PowerJooga = Kunnon treeniä!

En oo koskaan ennen välittäny joogasta. Ajattelin, että se on joidenki ihme hihhuleiden hommaa, jotka meditoimalla kuvittelee saavuttavansa jonkin korkeimman henkisen tason ja valaistumisen. Tämän jälkeen heitä odottaisi ikuinen mielenrauha, suurin mahdollinen onnellisuus, ja kuolematon sielu. Eikö ne siellä jooga-tunneilla istu aina jalat ristissä, silmät suljettuina ja hymise? Eihän se nyt ainakaan mitään liikuntaa ole. Eikä mitään tavallisen ihmisen hommaa muutenkaan.

Ajatteletko sinäkin samalla tavalla? Oletko koskaan kokeillut käydä jooga-tunnilla? Niin, empä itekään koskaan kokeillut koko joogaa, mutta omistin sen suhteen silti erittäin vahvat (ja negatiiviset) mielipiteet. Nyt voin kuitenkin todeta, että olin väärässä! Voi, kuinka väärässä olinkaan!

Syyskuussa 2012 karkasin tutusta ja turvallisesta Suomesta Kreikkaan. Uusi maa, uusi kulttuuri, uudet ihmiset, uudet kujeet. Syyskuu meni kreikankieltä opiskellessa, mutta kun lokakuussa saavuin "lopulliseen" määränpäähäni Rodokselle, keksin, että alan käymään kuntosalilla. En mä tiiä mistä mä sen keksin, yks kaunis päivä koin vaan semmosen ahaa-elämyksen, että mäpä alan käymään kuntosalilla. Oli jotenkin kauhee hinku päästä tekemään, kokeilemaan, ja etsimään jotain uutta ja jännää sisältöä elämään. Lampsin ekalle kuntosalille minkä löysin, katsastin sen sopivan minulle (ei liian iso, monipuoliset laitteet, läheinen sijainti, puhdas ja siisti) ja siitä se kaikki sitten lähti. Sattumoisin huomasin lukujärjestyksen, jonka mukaan salin yläkerrassa olevassa isossa salissa on myös joogaa ja zumbaa molempia kaksi kertaa viikossa. Pitihän niitäkin sitten mennä kokeilemaan, molempia!

No, zumbahan oli aivan hirveää. Ei mun laji, ei ollenkaan. Siellä heilutaan ja vetkutaan jokkaiseen ilmansuuntaan yhtä aikaa, ja mitään ohjeita ei liikkeistä annettu. Luovutin sen suhteen kahen kokeilukerran jälkeen, mutta jooga taas tuntu just mulle sopivalta!

Rakastuin joogaan heti. Aivan välittömästi. Kaikki ennakkoluuloni joogaa kohtaan karisivat ensimmäisten viiden minuutin aikana, ja nyt oon aivan koukussa koko touhuun. Joogatunnin missaaminen on kauheinta, mitä tavalliseen päivääni (tai siis maanantaihin ja torstaihin) voi sisältyä...! Joogaa on tietenki monenlaista, ja meno voi olla hyvinkin erilaista joogasta riippuen. Meidän salilla pyörii PowerJooga-tunnit, joka on kyllä hehkuttamisen arvosta touhua.

www.last.fm

PowerJooga eroaa muista jooga-muodoista lähinnä siten, että hengitysharjoituksia ja meditoimista (eli sitä hihhuli-touhua) on paljon vähemmän entä joogassa normaalisti. PowerJooga onkin ns. fitness-tyyppistä joogaa, jossa keskitytään venytyksiin, ja sitäkautta tehdään erilaisia asentoja, jotka vaativat myös voimaa ja tasapainoa. Voin kertoa, että jos tunnilla laittaa kaiken peliin, niin homma on oikeasti raskasta ja hiki virtaa... Joskus jos on sattunu väsyttämään tai laiskottamaan, niin oon yrittäny lusmuilla tunnilla, mutta pieni ryhmä ja tiukka opettaja ei anna siihen oikeen mahdollisuutta... Aluksihan se opettaja tuli läpsimään mua käsivarsiin, jalkoihin, persiiseen ja huusi "STRETCH , STRETCH!!!", ja minä siinä yritin niissä asennoissa pysyä raajat tutisten ja hien valuessa otsalta jumppamatolle. Tunnin jälkeen tuntu niinku oisin kasvanu yhtäkkiä viis senttiä lisää pituutta, ja kroppa tuntu aivan mielettömältä (ja väsyneeltä). Ihan mahtava fiilis! Nyt näin muutaman kuukauden reenaamisen jälkeen ei enää tuu tommonen raju fiilis tunnin jälkeen, mutta tulkitsen asian niin, että jotain edistymistä olis tapahtunu, ja siksi tunnin jälkeen ei enää tunnu uudestisyntyneeltä, vaikkakin tosi hyvältä siltikin :)

consciouslifenews.com

En oo koskaan ollu notkea. Oikeastaan oon aina ollu niinku rautakanki, joka on jäätyny lappalaiseen ikiroudassa olevaan lumihankeen jo vuosikausia sitten. Voin nyt tässä yhteydessä myös myöntää, että mä synnyin vähä erilaisena. En puhu nyt niistä kytkösvioista tuolla pääkopassa, vaan mun jaloissa oli jotaki häikkää. Jotku jänteet tahi lihakset tuolla koivissa oli niin lyhyet, etten voinu kävellä normaalisti. Ekat elinvuoteni oon tallannu menemään kantapäät ilmassa, varpasilleen sipsutellen, koska kantapäät ei yksinkertasesti yltäny maahan asti. Lääkärit pelotteli äitiä leikkauksilla, jotka sisälsi jos minkämoisia riskejä, mutta loppujen lopuksi niiltä vältyttiin kun joku fysioterapeutti siellä Lapin synkissä metsissä veivas mun jalat kuntoon. Tästä huolimatta oon aina ollu ihan onneton noiden koipieni kanssa. Sormenpäät yltäny just ja just varpaisiin seisoessa, mutta maahan jos oon ne halunnu nii on saanu jo venytellä hyvän aikaa. Jotenka, jos joku yrittää käyttää väitettä "en mä mihinkään joogatunnille mene ku en oo notkea", niin tuohan on ehkä maailman säälittävin tekosyy. Siellä joogassa nimenomaan venytellään, joka muuten tekee hyvää ihan jokaiselle, vauvasta vaariin!

