistavan astetta paremmin. On jotenkin energisempi olo, treeni kulkee reippaammin, ja voi tehä tiukempaa settiä, joka sitten tuntuu kivasti seuraavana päivänä kropassa :) Voimat ei lopu tunnin salitreenin aikana kesken, vaikka tietenkin loppua kohden lihakset alkaa aina väsymään (niinku kuuluukin). Ennen kuitenkin saattoi tuntua jo puolen tunnin jälkeen siltä, että huh huh alkaa piisaamaan tälle päivää, ja loput puol tuntia piti puoliväkisin vääntää sarjoja, mutta nyt tunnin treeni hurahtaa ku siivillä ja kelloa ei muista paljoa ees vilkuilla! Väittäisin siis, että omalla kohdallani BCAA ja glutamiini on tuonu lisää virtaa treeniin, jolloin on mahdollista tehä rankempaa settiä, jolloin lihakset kuormittuu enemmän, jolloin (ruokavalion ollessa kunnossa) lihakset pääsee kehittymään tehokkaammin. Eiku vaa tuloksia odotellessa!

Mutta eiköhän tässä ollu taas tilannekatsausta kerrakseen. Mainittakoon vielä sen verran, että ongelmiakin on matkan varrelle mahtunut, lähinnä pohkeiden ja oikeanlaisen syömisen suhteen. Pohkeet mulla on ollu jo pidemmän aikaa jumissa, ja niihin on sattunu joka päivä. Toki lihaskipu kertoo siitä, että siellä tapahtuu kehittymistä, mutta ei se nyt ole hyväksikään jos pohkeet on kipeät joka päivä. Eipä ne pääse palautumaan/levähtämään ollenkaan, jos niihin kerta sattuu joka päivä ihan jo kävellessäkin. Jalkapäiviä mulla on viikossa kaks, jonka lisäksi käyn hölkkäämässä/juoksemassa 3-4 krt/vko, ja joogassa (2krt/vko) voimakkaat venytykset rasittaa myös pohkeita, joten kyllähän tuosta voi laskeakin, ettei ne paljo oo lepoa saanu. Sen takia pidin nyt jopa neljän päivän (!) tauon lenkkipolulta, ja joka ilta leffoja katellessani hieroin pohkeitani rakkaudella ja intohimolla... Ja tämä kyllä autto heti, ei oo sattunu pohkeisiin nyt pariin päivään, joten katotaan mitä tapahtuu kun palaan tonne (vaarallisille koirien täyttämille) lenkkipoluille :P
Syömisen suhteen ei oo muuten ongelmaa, mutta ISO ongelma on herkkujen kanssa. En tajua miksi, mutta mulla on aivan hirvee makeanhimo joka päivä, monta kertaa päivässä. Itsekuri näyttää olevan nollassa, jos ei jopa miinuksen puolella, joten kaikenlaista herkkua tulee työnnettyä turpaan aivan aivan liikaa. Koitan taistella tätä vastaan koko ajan, joten toivottavasti saan nyt herkuttelut pikkuhiljaa kuriin... Mietityttää vaan se ajatus, että missäköhän kunnossa (lähinnä rasvaprosentin suhteen) olisin, jos olisin jättäny kaikki suklaat, leivokset, jäätelöt, piirakat sun muut popsimatta...:/

Mutta sokerihiiri kiittää ja kuittaa tältä osin. Kommentteja voi viskoa tulemaan, varsinki jos ootte omalla kohalla huomanneet BCAA:n ja/tai glutamiinin vaikutuksia treenaukseen tai tuloksiin, niin niitä olis kiva kuulla! :)