www.newfarmpoweryoga.com

Jos satut olemaan joku luonnonoikku, joka on notkia ilman kummempia säännöllisiä venyttely-sessioita, niin joogasta nautit varmasti. Siellä on tarjolla monenlaisia asentoja niin rautakangille kuin kuminauhoillekin. Taitavimmat voi vääntyä vaikka mutkalle, ja harjoitella voimaa ja tasapainoa vaativia asentoja. Aloittelijat voi taas keskittyä yksinkertaisimpiin venytyksiin, ja tehä asennot omien taitojen ja oman kropan rajotusten mukaan. Tärkeintä on se, että yrittää parhaansa, muttei pakota itteään mihinkään asentoon, mihin ei taivu (voi tulla sairaslomista aika pitkiä...) Ja kyllä varmaan jokaisen täytyy myöntää, että nää über-asennot näyttää tosi hienoilta, ja kuinka äärettömän mahtavaa olis osata tehä ne ite! :)

www.yogasingapore.net

Entäs sitten se joogan hihhuli-puoli? Vaikka ite en oo koskaan uskonu mihinkään sisäisen mielenrauhan löytymiseen, on mun näkemykset tästäki muuttunu. Tarkastelen tätä asiaa ehkä myöhemmin jossain tulevassa blogi-päivityksessäni, mutta totean tähän väliin lyhyen ytimekkäästi, että jooga rauhoittaa mieltä. Syy siihen on hyvin yksinkertainen: rauhallinen musiikki taustalla ja 100% keskittyminen omaan kehoon rauhoittaa mieltä väistämättä. Keho ja mieli toimivat kuitenkin yhdessä: hyvä kehollinen olo tuo yleensä myös hyvää mieltä. Venyttely tuo helpotusta kireille lihaksille ja rentouttaa niitä, jolloin hyvä ja rentoutunut fiilis tuntuu varmasti, sekä pään sisällä että kropassa. Empä siis ihmettelisi, vaikka joku löytäisikin sisäisen mielenrauhansa joogan avulla! Itse vielä jatkan sen etsimistä.

www.lucilleroberts.com

Mainitsemaani hihhuli-touhuun liittyy myös meditointi ja hengitysharjoitukset. Meditoinnista en ala kommentoimaan kauheasti, koska sitä PowerJoogassa ei juurikaan ole. Pari kertaa opettaja on käskeny sulkea silmät ja miettiä pelkästään "om om om", mutta arvatkaa vaan mitä mun päässä tässä vaiheessa liikkuu..? "Noniin, ajattele nyt vaan omm omm ommmm. Älä ajattele mitään muuta. Prkl ajattelen koko ajan muuta! Noniin ommmmmm...mikä toi ääni oli? Jännitänkö mä mun polvea? Mullon nälkä. Pitäsköhän kattoo tänään jakso Gossip Girliä." ja niin edelleen. Jätän meditoimishommat suosiolla sellaisille, jotka siitä on kiinnostuneet ja sen hallitsee. Vaikka ei nämä hyminätouhut kiinnostaiskaan, niin ainakin PowerJoogassa tätä on tehty hyvin vähän, ja parin minuutin hiljaisuus tunnin loppupuolella antaa hyvin tilaa omille ajatuksille. Vaikka en osaisikaan ajatella ommeja, niin voin ajatella omiani.

Meditoiminen PowerJoogassa on melkeempä unohdettu, mutta hengittämisharjoitukset ovat keskeisessä osassa. Hengittämis-asiat on kuviossa kuitenkin koko tunnin ajan, siis yhtä aikaa liikkeitä suorittaessa, jolloin niistä tulee myös luontainen osa venyttelyä ja asentojen suorittamista. Hengittämisharjoituksilla pyritään oikeanlaisen hengitystavan oppimiseen, sillä (kuten varmaan on turha edes mainita) hengittäminen on äärimmäisen tärkeä osa elämää. Tiesitkö, että on myös mahdollista hengittää väärin? Varsinkin liikuntaa harrastavilla, liikuntamuodosta riippumatta, oikeanlainen hengittäminen on todella tärkeää treenin sujumisen kannalta. Joogassa harjoitellaan hengittämään oikealla tavalla; syvään ja palleaa käyttämällä. Näin varmistetaan paras mahdollinen hapen saanti, joka on lihaksille sanoinkuvaamattoman tärkeää. PowerJoogassa tunnin lopussa ollaan myös tehty 10-15 minuuttia pelkkiä hengitysharjoituksia, jolloin tämä toimii ikäänkuin 'loppuverryttelynä'. Välissä myös venytellään vähän, mutta pääpaino on hengittämisessä ja siihen keskittymisessä. Erilaisilla harjoituksilla vahvistetaan myös syviä lihaksia (mm. syvät vatsalihakset), ja vaikka voikin kuulostaa hassulta, niin yhdenkin hengitysharjoituksen loppupuolella mulla alkaa aina kroppa väsyä, eli kyllä siellä väkisinkin lihakset joutuu töihin! :) Syvään hengittäminen myös rentouttaa, sekä lihaksia että mieltä, joten joogatunti saa rauhallisen lopetuksen. Harjoitusten myötä ehkäpä oikea hengitystapa muuttuu automaattiseksi, siis tiedostamattomaksi, jolloin tulee hengitettyä oikein aina ja kaikkialla. Erityisesti korostaisin hengittämisen merkitystä liikuntaa harrastaessa, mutta väitän, että oikein hengittäminen vaikka tietokoneellakin no-lifettäessä ei oisi ainakaan pahasta.

Yksi pikku ongelma tässä PowerJoogassa kyllä on, nimittäin en tiedä miten sitä on Suomessa tarjolla. Google ei löytänyt aiheesta suomen kielellä paljon mitään. Voi olla, että "voimajooga" on juurikin tätä hehkuttamaani PowerJoogaa siellä kotomaassa, mutta sitten taas googlen kautta löysin jonkin määritelmän voimajoogalle, joka ei ihan PowerJoogaan istunut. Tietääkö joku mahdollisesti tästä asiasta enemmän? Mitä joogaa ite harrastat tai oot kokeillut? Minkälaisia kokemuksia sulla on?

Laitan tähän vielä joitain linkkejä, joista voi kiinnostuneet lukea lisää PowerJoogasta ja joogasta ylipäänsäkkin. Lopuksi suosittelen vielä ihan jokaista kokeilemaan joogaa, koskee siis MYÖS SINUA!

http://yoga.about.com/od/poweryoga/a/power.htm
http://www.poweryoga.com/aboutyoga/aboutpy.php
http://www.himalaja.fi/jooga.htm

Tässä huikea taidonnäyte siitä, mitä PowerJooga voi tarjota :)
http://www.youtube.com/watch?v=gozvsDUJyLE

PowerJoogaa voi yhdistellä luovasti myös muihin lajeihin, tässäpä esimerkiksi tanssiin!
http://www.youtube.com/watch?v=UnfUQxky1lU

Tilannekatsaus

5 kuukautta reeniä takana. Kropasta löytyy uusia mielenkiintosia lihaksia. Siis lihaksia, joita mullei oo ollu koskaan ennen! Tai siis toki ne on aina ollu olemassa, mutta en oo tiedostanu saatika silmillä nähny niiden olemassaoloa. Jännää! Tietää ainakin, että jotain on tullu tehtyä oikein siellä salilla. Positiiviset tulokset antaa taas lisää virtaa jatkaa eteenpäin, ja motivaatio pysyy yllä! :)

Täytyy kyllä rehellisesti myöntää, ettei se reenaaminen aina niin maailman ihaninta ole. Joskus väsyttää, laiskottaa, tai ottaa aivoon ja kovasti, mutta siitäkin huolimatta raahaan sen ahterini tunnollisesti salille sen kuus kertaa viikossa. Kahtena päivänä käyn joogassa, joten salireenejä tulee neljä viikkoa kohden. Mutta se kyllä täytyy sanoa, että yleensä se treenaaminen on kuitenki loppujen lopuksi aina mukavaa, vaikka ensin ärsyttäisikin lähteä liikkeelle. Varsinkin jos ottaa pattiin ja tekee mieli hypätä sillalta alas, niin paineet saa purettua positiivisesti salitreeniin, jonka jälkeen ei enää ota kaaliin, ei yhtään! Salilla sen henkisen raivon saa kätevästi muutettua fyysiseksi 'raivoksi', enkä nyt tarkota että siellä salilla tarvii riehua, vaan ihan tavallinen tiukka treeni auttaa pääsemään eroon siitä henkisestä helvetistä. Salilla painoja nostellessa ja sarjoja tehessä pitää koko ajan keskittyä itse liikkeeseen, että se tulee suoritettua oikein, ja miettiä käyttämiään painoja sekä toistojen ja sarjojen lukumäärää... Joutuu siis keskittymään kunnolla itse treeniin, jolloinka maalliset murheet unohtuu ja mieli paranee! :) Jooga tekee saman homman, mutta ei niinkään pura paineita, vaan enemmänkin rentouttaa ja rauhoittaa mielen. Tunnilta lähtee aina ihan eri fiiliksellä mitä oli tullessaan. Jotenka siis, vaikka aluksi laiskottaisi/väsyttäisi/ärsyttäisi lähteä treenaamaan, niin kyllä sitä kannattaa kuitenkin aina lähteä, ei se ole kuin vaan hyväksi! :)

Laittelempa tähän taas tuoreita kuvia. Ikävä kyllä lihakset kasvaa tuhottoman hitaasti, mutta kyllä sitä näin viiden kuukauden jälkeen yhtäkkiä huomaakin, että mikäs hemmetti toi tossa on, en oo ennen omistanu? Ka, sehän on lihas! Pieni, mutta se lasketaan kuitenkin! Lisää treeniä vaan ja katotaan miten kehitys jatkuu :)

                 

Reidessä näkyvät mustelmat sain lenkkipolulta, kun koira hyökkäs päälle ja alko 'puremaan' jalkaa... Tilanne oli hyvin mielenkiintoinen, ite kun normaalisti vaan hölkkäsin menemään, niin yhtäkkiä tämmönen saksanpaimenkoiran ja minkä-lien risteytys hyppää pusikosta ja käy kiinni. Mutta eipä tuo onneksi oikeasti purru, kuhan uhkaili näykkimällä, ja omistaja ilmesty pian paikalle repimään sen koiransa muualle mun koivesta. Että tämmöstä täällä Kreikassa :))))

Otin myös nyt ekan selkäpuolen kuvan, ja samalla tajusin kuinka tyhmä oon ollu, ku en salitreeniä alottaessa sillon 5kk sitten kuvannu kunnolla kroppaani... Tää siis on ihan eka kuva selästä, joten en voi verrata sitä mihinkään, ja näin ollen kehitystä on vähän vaikea tarkastella. Sen kuitenki osaan sanoa, että eipä mulla oo ennen yhtään mitään lihaksia pystyny erottamaan selästä, joten on kuitenki jotaki kehitystä havaittavissa!

Ja nyt samalla kun tilasin taas lisää proteiinia, niin päätin ottaa testiksi purkin BCAA:ta ja glutamiinia. Tarkastella vähän huomaanko mitään hyötyä näiden käyttämisestä, tai saanko edes mitään placebo-vaikutusta...:P Tää kyseinen proteiini mitä tilasin (kuva alla) on kyllä hehkuttamisen arvosta tavaraa, se nimittäin maistuu taivaallisen hyvältä! Itse tilasin suklaanmakuisena, mutta oon maistellut myös vaniljana samaa brändiä, ja on muuten hyvää. Koostumukseltaan on vähän 'paksumpaa', eli jos tämän sekottaa maitoon niin maku muistuttaa lähinnä ihanaa suklaapirtelöä :P Eikä pölise kauheena purkista lappaessa (toisin kuin edellinen protsku mitä mulla oli...) eikä vaahtoudu kauheena. Ravintoarvoltaan ja hintaluokaltaan näytti pyörivän samoissa luokissa ku muutki perus-protskut. Sitä kyllä en tiiä, saako tätä tavaraa Suomesta, luulis et jostain löytyy jos joku haluaa kokeilla!

Glutamiinin ja BCAA:n tilasin lähinnä sen takia, kun luin niiden vaikutuksista netin ihmeellistä maailmaa tutkiessani, ja ajattelin että näistä vois olla mulle hyötyä. Nyt oon näitä lappanu naamaan pari-kolme viikkoa seuraavanlaisesti: BCAA:ta heti aamulla 5g, ja glutamiinia & BCAA:ta molempia 5g sekä ennen että jälkeen treenin. BCAA:n tarkotus on ehkäistä kataboliaa, jonka vuoksi oon heittäny sitä naamariin heti aamulla herättyäni. Glutamiini toimii samalla linjalla (auttaa säilyttämään anabolisen tilan, ehkäisee proteiinin katoa ja lihasten hajoamista), mutta sen sanotaan myös nopeuttavan aineenvaihduntaa.

Tietenkin omalla henkilökohtaisella yksilöllisellä tasolla on vaikea todistaa toimiiko nämä tavarat vaiko ei. Uskon kuitenkin vahvasti siihen, että ei näistä haittaakaan ole, ja jos kerran nämä on kehittämällä kehitetty treenaajia varten ja tutkittu näiden vaikutusta, niin luotan siihen (ainakin osittain). Itestä kuitenkin tuntuu, että viimeisten parin viikon ajan salitreeni on tuntunu luistavan astetta paremmin. On jotenkin energisempi olo, treeni kulkee reippaammin, ja voi tehä tiukempaa settiä, joka sitten tuntuu kivasti seuraavana päivänä kropassa :) Voimat ei lopu tunnin salitreenin aikana kesken, vaikka tietenkin loppua kohden lihakset alkaa aina väsymään (niinku kuuluukin). Ennen kuitenkin saattoi tuntua jo puolen tunnin jälkeen siltä, että huh huh alkaa piisaamaan tälle päivää, ja loput puol tuntia piti puoliväkisin vääntää sarjoja, mutta nyt tunnin treeni hurahtaa ku siivillä ja kelloa ei muista paljoa ees vilkuilla! Väittäisin siis, että omalla kohdallani BCAA ja glutamiini on tuonu lisää virtaa treeniin, jolloin on mahdollista tehä rankempaa settiä, jolloin lihakset kuormittuu enemmän, jolloin (ruokavalion ollessa kunnossa) lihakset pääsee kehittymään tehokkaammin. Eiku vaa tuloksia odotellessa!

Mutta eiköhän tässä ollu taas tilannekatsausta kerrakseen. Mainittakoon vielä sen verran, että ongelmiakin on matkan varrelle mahtunut, lähinnä pohkeiden ja oikeanlaisen syömisen suhteen. Pohkeet mulla on ollu jo pidemmän aikaa jumissa, ja niihin on sattunu joka päivä. Toki lihaskipu kertoo siitä, että siellä tapahtuu kehittymistä, mutta ei se nyt ole hyväksikään jos pohkeet on kipeät joka päivä. Eipä ne pääse palautumaan/levähtämään ollenkaan, jos niihin kerta sattuu joka päivä ihan jo kävellessäkin. Jalkapäiviä mulla on viikossa kaks, jonka lisäksi käyn hölkkäämässä/juoksemassa 3-4 krt/vko, ja joogassa (2krt/vko) voimakkaat venytykset rasittaa myös pohkeita, joten kyllähän tuosta voi laskeakin, ettei ne paljo oo lepoa saanu. Sen takia pidin nyt jopa neljän päivän (!) tauon lenkkipolulta, ja joka ilta leffoja katellessani hieroin pohkeitani rakkaudella ja intohimolla... Ja tämä kyllä autto heti, ei oo sattunu pohkeisiin nyt pariin päivään, joten katotaan mitä tapahtuu kun palaan tonne (vaarallisille koirien täyttämille) lenkkipoluille :P
Syömisen suhteen ei oo muuten ongelmaa, mutta ISO ongelma on herkkujen kanssa. En tajua miksi, mutta mulla on aivan hirvee makeanhimo joka päivä, monta kertaa päivässä. Itsekuri näyttää olevan nollassa, jos ei jopa miinuksen puolella, joten kaikenlaista herkkua tulee työnnettyä turpaan aivan aivan liikaa. Koitan taistella tätä vastaan koko ajan, joten toivottavasti saan nyt herkuttelut pikkuhiljaa kuriin... Mietityttää vaan se ajatus, että missäköhän kunnossa (lähinnä rasvaprosentin suhteen) olisin, jos olisin jättäny kaikki suklaat, leivokset, jäätelöt, piirakat sun muut popsimatta...:/

Mutta sokerihiiri kiittää ja kuittaa tältä osin. Kommentteja voi viskoa tulemaan, varsinki jos ootte omalla kohalla huomanneet BCAA:n ja/tai glutamiinin vaikutuksia treenaukseen tai tuloksiin, niin niitä olis kiva kuulla! :)

Miinuskauden tuloksia

En oo pitkään aikaan kirjotellu tänne ku on ollu muutaki elämää. Toisin sanoen aivan kauhee kiire kouluhommien kans, treenaamista kuitenkaan unohtamatta!

Viimeksi kirjottelin vähän pohdiskelua miinuskalorikaudesta ja sen aikana treenaamisesta, joten nyt on aika tarkastella vähä tuloksia ja kokemuksia.

Pidin reilun kolmen viikon mittaisen miinuskalorikauden. No, periaatteessa päätin koko helmikuun mennä miinuksella, mutta eka viikko meni aika lailla pskaksi ruokamyrkytyksen takia. Todellisuudessa siis tehokasta miinuskautta kertyi 3 viikkoa, jonka myötä painoa tippui aikalailla tarkalleen kaksi kiloa. Vatsa litistyi silminnähden, siis jonkinsortin seksikäs pömpötys kaikkosi, ja jenkkakahvatkin suli hieman, mutta selvästi. No, ainakin mitä peilistä näen tuloksia, mutta en sitten tiiä näkyykö kuvissa yhtä selvästi, tai olenko kuvitellut kaiken... Mutta voisin väittää olevani tuloksiin todella tyytyväinen!

Miinuskaloreille lähtiessäni tavoitteena oli sulatella hieman rasvakudosta pois, hitaasti ja varovaisesti, koska en halunnu vahingossakaan menettää kovalla työllä hankkimaani pohjakuntoa (=lihasten alkuja). Tämän takia pyrin vetämään kalorit max. 500kcal miinukselle päivässä, ja vaikka tämä ei kuulosta paljolta, nii selviä tuloksia tuli jo kolmessa viikossa! Toki nämä mun selvät tulokset on melko pieniä, ja monelle painonpudottajalle/rasvan polttajalle nämä ei ehkä riittäisi, mutta kun otan huomioon oman lähtötason ja omat tavoitteet, niin voin kyllä väittää onnistuneeni hyvin :)

Miinuskalorikaudella painotin liikunnan matalasykkeiseen, aerobiseen liikuntaan, joka ainakin useiden eri tutkimusten ja tietolähteiden mukaan polttaa tehokkaimmin rasvakudosta. Salilla kuitenkin kävin normaaliin tapaan 4xvko, mutta pyrin sielläkin tekemään normaalia vähän enemmän aerobista, lähinnä lämmittelyjen muodossa ja jalkapäivinä. Lihastreeneissä sitten käytin normaalia pienempiä painoja ja enemmän toistoja, jolloin treeni kasvattaa lähinnä lihasten kestävyyttä, eikä niinkään voimaa tai lihaksen kokoa.

Miinuskalorikaudella suunnittelin syömisen niin, että se oli mahdollisimman säännöllistä (n. 3h välein), tietenkin terveellistä sapuskaa, mutta karsin myös hiilareita jonkin verran ja varmistin proteiinin saannin. En pelkää hiilareita, koska tosiasia on se, että kroppa tarvii niitä kun harrastaa liikuntaa, ja etenkin jos treenaa kunnolla ja kasvattaa lihaksia. Miinuskalorikaudella niitä ei kuitenkaan yhtä paljoa tarvita, joten karsin spagetti/riisi/peruna -annosten kokoa vähintään puolella. Laskin syömäni kalorit mahdollisimman tarkasti, kuten myös proteiinit, joita sain karsittua kasaan n. 100g/pvä. Miinuskaudella ei nälkää tarvinnut juurikaan nähdä, koska maailma on kyllä täynnä terveellistä ja vähäkalorista syötävää, jota voi heittää naamariin lämpimien ruokien välissä. Oon huomannu myös sen, että kahvi ja tee siirtää nälän tunnetta, mutta sitten tulee muistaa, että jos siihen kahviinsa sekottaa kolme teelusikallista sokeria ja desin täysmaitoa niin mites käykään kalorien saannille...

Vaikka nälkä ei nyt kauheasti vaivannutkaan, oli miinuskaudella treenaaminen normaalia rankemman oloista. No, toisaaltahan se on ihan loogista, että kun kroppa saa vähemmän energiaa mitä kuluttaa, niin eihän se nyt pysty tekemään normaalilla teholla töitä. Kroppa väsyy nopeampaa ja huutaa ruokaa. Aerobiset treenit ei tuntunu kertaakaan pahalta, kun tarkkailin sykettä koko ajan ja pidin sen aisoissa, mutta lihastreeneissä ja myös joogassa oli välillä tosi onneton olo. Tämä onneton olo tulee tietenkin sieltä omasta korvien välistä, kun alkaa ajattelemaan, että miks nyt en jaksa muka nostella edes näitä normaaleja pienempiä painoja, voi v*ttu että tuntuu raskaalta ja vaikeelta, ei jumalauta!!!! Kyllähän mulla otti kupoliin ja monesti, nimittäin jos reeni luistaa huonosti niin se on aikalailla loppupäivä pilalla. Mutta reenasin siitä huolimatta, periksi en antanu. Ajattelin vain, että no se on vaan lihasta. Siitä se vahvistuu ku pumppaan menemään.

No, tästä tullaankin mielestäni parhaimpaan miinuskauden tulokseen, eli siihen miltä reeni tuntu tämän kauden jälkeen. Aivan mielettömän upeelta!! Sinä samana päivänä, kun päätin et nyt on miinuskausi loppu ja alan syömään taas normaalisti, treeni luisti paremmin entä koskaan ennen. Siirryin siis käyttämään salilla normaaleja painoja, mutta koska ne nousi niin iloisen kevyesti, siirryin vähän raskaampiin, ja nekin nousi hyvin! Sen jälkeen hymyilin varmaan 48 tuntia taukoamatta, myös nukkuessani. Ei hitto sitä fiilistä voi sanoin kuvailla, ja oikeastaan en edes tiedä miten tämän koko tapahtuman selittäs. Kun otetaan huomioon se, että pienemmillä painoilla pidempien sarjojen teko kasvattaa lihaksen kestävyyttä, voidaan ymmärtää miksi sitten vähän suuremmillakin painoilla treenaaminen tuntu hyvältä. Lihaksen kestävyys on kasvanu, jolloin se ei väsy yhtä nopeasti kuin ennen. Jaksaa pumpata niillä normaalipainoilla pidempään TAI, niinkuin ite tein, siirtyä käyttämään astetta suurempia painoja. Ja jokainen treenaaja tietää varmasti sen fiiliksen, joka tulee kun huomaa että pystyy lisäämään painoa. Jee, kehitystä havaittavissa! ^__________^ Oho osasin vissiin sitteki selittää tän.

Herranjumala että oon kova selittämään ja kirjottamaan. Ehkä mun pitäs alkaa pitämään tätä blogia 3xvko nii sillon näistä teksteistä tulis semmosia, joita jaksas joku ehkä joskus lukeakki. Mutta eiköhän tässä tullu taas kitistyä tarpeeksi, joten linkitän tähän loppuun vielä uusimpia kuvia. Meikällä ei mittää kokovartalokuvia oo tullu otettua ollenkaan, en oo yksin saanu kikkailtua silleen et saisin semmosia otettua, nii koitan ens kerralla lahjoa jonku autuaan reikkalaisen kuvaamaan mua, nii sais koipiaki kuviin. Emminä sillä että niissä vielä yhtään mitään näkemistä olis, mut näitä kuvia otankin/julkaisenkin ihan vaan sillä, et pystyy seuraamaan omaa kehittymistä. Nämä hommat pitää kuitenkin tarkastella aina jokaisen henkilökohtaisen tason ja edistymisen mukaan, eikä passaa liikaa alkaa vertailemaan muihin treenaajiin. Toki jonkinsortin vertailukin voi monesti olla hyväksi, sieltä voi löytyä uusia treenivinkkejä/ajatuksia/tavoitteita... tai jos tuntuu ettei ite saa oikeen tuloksia aikaan ja kehittyminen on tosi hidasta, niin treeniohjelman ja ruokavalion vertailu auttaa ihan varmasti. Mut joo, noniin.

Sanottakoon vielä, ettei kellekkään vahingossakaa jää epäselväksi, että on tuota ylimäärästä rasvaa edelleenki kropassa, joten en kuvittele saavuttaneeni täydellisyyttä tämän kolmen viikon miinuskauden avulla. En kuitenkaan halunnu pitää pidempää miinuskautta, kun janosin jo takasin kunnon treenaamisen pariin ja mua niin jotenki kauheena pelotti, että tämän 'laihuttamisen' kautta menetän vahingossa lihasmassaakin. Joten, nyt vedän taas salilla hampaat irvessä jonku aikaa, ja katotaan jos sitten uusis miinuskauden. Suosittelen kuitenki kaikkia reenaajia, joilla on vähääkään ylimäärästä rasvaa kropassa (=suurinta osaa reenaajista?) kokeilemaan hallittua ja rauhallista miinuskalorikautta, koska se anto aivan mieletöntä puhtia sitten kun siirty taas normireenien pariin!

Juu se on moro!

Miten miinus tuo tulosta?

Tämän treeniblogin pitäminen alkoi erittäin huonosti. Kiitos kreikkalaisen keittiön, kaks viikkoa sitten sunnuntaina sain seksikkään ruokamyrkytyksen. Olin sängyn pohjalla (= vessan lattialla) kaks päivää ja olo oli ihan hirvee. Kolmannen päivän leikin vapaaehtoisesti kuollutta, kunnes sitten keskiviikkona päätin mennä salille kokeilemaan miltä treenaus tuntuisi. Tämähän ei ollut mikään hyvä idea. Kroppa oli ihan väsyny ja puntit ei meinannu nousta ees normaalia pienemmillä painoilla. Urheasti kuitenkin yritin siellä kevyesti jotain tehdä tunnin verran, kunnes menin takaisin kotia mököttämään.

Torstaina oli sitten joogan vuoro, ja tämähän oli vieläkin huonompi idea. Olo oli aivan kauhee ja kroppa ei jaksanu tehä ei sitten mitään. Päätin suosiolla pitää loppuviikon vapaata ja itkeä itseni iltaisin uneen. (P.S. Mahdollisille uusille lukijoille tiedoksi, että olen aika dramaattinen ja sarkastinen joskus.)

Maanantaina marssin taas joogaan intoa puhkuen, ja nyt oli kroppa kunnossa! Ihmeellisen monta päivää menee kropan palautumiseen sairauden jäljiltä, mutta kokeilin jaksaa odottaa parhaimpani mukaan, sillä puolikuntoisena treenaamisestahan on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Vajaan viikon tauon aikana kuitenkin aloin pohtimaan kaikkea treenaukseen liittyvää, ja tulin siihen tulokseen, että pyhitän nyt helmikuun läskien sulattamiselle. "No ei sulla oo yhtään läskiä!", kuulen välillä, mutta tämähän on erittäin törkeä valhe. Asia kun nähkääs on nyt niin, että kovasti oon yrittänyt treenata vatsalihaksia näkyviin, mut eihän ne tuolta parin sentin rasvakerroksen alta voi mitenkään näkyä. Tämä asiahan on ärsyttänyt minua äärettömän suuresti, päivittäin, joten lopputuloksena päätin ryhtyä kokeilemaan miinuskalorijaksoa helmikuun ajan ja sulattelemaan nuita jenkkakahvoja pois.

Kuten (toivottavasti) kaikki treenaajat tietävät, yleinen sääntö on, että painon pudottaminen ja lihasmassan kasvattaminen ei onnistu yhtä aikaa. Läski lähtee miinuskaloreilla ja lihas tulee pluskaloreilla. Toki lihasta kasvattaessa palaa myös jonkinverran sitä rasvaa, eli tapahtuu tätä hienoa "kiinteytymistä", mutta mulla ainakaan ei oo kärsivällisyyttä odotella kuukausitolkulla jenkkakahvojen katoamista. Pyrin nyt kuukauden aikana vähentämään rasvan määrää tietoisesti, ja mikäli tässä onnistun, niin sitten voin taas alkaa keskittymään lihasten kasvattamiseen muutaman viikon kuluttua.

No kinkkiseksi tilanteen tekee tietenkin se, että miten saan nykyiset lihakset pysymään vaikka pudotankin painoa? Kun mennään miinuskaloreilla ja kroppa joutuu ottamaan kehosta sen energian mitä ei saa ruuasta, niin miten varmistan, että kroppa ottaa sen energian rasvakudoksesta eikä lihasmassasta? Maailman parhaimpia vinkkejä otetaan vastaan! Itse tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että pyrin menemään maltillisilla miinuskaloreilla ja harrastamaan suht matalasykkeistä, aerobista liikuntaa, joka polttaa rasvaa. Maltillisilla miinuskaloreilla pyrin varmistamaan sen, että paino putoaa hitaasti ja hallitusti, sillä jos vetäisin kalorit todella reilusti miinuksen puolelle, niin kroppa väistämättä joutuisi ottamaan osan tarvittavasta energiasta myös lihaksista. Aerobisella liikunnalla on tutkitusti rasvaa polttava vaikutus, joten pyrin painottamaan tähän treenausmuotoon. Lisäksi kuitenkin käyn salilla melko normaaliin tapaan, painottaen kuitenkin pitkien sarjojen tekemistä pienemmillä painoilla. Näin pyrin antamaan lihaksille monipuolisesti töitä, aktivoimaan niitä, ja pitämään ne nykyisessä kuosissaan. Lisäksi pitkien sarjojen teko kasvattaa lihasten kestävyyttä, vaikka ei niinkään voimaa tai lihasmassaa, joten en näe tätäkään treeniä turhana!

Toinen kinkkinen homma miinuskaloreilla kulkemisessa on se, ettei mulla ole mitään mahollisuutta laskea syömiäni kaloreita ihan tarkkaan. Ensinnäkään, mullei oo keittiövaakaa, jolla voisin punnita syömiseni. Sellaisia toki saa kaupasta (jos jaksaa etsiä ko. luksustavaraa myyvää kauppaa ympäri kaupunkia koko päivän), mutta toiseksikkin nämä kreikkalaiset eivät tunne mitenkään tärkeäksi asiaksi merkitä energiasisältöjä paketteihin ja pakkauksiin. Esimerkiksi lihaa/kalaa/kanaa myydään vain isoissa "hypermarketeissa" (lue: tavallinen ruokakauppa), mutta sieltä kun ostaa tavaran lihatiskistä, niin tuotteen kalori/proteiini/hiilari/rasvamäärästä ei ole mitään tietoa. Jauheliha on jauhelijaa ja sillä siisti, tuskin nämä on kuulleetkaan että sitäkin vois valmistaa vähärasvaisena. En ihmettelis vaikka niillä olis takahuoneessa se lehmä mistä ne käy tunnin välein hakemassa lisää tavaraa tiskiin. Mitään lihatuotteita ei ole myytävänä kylmätiskissä valmiissa paketeissa, kuten meillä Suomessa, vaan kaikki ostetaan tuoreena lihatiskiltä. Ehkäpä voisin opetella kysymään Kreikaksi vaikka sitä rasvaprosenttia, mutta epäilen vahvasti ettei lihatiskin työntekijätkään tiiä tuotteistaan yhtään mitään yksityiskohtia...

No, kun miinuskaloreilla kulkeminen, tai ylipäänsä kaloreiden laskeminen on vaikeaa, niin joudun perustamaan ruokavalioni arvioiden pohjalle. Apuna käytän ruokapäiväkirjaa, joka löytyy osoitteesta http://kalorilaskuri.fi/ruokapaivakirja . Suomessa ollessani huomasin tämän melko hyväksi avuksi ruokavalion suunnittelussa, mutta tämä ohjelma ei toki kreikkalaisia pöperöitä tunne. Lisäksi tulee aina muistaa se, että kun meistä jokainen on yksilö ja tuo ohjelma ei tiedä kuka siellä toisessa päädyssä niitä tietoja näpyttelee, niin ohjelman antamat lukemat ovat vain arvioita. Kukaan ei pysty tarkalleen määrittelemään päivän tarkkaa aktiivisuustasoa ja harrastamaansa liikunta niin, että tämä ohjelma voisi tarkalleen kertoa montako kaloria olet päivän aikana kuluttanut. Joka tapauksessa ohjelman tekemä arvio päivän kulutuksesta on melko hyvin suuntaa antava, ja ohjelmaan merkityt energiasisällöt ovat kyllä kattavia ja luotettavia.

Olosuhteiden pakosta siis pyrin arvioimaan ja laskemaan syömiseni mahdollisimman tarkasti, ja pyrin syömään noin 1500kcal päivässä. Liikunnalla sitten pyrin varmistamaan sen, että päivän kalorisaldo tippuu jonkin verran miinuksen puolelle. Olen kuitenkin sellainen ihminen, että inhoan nälkää ja minähän kyllä syön jos vatsa huutaa ruokaa. Lisäksi luotan omaan kehooni, joten jos on kauhee nälkä, niin kyllä se on sen merkki, että kroppa tarvii sapuskaa. Ratkaisevaa on se, millaista sapuskaa sinne turpaansa tunkee. Jos valitsee vähäkalorisia tuotteita, niin ihan rohkeasti voi syödä sen 5-6 kertaa päivässä ja silti pysyä tavoitteellisissa kalorilukemissa. No, omalla kohdallani todellisuudessa syön varmaan sen 1500-2000 kcal/päivä, riippuen lähinnä siitä mitä vedän lämpimillä aterioilla. Pyrin nyt helmikuun ajan laskemaan kalorit mahdollisimman tarkkaan ja etsimään itselleni sopivaa ruokavaliota, sellaista, jolla saisi rasvakudosta vähän sulateltua pois. Proteiineja pyrin hankkimaan n. 100g/pvä ja tällä tavalla varmistamaan sen, että lihakset saa tarpeeksi polttoainetta treenin ohessa. Hiilareita en pelkää, koska nehän ovat tärkeitä liikuntaa harrastaessa, mutta pyrin kuitenkin syömään hallittuja määriä leipää, pastaa jne. Maitorahka on ehkä maailman paras keksintö, ja sitä saa jopa täältä (!!!), joten eiköhän silläkin päästä jo melko pitkälle! :)

Katsotaan miltä maaliskuun alussa näyttää, olenko onnistunut sulattelemaan rasvaa vaiko en. Eihän se muu auta, kuin kokeilla etsiä sopivaa ruokavaliota itselleen. Kyllä se tästä!

Treeniä h***!

 Noniin, nyt kun näyttäis siltä, että mun seikkailut on vähäksi aikaa seikkailtu ja arkea seuraa seuraavat muutama kuukausi, niin päätin siirtyä blogissani itse asiaan, eli...treenaamiseen!

Meikähän sai tästä ihan uuden pakkomielteen. Mut silleen niinku hyvällä tavalla. Ehkä.

Jotta jutuissani olis edes jotain järkeä, kerron ensiksi mun taustaa hieman.

Pikkupenikasta asti oon rakastanut hevosia, enkä ookkaan ollu sit mistään muusta kiinnostunu. Sitten kun ostin oman hevosen, vierähti tallilla yleensä 2-3 tuntia joka päivä. Siellähän kärrättiin lantaa, kannettiin heinäpaaleja ja rehusäkkejä ja millon mitäki selkä vääränä, mutta siihen kun yhdistää ratsastuksen, niin mitään muuta liikuntaa en sitten harrastanutkaan.

Kesällä 2011 kiinnostuin kuitenkin juoksemisesta, jonka aloitin pikkuhiljaa varovaisesti. Kunto oli tuolloin rapa. Alussa jaksoin juosta ehkä vain 15min, kun pohkeet huusi jo hallelujaa. Talvisin en ole juossut paljon ollenkaan, koska ketä kiinnostaa metrin lumihangessa -15 keleillä lenkkitossuissa loikkiminen. Jotenkin kummassa se kunto nousi kuitenkin, ja viime kesänä loikin iloisesti jo 9km lenkin. Tahti oli todella rauhallinen, muttei tuokaan matka tuntunut pahalta, eli siis en ole koittanut kuinka pitkälle maksimissaan pystyisin kipsuttelemaan.

Sitten kun jouduin luopumaan hevosestani, elämään tuli suuri aukko, joka täytyi täyttää jollakin. Niimpä päätin muuttaa Kreikkaan. Tämä oli elämäni hienoin ja tyhmin päätös yhtä aikaa. Syyt selviävät helposti aiemmista blogi-kirjoituksistani...

No, syyskuu meni vaan fiilistellessä uudessa maassa ja uudessa kulttuurissa, mutta lokakuun alusta muutin Rodokselle ja sain idean, että haluan alkaa käymään kuntosalilla. En minä tiedä mistä se idea tuli. Näitähän lentelee päivittäin, osa toteutetaan ja osa ei. No, salihistoriasta sen verran, että viimeksi oon käyny salilla joskus viis vuotta sitten. Silloin reenaaminen tapahtui 1-2 kertaa viikossa, pikkusen tuota nostellen ja tuota vetäen, ja kesti ehkä reilun kuukauden yhteensä. Siinäpä se.

Lokakuussa siis aloitin salilla käymisen ihan nollasta. Kunto oli rapa. Salilla on myös joogatunteja, joten päätin kokeilla sitäkin hommaa, ja rakastuin joogaan ihan täysin. Lokakuun alusta lähtien olen siis käynyt salilla 4 x vko ja joogassa 2 x vko. Välillä oli treenaamisesta kuukausi väliä reissaamisen takia, mutta tammikuun puolessa välissä jatkoin taas normaalia arkea tämän parissa. Nämä ekat kuukaudet olen rakentanut pohjakuntoa ja nyt olis tarkotus pikkuhiljaa alkaa oikeasti töihin.

Mitkäs ovat sitten tavoitteet treenaamiselle? Tavoitteiden asettaminen on mielestäni tärkein vaihe treenaamisen aloittamisessa, koska ilman tavoitteita tuskin pystyy treenaamaan yhtä järjestelmällisesti. No, aluksi tavoitteena oli vaan "hankkia vähän lihasta, pudottaa vähän painoa" ja jotain sinne päin. Nopeaa kuitenkin huomasin, etten joogassa pystyny tekemään mitään asentoja, koska käsissäni ei oo ollenkaan voimaa. Painokin alkoi pikkuhiljaa nousta treenauksen myötä, joten täytyi miettiä uudet tavoitteet. Nyt haluan reilusti lihasta, selvästi enemmän voimaa ja kestävyyttä, lisää notkeutta ja hyvän aerobisen kunnon! Painolle ei ole väliä kunhan peilikuvaan oon tyytyväinen. Kaikki ylimääräinen rasva pitäs myös saaha kehosta veks. No nyt alkaa kuulostamaan jo oikeilta tavoitteilta!

No miten ne sitten saavutetaan? Ei mitään hajua. Koko kuntosali-homma ja oikea, kunnon treenaaminen on mulle ihan uutta. Sen tiiän, että tää vaatii oikeanlaisen ruokavalion ja paljon treeniä, mut uskon, että tästä tulee vaikein projektini koko elämäni aikana. Niin, ja minähän en oo kauheen tunnettu tuosta kärsivällisyydestäni, mutta tää homma taas vaatii aikaa ja hermoja. Mullei oo ainakaan toista niistä. Mutta ehkä kehityn tässä pikkuhiljaa myös henkisesti, enkä vain fyysisesti...

Lokakuusta lähtien oon pikkuhiljaa rakentanu sitä pohjakuntoo itelleni, ja nyt tarkistin mun saliohjelmat ja päätin kokeilla vähän rankempaa reeniä vuoroviikoin. Suunnittelin siis jaksottamista niin, että joka toinen vko olis ns. "kevyt viikko", jolloin teen pienemmillä painoilla pidempiä sarjoja. Joka toinen vko olisi sitten ns. "raskas viikko", jolloin teen suuremmilla painoilla lyhyempiä sarjoja. Aattelin kokeilla tähän malliin pari kuukautta ja kattoo sitten miltä tilanne näyttää ja miten on treeni purru kroppaan.

Helmikuu 2012

                               

Marraskuu 2012

Tammikuu 2013

Lokakuun jälkeen oon kyllä edistymistä huomannut, sillä lihasta on silminnähden tullut jonkin verran lisää (tuskin kuvista näkyy yhtä selvästi kuin peilistä) ja joogassakin pystyn tekemään jo monia sellaisia asentoja, joista aluksi sain vain unelmoida.

Ei kait siinä sen kummempaa. Lirkuttelen tänne joku eri päivä sitten tarkempaa treeniohjelmaa ja katon miten tässä alkaa nyt sujumaan. Maanantaina tuli pakettikin postissa, josta löytyi protskua ja pallaria, molempia jauheen muodossa. Protskua oon tähänkin mennessä vetänyt 1-2 annosta salipäivinä (25-50g) ja jatkan samaa linjaa, mutta tuo pallari on nyt uusi tuttavuus. Se pääsee tänään ekaa kertaa testiin, ja taidampa testata tilaajalahjaksi tulleen boosterinkin tässä samalla! Jos huomaan selvästi eroa treenin sujumisessa, nii kaipa sitäki täytyis sitten tilata ainakin noiden rankempien viikkojen treenitueksi.

Proteiini alkaa itelleni olemaan jo suht hyvä tuttavuus, mutta jos lukijoilta löytyy mielipiteitä tahi vinkkejä pallareista/boostereista, niin jakakaa toki ajatuksenne!

Heli kuittaa ja ei muuta ku treeniä h***!!!